1. yle.fi
  2. Uutiset

Entä jos turkistarhaus loppuu Suomessa? Instagramiin tarhansa arkea kuvaavalle Sari Koskiselle se tarkoittaisi koko perheen elämäntyön katoamista

Turkistarhaus työllistää Suomessa 4 000 ihmistä. Työpaikat ovat pääosin maaseudulla.

turkistarhaus
Turkistarhaajat Mika, Sari ja Markus.
Kalle Niskala / Yle

Perjantaina 22. elokuuta kaustislainen turkistarhaaja Sari Koskinen julkaisee Instagramissa kuvia 15 viikon ikäisistä suomensupipennuista. Niiden elämää on Koskisen julkisella tilillä seurattu syntymästä lähtien.

Sari Koskisen intagrampostaus supin pennuista.
Sari Koskinen

Samana päivänä käynnistyy SDP:n 46. puoluekokous Tampereella. Kokouksessa on tarkoitus käsitellä muun muassa 246 aloitetta. Niistä yksi tähtää siihen, että turkistarhaus ja turkisten myynti kiellettäisiin Suomessa lailla.

– Tuntuuhan se pahalta. On kysymys ihmisten elämäntyöstä - eikä vain työstä vaan myös elämäntavasta, sanoo Koskinen.

Sosiaalisessa mediassa saamansa palautteen perusteella Sari Koskinen tietää varsin hyvin, miten kiistelty elinkeino turkistarhaus on ja miten kiivasta keskustelua se herättää.

– Välillä tulee tosi kovaa tekstiä.

Siitä huolimatta Koskinen on valinnut tarhaajana avoimen linjan ja on valmis pohtimaan julkisuudessa sitäkin, mitä tapahtuisi, jos turkistarhaus Suomessa kiellettäisiin.

Katso kartta – tämän jutun lopussa näet Euroopassa olevat tarhauskiellot ja tulevat kiellot

Pojat jatkavat isän työtä

Vuonna 2019 Suomessa alan etujärjestön Fifurin mukaan 865 yritystä kasvatti turkiseläimiä. Tilastosta ei selviä, onko kasvattaminen päätoimista, vai kasvatetaanko turkiksia sivutoimisesti. Turkiskasvattajien määrä on vähentynyt viiden vuoden takaisesta määrästä yli 150 yrityksellä.

Koskisen turkistila Kaustisella on perheyritys. Veljekset Mika ja Markus jatkavat isänsä työtä. Mukana yrityksessä ovat Mikan puoliso Sari ja Markuksen puoliso Mari.

Elämä rytmittyy tarhan vuosikierron mukaan.

– On hiljaisempia aikoja ja kiireisempiä aikoja, jolloin lapsetkin voivat olla mukana auttamassa.

Markus ja Mika Koskinen osallistuivat aikanaan itsekin lapsina tarhan töihin. He eivät muistele sitä pahalla.

– Eläimistä pidettiin huolta. Sääntönä oli, että lauantaisaunaan ei mennä ennenkuin minkkien pesät ovat puhtaat.

Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 2004. Sen jälkeen turkiseläinten kasvattaminen on ollut päätoimista ja työllistänyt enimmillään neljän perheenjäsenen lisäksi kaksi ulkopuolista työntekijää sekä kiireapulaisia.

– Isä aloitti vuonna 1964. Minkkejä taisi silloin olla parikymmentä, muistelee Markus Koskinen.

Noina aikoina harjakattoisia turkiseläinten suojia eli varjotaloja alkoi ilmestyä enemmän ja enemmän maatilojen maille.

Valokuva-albumi kaivetaan esiin. Turkistarhauksen alkuajoilta kuvia ei ole paljon.

Turkistarhaajien valokuva-albumi.
Elinkeino on siirtynyt isältä pojille. Vuosikymmeniä sitten turkistarhaus oli pienimuotoista ja se toi tärkeää lisäansiota maatiloille.Kalle Niskala / Yle

– Ei silloin ollut tapana kuvata työtä. Tässä kuvassa näkyy ensimmäinen varjotalo, tosin tarkoitus tässäkin on varmaan ensisijaisesti esitellä turkisrahoilla hankittua autoa, naurahtaa Mika Koskinen.

Poikkeuksellinen vuosi

Vuosikymmenien aikana tilaa on kasvatettu tasaiseen tahtiin. Nyt eläimiä on 10 000.

– Tulin tähän miniäksi 1998. Sen jälkeen joka kesä on sanottu, että ensi vuonna ei sitten rakenneta yhtään mitään. Tänä vuonna vasta tuli se vuosi, että ei rakenneta.

Seinä tuli turkistarhoilla vastaan heti alkuvuodesta, kun koronan takia Kiinan markkinat sulkeutuivat ja alkuvuoden turkishuutokaupat peruttiin.

Koskisen tilalla tehtiin nopeita ratkaisuja.

Tällä hetkellä tarhalla on töissä vain Markus Koskinen. Sari ja Mika hakeutuivat töihin muualle. Mari opiskelee.

Eläinten määrää on pienennetty, että varastot eivät täyttyisi nahoista ja eläinten hoitaminen onnistuisi vähemmällä työllä.

