Kirjeenvaihtajalta: EU päätti katsoa Britannian Brexit-kortin – bluffaako BoJo?

EU ei aio tinkiä kauppaneuvotteluissa asettamistaan tavoitteista koskien kalastusta, kaupan sääntöjä ja sopimuksen hallinnointia.

EU-johtavat neuvottelevat kahden päivän ajan Brysselissä. EU:n pääneuvottelija Michel Barnier ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel lehdistötilaisuudessa keskiviikkona. Kuva: Kenzo Tribouillard / EPA

EU:n ja Britannian vapaakauppaneuvottelut alkavat muistuttaa pokerin peluuta.

Kun Britannian lopulliseen EU-eroon on vain muutama kuukausi ja sopimukseton ero tuntuu aina vain mahdollisemmalta vaihtoehdolta, EU-maat päättivät katsoa Britannian kortit.

EU-johtajien huippukokouksesta Brysselistä lähti ärhäkän selkeä viesti Lontooseen.

– Sopimuksen on tuettava EU:n tavoitteita ja erityisesti koskien kaupankäynnin sääntöjä, kalastusta ja riitojenratkaisumekanismia, sanoi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel torstaina huippukokouksen tauolla Brexit-keskustelun jälkeen.

Muutaman kohdan julkilausumassa (siirryt toiseen palveluun) EU-maat kehottavat Britanniaa nyt liikahtamaan, jotta sopimus saadaan maaliin. EU-maat ovat yksimielisiä siitä, että pallo on Britannian kenttäpuoliskolla.

Tämä ei ole yllätys eikä sekään, että kanaalin toisella puolella Lontoossa EU-huippukokouksen tulos otettiin huonosti vastaan. Britannian pääneuvotellija David Frost sanoi pettyneensä tulokseen. Hän kun luuli, että neuvotteluissa on kaksi osapuolta.

Eilen umpeutui BoJo:ksi kutsutun pääministeri Boris Johnsonin aikaraja sopimusneuvotteluille. Johnson sanoi syyskuussa, että jos lokakuun puolivälillä vapaakauppaneuvotteluissa ei merkittävästi ole edistytty, on hän valmis viemään Britannian lopulliseen eroon vuodenvaihteessa ilman sopimusta.

Eilinen torstai 15. päivä oli ja meni. Johnson kertoo tänään miten hän suhtautuu EU-johtajien vaatimuksiin.

Jos Johnson haluaa sopimuksen, on EU-laivaston saatava kalastaa Britannian vesillä. Jos Johnson haluaa sopimuksen, on hänen sitouduttava sääntöihin vapaakaupassa. Jos Johnson haluaa sopimuksen, on hänen alistuttava jonkinlaiseen sopimuksen hallinnointiin siis käytännössä riitojenratkaisumekanismiin.

Kysymys siis kuuluu – haluaako Johnson oikeasti sopimusta vai tyytyykö hän Australia-tyyliseen kauppasopimukseen niin kuin hän on itse monta kertaa neuvottelujen mutkistuessa todennut EU:lle.

Mihin kaikkeen Johnson voi poliittisesti taipua ja silti säilyttää kasvonsa? Miten hän selittää rannikkokylissä ranskalaisalusten ilmaantumisen paikallisten kala-apajille tai kuihtuville teollisuusalueille, ettei valtio voi miten tahansa tukea yrityksiä, jos Britannia haluaa EU:n sisämarkkinoille?

Neljän vuoden aikana erosopimusta ja vapaakauppasopimusta hinkatessa on neuvotteluasetelmaa luonnehdittu monella vertauksella.

Uusin on twitterissä: Brexit-neuvottelujen vertaaminen O. K. Corrallin taisteluun 1880-luvun lopun Arizonassa, jossa lainvalvojat ja lainsuojattomat ottivat mittaa toisistaan. Tombstone ei ainakaan ennakoi hyvää lopputulosta. Ja kuka olisi Wyatt Earp?

Tällä hetkellä on täysin mahdollista, että Johnson vetää perjantaina nopeasti ja jäljelle jää vain savua.

Se, mitä kukaan ei halua, tapahtuu. EU:n näkökulmasta laihakin sopimus olisi parempi kuin ei mitään sopimusta. Johnsonin ja Britannian näkökulmaa on enää vaikea hahmottaa.

EU on valmis jatkamaan neuvotteluja, tosin omien tavoitteiden pohjalta jäljellä olevista vaikeista asioista kuten kalastuksesta. EU:nkin takaraja häämöttää lokakuun lopuss,a vaikkei se ole ehdoton.

Mutta kiire on, jos parissa viikossa pitäisi saada aikaan kaiken kattava vapaakauppasopimus.

Kiireessä tulee usein sutta ja sitten riidelläänkin siitä, missä riita ratkaistaan.

Lisää aiheesta: