1. yle.fi
  2. Uutiset

Poliisi valvoo sunnuntaikävelyäni – toimittajaan ei luoteta Pekingissä edes vapaa-ajalla

Arkea maailmalta: Kiinan monimutkainen tarina kiteytyy Taivaallisen rauhan aukiolla, kirjoittaa Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Kirsi Crowley.

Kiina
Kirjeenvaihtaja Kirsi Crowley.
Nella Nuora / Yle, kuvankäsittely Harri Vähäkangas / Yle

PekingMatkani Pekingin tunnetuimmalle nähtävyydelle Taivaallisen rauhan aukiolle pysähtyi henkilöllisyyden tarkastuspisteelle.

Poliisi oli tiukkana. Toimittaja ei saa tulla pääkaupungin paraatipaikalle ilman lupaa. Ei auttanut, että oli sunnuntai ja tulin vain katselemaan nähtävyyksiä.

Toimittajista ei koskaan tiedä. He sanovat, että katselevat vain nähtävyyksiä, mutta sitten kuitenkin videoivat ja valokuvaavat ja vielä julkaisevat tuotoksensa. Ja ehkä haastattelevat ihmisiä. Näin Tiananmenin eli Taivaallisen rauhan aukion portinvartija näki tilanteen.

Minulla on Kiinan pressikortti eli virallinen lupa tehdä työtäni. Haastatteleminenkaan ei siksi olisi laitonta. Mutta vapaa-ajan vietossa Kiinan paraatipaikoilla ammatistani ei todellakaan ole hyötyä.

Poliiseja Tiananmenin aukiolla.
Kiinalaisia poliiseja Taivaallisen rauhan aukiolla toukokuussa 2020.Wu Hong / EPA

Nyt lupa irtoaisi poliisiasemalta, mutta se on tuolla kauempana eikä se nyt varmaan kuitenkaan näin sunnuntaina onnistu, univormuun sonnustautunut viranomainen osoitti laveasti jonnekin poispäin.

Poliisi osoitti mikrofonia rinnuksellaan. Hän aikoi taltioida tilanteen ja luetteli systeemistään löytämänsä tiedot minusta: päivä jolloin saavuin Kiinaan, saapumiseni Pekingiin karanteenin jälkeen, viime kerta kun kävin turistina Taivaallisen rauhan aukiolla, tarkka kotiosoitteeni ja ammattini.

Valvontayhteiskunta selvästi tietää, missä milloinkin liikun.

Itse muistan, missä olin, kun opiskelijoiden demokratiamielenosoitus sai traagisen lopun Taivaallisen rauhan aukiolla. Oli viikonloppu 31 vuotta sitten. Olin iltavuorossa kesätyöpaikassani sanomalehdessä. Seurasin kesäkuisena iltana järkyttyneenä uutisdeskille tulevia valokuvia opiskelijamielenosoituksen verisestä hajottamisesta. Itketti.

Nyt aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä päädymme kompromissiin. Poliisi päästää minut aukiolle, mutta hän tulee valvomaan retkeäni toisen poliisin kanssa.

Maailmalla riehuvan koronaviruspandemian takia turistit eivät pääse Kiinaan, joten Taivaallisen rauhan aukiolla ei ole tungosta. Tavallisesti täällä kävisi päivittäin kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Aukiolla sijaitsevassa mausolemissa lepää palsamoituna kommunistisen puolueen ensimmäinen puheenjohtaja Mao Zedong. Maon kuva komistaa myös Ming-dynastian aikana rakennettua Taivaallisen rauhan porttia.

Mao muotokuva Tiananmenin aukion rakennuksessa kesäkuussa 1989.
Taivaallisen rauhan aukio kesäkuussa 1989 sen jälkeen, kun opiskelijamielenosoitukset oli tukahdutettu väkivaltaisesti. Aukiota ei ollut tuolloin vielä avattu yleisölle.John Voos / AOP

Tänään Kiinaa johtaa toinen vahva johtaja Xi Jinping. Hänen valtakauttaan leimaa tiukka linja ulkomaisia toimittajia kohtaan.

Toimittajana minun täytyy muun muassa hakea lupaa matkustaakseni moneen kohteeseen. En pääse Tiibetiin enkä Kiinan länsiosassa sijaitsevalle uiguurivähemmistön alueelle Xinjiangiin ilman virallista lupaa.

Paikalliset turistit katselevat ihaillen Taivaallisen rauhan aukiota. He ottavat kuvia toisistaan niin, että Maon kuva näkyy taustalla. Pensaat on manikyroitu huolella pallon muotoon. Satoja vuosia sitten muotoillut, hyökkäykseen valmiit kivileijonat eivät ole päässeet rapistumaan.

Näkyy, että ollaan pitkän historian omaavan suurvallan paraatipaikalla.

Vuonna 1989 opiskelijat olivat aloittaneet mielenosoituksen, kun uudistusmielinen, erotettu kommunistisen puolueen entinen pääsihteeri Hu Yaobang kuoli.

Saksalainen kirjeenvaihtaja Edgar Bauer Tiananmenin aukiolla, takanaan protestoivia opiskelijoita 19. toukokuuta 1989.
Mielenosoittajia Taivaallisen rauhan aukiolla 19. toukokuuta 1989. Etualalla saksalainen kirjeenvaihtaja Edgar Bauer. Edgar Bauer / AOP

Taivaallisen rauhan aukiolle kerääntyi enimmillään yli miljoona ihmistä vaatimaan demokraattisia uudistuksia. Silloisissa valokuvissa aukiolla näkyy määrätietoisuutta uhkuvia, riehakkaita nuoria.