Turkistarhojen sijainti Suomessa

Turkistarhaukset Suomen kartalla.
Suomen turkistiloista valtaosa sijaitsee Keski-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Suomen Turkiskasvattajat

Turkistarhaus on Suomessa voimakkaasti keskittynyt pohjalaismaakuntiin ja niissäkin muutamiin kuntiin.

Reilun 4 000 asukkaan Kaustisella monelle kuntalaiselle leipä tulee turkistarhauksesta joko suoraan tai välillisesti. Kunnassa on yli 50 turkistilaa. Useita kymmeniä työpaikkoja kuntaan tuovat myös nahkontakeskus Furfix ja Kaustisen Turkisrehu.

Tilastojenkin valossa paikkakunta pärjää varsin hyvin työpaikkojen luomisessa, tai ainakin niiden pitämisessä kunnassa. Rajanaapureista vain Kokkolassa on ollut Kaustista parempi tilastoitu työpaikkaomavaraisuus.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kaustinen on ollut asukkaille houkutteleva paikka asua. Alueella on myös yrittäjähenkeä ja intoa luoda paikkakunnalle elinvoimaa työnteolla.

Turkisala on kuitenkin vaikeuksissa.

Turkisalalla on takana jo viisi lamavuotta. Vaikutuksen näkyvät kunnan taloudessa. Koskiset sanovat, että pienellä paikkakunnalla hengitetään turkisalan suhdanteiden tahtiin.

– Rahavirta tulee ulkomailta suoraan tänne pieniin pitäjiin. Aika paljon vientieuroja päätyy tarhaajien käsien kautta täkäläisiin kauppoihinkin, summaa Markus Koskinen.

Vuonna 2019 turkisten viennin arvo oli 312 miljoonaa euroa.

Sari Koskinen toteaa, että muualla Suomessa on varmasti vaikea ymmärtää, kuinka tärkeä elinkeino turkistarhaus on joillakin alueilla ja paikkakunnilla.

– Jos tarhaus Suomessa loppuisi, vaikea nähdä, että tämä paikkakunta enää säilyisi elinvoimaisena, toteaa Sari Koskinen.

Lue myös: Turkistarhauksen ahdinko näkyy myös Kaustisen kunnan tillinpäätöksessä

Kun Mika ja Markus Koskisen kotona aikanaan aloitettiin turkistarhaus, tilanne oli aivan toinen. Silloin tarhaus oli sivuelinkeino eikä viljelijöiden toimeentulo ollut kokonaan kiinni nahkojen myymisestä.

Koskisilla tarhaus on pääelinkeino ja se on jo vuosien ajan tuonut leivän kahden perheen pöytään.

– Aika alusta joutuisi aloittamaan, jos tarhaus loppuisi, miettii Markus Koskinen.

Hänellä on taskussaan insinöörin paperit, mutta pelkästään niiden varaan ei oikein voi tulevaisuutta rakentaa.

– Löytyisikö töitä kotipaikkakunnalta ja riittäisikö ammattitaitokaan enää, kun insinöörin töitä ei ole tullut tehtyä valmistumisen jälkeen?

Kuvat puhuvat puolestaan

Monissa maissa turkistarhaus on päätetty lopettaa tai se on tullut kannattamattomaksi eläinten oloja parantavien säädösuudistusten takia.

Keskustelua turkistarhauksen tulevaisuudesta on käyty Suomessakin vilkkaasti viime vuosina.

Tarhaeläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä on pohdittu muun muassa siksi, että vanhaa eläinsuojelulainsäädäntöä ollaan uudistamassa.

Lue myös: Turkiseläimistä selkeät kirjaukset lakiin ja eroon porsitushäkeistä – tuore eläinsuojeluasiamies haluaa lisätä eettistä keskustelua eläinten hyvinvoinnista

Sari Koskisen intagrampostaus supin pennuista.
Sari Koskinen

Sari Koskinen toivoo, että turkistarhauksesta käytäisiin tutkimuksiin ja tosiasioihin perustuvaa keskustelua. Siihen tähtää myös hänen oma “kuvakampanjansa” sosiaalisessa mediassa.

– Instagram-tilin perustaminen oli pitkän pohdinnan tulos.

Hän ei väitä, että eläinoikeusliikkeen jakamat kuvat turkistarhoilta olisivat valhetta, mutta eivät ne hänen mukaansa ole myöskään totta.

– Niistä kuvista välittyy ja syntyy niin erilainen kuva kuin minkä itse näen työssäni tarhalla. Siksi ne tuntuvat epäreiluilta.

Koskiset toivovat, että päätöksiä turkistarhauksen tulevaisuudesta ei tehtäisi ohuen tiedon ja väärien mielikuvien varassa.

– Turkisalalla tehdään paljon tutkimusta ja sertifiointi edellyttää, että kaikki tarhaajat osallistuvat säännöllisesti myös koulutuksiin. Tarhaajien ymmärrys eläinten hyvinvoinnista on lisääntynyt valtavasti.

Jatkuvaa muutosta ja kehitystä

Keskustelua elinkeinon tulevaisuudesta käydään Markus Koskisen kotona. Talo sijaitsee melko tarkalleen sillä paikalla, jonne perheen ensimmäiset varjotalot aikanaan rakennettiin.

Sittemmin tarhat siirrettiin pois pohjavesialueelta kunnan kaavoittamalle tarha-alueelle.

Muutos ja kehitys on ollut jatkuvaa. Ympäristönsuojeluun ja eläinten hyvinvointiin liittyvät vaatimukset ovat lisääntyneet, ja niihin on reagoitu. On ollut pakko.

– Voi sanoa, että meidän tarhalla ei ole muuta alkuperäistä kuin varjotalojen peltikatot, naurahtaa Sari Koskinen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Turkistarhauksen lopettamista on vaadittu myös ympäristösyistä.

Tarhojen valumavedet kuormittavat vesistöjä, kun eläinten lannan sisältämää typpeä ja fosforia pääsee huuhtoutumaan varjotalojen alapuoliseen maaperään.

Valtakunnallisesti kuormitus on vähäistä, mutta paikallisesti tarhaus aiheuttaa vesiensuojeluongelmia. Valumavedet rehevöittävät tarhojen lähivesistöjä. Toisaalta turkiseläinten rehun raaka-aineen silakan kalastusksen myötä postuu suuret määrät fosforia Itämerestä.

Koskisten turkistilalla isoimmat investoinnit liittyvät eläinten olojen parantamisen lisäksi juuri vesiensuojeluun. Ympäristölupa määrittää toiminnan ehdot. Enää tarhalta ei tule päästöjä maaperään ja vesistöihin.

– Käytännössä kaikki on rakennettu uudestaan. Maahan on laitettu muovit ja salaojat, joita pitkin valumavedet menevät umpisäiliöön, kertoo Markus Koskinen.

Kaiken kehittämisen lähtökohtana on ollut ajatus, että yritys säilyisi elinvoimaisena pitkälle tulevaisuuteen. Ääneen uskalletaan sanoa sekin toive, että lapset voisivat joskus - niin halutessaan - jatkaa vanhempiensa työtä.

Tulevaisuus huolettaa

24. elokuuta SDP:n puoluekokous hyväksyi äänestyksen jälkeen turkistarhausta koskevan aloitteen.

Puolueen tavoitteena on turkistarhauksen ja tarhaturkisten myynnin lopettaminen Suomessa ja Euroopan unionin alueella kohtuullisen siirtymäajan jälkeen.

Koskisen turkistilalla pääministeripuolueen kannanmuutos on pantu merkille.

– Tottakai tilanne huolestuttaa, sanoa Sari Koskinen.

Suomalaisilla turkistarhoilla on viime aikoina seurattu tiiviisti myös Norjan tapahtumia.

Lue myös: Turkistarhauksen alasajo osoittautui Norjassa mutkikkaaksi – “Jos kiellätte tarhauksen Suomessa, älkää tehkö sitä näin”, sanoo asiantuntija

Turkistarhaaja Sari Koskinen
Sari Koskinen toivoo, että turkistarhauksesta välittyisi nykyistä monipuolisempi kuva. Kalle Niskala / Yle

Norjassa turkistarhauksen kieltämisestä sovittiin kaksi vuotta sitten, kun maahan muodostettiin uutta hallitusta. Pieni liberaalipuolue Venstre asetti hallitukseen menemisen ehdoksi turkistarhauksen kieltämisen. Muut oikeistohallituksen puolueet suostuivat vaatimukseen.

Onko Norjan tapahtumista opiksi otettavaa Suomessa?

– Ehkä se, että kun politiikassa menee tiukille, voi näköjään tapahtua mitä tahansa: siihen on jotenkin varauduttava, toteaa uusikaarlepyyläinen tarhaaja Kenneth Ingman.

Hän on Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liiton hallituksen puheenjohtaja. Toiveena on, että myös poliitikot ottavat opiksi ja huolehtivat, että Suomessa ei käy samoin kuin Norjassa.

Koskisen turkistilalla suomensupit varttuvat. Tuoreimmassa kuvassa Instagramissa niillä on ikää 22 viikkoa.

Sari Koskisen intagrampostaus supin pennuista.
Sari Koskinen

Joku seuraajista kysyy:

– Milloin ne ovat ns. valmiita?

– Sitten kun karva on valmis eli noin 5 viikkoa, vastaa Sari Koskinen.

Turkistarhoilla nahoituskausi lähestyy ja samoin vuoden viimeinen huutokauppa. Alalla on totuttu nousuihin ja laskuihin. Koskiset eivät ole lyömässä hanskoja tiskiin.

– Kyllä me tästä selvitään, kunhan päästään koronasta eroon.

Lue myös: Ranska on viimeisimpänä Euroopan maana kieltämässä turkistarhauksen, ja aikoo kieltää myös sirkuseläinten pidon ja delfinaariot.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kaustisen kunnan keskustan kupeessa on suuri turkistarha-alue, jossa toimii useita yrittäjiä. Koko kunnassa on yli 50 turkistilaa. Video: Kalle Niskala / Yle

Lue seuraavaksi