Katselen ohikulkevia rauhallisen anonyymejä ihmisiä. Vieläkö he muistavat tapahtumat? Olivatko he mielenosoituksissa? En kysy. Olen viettämässä vapaa-aikaa perässäni kaksi poliisia.

Valokuva, jossa nuori opiskelija pysähtyi panssarivaunusaattueen eteen Taivaallisen rauhan aukiolla, lienee yhäkin tunnetuin uutiskuva Kiinan lähihistoriasta. Mutta sitä ei täällä Kiinassa nähdä.

Kuvassa ihmiset katsovat videota Tiananmenin aukion tankkimiehestä.
Kuuluisa video panssarivaunuja uhmanneesta mielenosoittajasta näytettiin yleisölle Tiananmenin mielenosoitusten 30-vuotismuistojuhlassa Taipeissa Taiwanissa kesällä 2019. Ritchie B. Tongo / EPA

Täällä ei nähdä myöskään kuvia Hongkongin mielenosoituksista - tai ainakaan länsimaisen median esittämänä. Kiinassa BBC World -kanavalla TV-ruutuun ilmestyy väripalkit aina, kun alkaa juttu Hongkongista tai Taiwanista.

Kiinan ihmisoikeudet ovat yksi eniten maailmalla Kiinasta uutisoiduista aiheista.

Kiinassa taas sosiaalisessa mediassa ihmetellään, miksi Sisä-Mongolian väki vastustaa kouluopetuksen vaihtamista mongolin kielestä osin kiinaksi. Miksi he eivät valita englannin kielen opetuksesta? Ja Xinjiangin "uudelleenkoulutusleirit" nähdään tarpeellisiksi kansalliselle turvallisuudelle.

Kansallismieliset äänet Kiinan somessa Weibossa vaativat Taiwanin miehittämistä. Toisinajattelevasta taiteilijasta Ai Weiweista moni ei ole kuullutkaan. Moni syytti kirjailija Fang Fangia maanpetturiksi, kun hänen päiväkirjansa koronavirusepidemian ajan pakkoeristyksestä levisivät maailmalle.

Toimittajana pohdin paljon sitä, mitä kerron asemapaikastani, jotta annan laaja-alaisen kuvan lähes puolentoista miljardin ihmisen maasta. Mikä Kiinassa on merkityksellisintä? Vähemmistöjen oikeudet ja sananvapaus vai koko kansan vaurastuminen?

Kiinan presidentti Xi Jinpingin kuvia.
Kiinan johtajan Xi Jinpingin kuvia kuljetettiin Tiananmenin aukiolla Kiinan kansantasavallan 70-vuotisjuhlaparaatissa lokakuussa 2019.Roman Pilipey / EPA

Kiinan mukaan presidentti Xin aikakaudella 13 miljoonaa ihmistä on noussut köyhyydestä joka vuosi. Kansan vaurastumisen mittakaava on huikea.

Äskettäin Xi ilmoitti, että Kiina pyrkii täysin hiilineutraaliksi vuoteen 2060 mennessä. Kiinan miljoonakaupungit näyttävät yövaloissa loisteliailta. Kaduilla ei näy kerjäläisiä. Tänään harva täällä enää pelkää koronavirusta, kun muualla maailmassa tartunnat kasvavat ja toinen aalto on alkamassa.

Kiina käyttäytyy ja näyttäytyy suurvaltana. Ajattelenko asioiden oikeutusta liikaa länsimaisesta liberaalista näkökulmasta?

Kiinalainen ystäväni ei syytä päättäjiä, vaikka yhden lapsen politiikka erotti hänet vanhemmistaan vuosikausiksi. Tänään hän on hyvässä asemassa työelämässä ja suunnittelee elämää eteenpäin, uraa ja oman lapsen hankkimista.

Taivaallisen rauhan aukiolla vierailijat haluavat valokuviinsa Maon, vaikka tämän lanseeraama, maan nopeaan teollistumiseen tähdännyt Suuri harppaus johtikin katastrofaalisesti suureen nälänhätään 60 vuotta sitten. En kuule syyttelyä. Kuulen vain, että nykyisin kiinalaiset arvostavat ruokahetkiään. Lounasaikaan ei kannata tavoitella ketään.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että osana modernin Kiinan tarinaa on tärkeää kertoa myös Kiinan ihmisoikeuksia loukkaavasta toiminnasta ja suhteesta kansaansa. Jos viranomaiset sensuroivat kansan saamaa tietoa, kuinka uskottava on yleinen mielipide? Mitä toimittaja voi tulkita aidoksi näkemykseksi?

Sotilaat marssivat Tiananmenin aukiolla ennen seppeleenlaskuseremoniaa 30. syyskuuta 2019.
Sotilaat marssivat Tiananmenin aukiolla ennen seppeleenlaskuseremoniaa 30. syyskuuta 2019.Thomas Peter / Epa

Äskettäin juttumatkalla vietimme kaksi päivää vuokra-autossa pääsemättä määränpäähämme.

Ajattelimme aluksi, että kuski on vasta-alkaja, kunnes alkoi näyttää uskottavammalta, että hänen tehtävänään oli tyynesti ajaa ympyrää, kuljettaa meidät mahdollisimman kauas kohteesta ja mieluiten juna-asemalle, josta pääsee kätevästi ulos kaupungista.

Näin tekivät myös kaksi poliisia Tiananmenin aukiolla. He saattoivat minut kohteliaasti metroon ja katsoivat perään niin kauan, että varmasti nousin junaan ja lähdin pois.

Lue myös:

30 vuotta sitten Peking näytti sotatantereelta, mutta nykynuoret eivät tiedä siitä mitään – "En käsitä, miksi vanhemmat eivät puhu asiasta lapsilleen"

Lue seuraavaksi