1. yle.fi
  2. Uutiset

Petri Alanko näkee musiikin väreinä ja säveltää niistä hittivideopelien soundtrackeja – “Arvostus pelimusiikkia kohtaan on kasvanut”

Lapsena kulttuurivieras, säveltäjä-kosketinsoittaja Petri Alanko joutui koulukuraattorille synestesiansa vuoksi. Nyt aistien sekoittuminen on hänen työvälineensä.

Kulttuurivieras
Videopeli musiikki säveltäjä Petri Alanko.
Lowland-taiteilijanimellä tuottajana työskentelevä Petri Alanko ei ole sukua Ismo, Ilkka ja kokonimikaima Petri Alangolle.Jorge Gonzalez / Yle

Kauas on tultu ajoista, jolloin kliimaksi oli Super Marion hyppy Bowserin 8-bittisen piikkikuoren päälle.

Nyt videopelit ovat elokuvallisia kokonaiselämyksiä. Niissä 4k- tai jopa 8k-grafiikka, viimeistä yksityiskohtaa myöten rakennettu pelimekaniikka ja millintarkasti mallinnettu fysiikka auttavat uppoutumaan ruudun takana avautuvaan rinnakkaistodellisuuteen.

Mutta myös äänimaisema ja musiikki ratkaisevat. Joskus sen huomaa vasta, kun ne otetaan pois, sanoo säveltäjä-kosketinsoittaja Petri Alanko.

Päivisin Alanko vastaa Ylen suomenkielisten radiokanavien äänimaisemasta soundipäällikkönä. Kun päivätyö loppuu, hän suunnittelee ääniä ja säveltää musiikkia videopeleihin.

Synestesia ohjaa sävelten sävyjä

Miltä tuntuu, kun A-duuri on auringonlaskun värinen, muttei missään nimessä oranssi?

Muutamalla prosentilla ihmisistä aistikokemukset sekoittuvat keskenään. Tyypillisesti juuri sävelet, kirjaimet ja numerot saavat aikaan väriaistimuksia. Sitä kutsutaan synestesiaksi.

Petri Alanko sai huomata ekaluokkalaisena, ettei ilmiötä aina tunnisteta, eikä siihen osata suhtautua.

– Opettajallani ei ollut minkäänlaisia työkaluja käsitellä asiaa, kun kerroin, että fis-molli on teräksensininen sävellaji. Hän retuutti minua kädestä ja vei koulukuraattorille.

– Siitä jäi erikoinen tunne, ja yhä edelleen 40 vuoden jälkeen, arkailen puhua synestesiaan liittyvistä asioista, Alanko sanoo.

Videopeli musiikki säveltäjä Petri Alanko.
Äänien kanssa yksityiskohdat ratkaisevat, mutta moni pelinkehittäjä jättää mahdollisuuksia käyttämättä, Alanko toteaa. – Pelkästään se, että vaikkapa tehdashallissa pauhaa taustalla ilmastointilaite, auttaa itsensä asemoimista pelattavaan kohtaukseen.Jorge Gonzalez / Yle

“Pelimusiikilla pitää olla merkitystä”

Musiikkiluokalla Alanko tunsi päässeensä omiensa joukkoon. Silloin hän oli varma, että elää ja hengittää musiikkia lopun ikänsä.

Niin myös kävi.

Tunnetuimmat projektinsa Alanko on tehnyt suomalaiselle Remedy Entertainment -peliyhtiölle. Hänen musiikkiaan on muun muassa kansainvälisissä hittipeleissä Alan Wake, Quantum Break ja Control.

Soundtrackit löytyvät Spotifysta (siirryt toiseen palveluun). Säveltäjä haluaa, että musiikin voi irroittaa alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan.

– Olen saarnannut siitä pitkään. Musiikin pitää toimia itsenäisenä tuotteena. Sillä pitää olla merkitystä, vaikka se muutoin olisi osa videopeliä.

Pelimusiikkiprojekteja Alangolla on tälläkin hetkellä käynnissä, mutta alan käytäntöjen mukaisesti niistä ei saa vielä puhua.

Kuva tai liike muuttuu melodioiksi

Musiikki tehdään videopeleihin stillikuvien ja käsikirjoitusten pohjalta. Jos oikein hyvä tuuri käy, säveltäjä saa käsiinsä videopätkiä keskeneräisestä pelistä. Usein mukana on myös dialogia.

– Kuva, liike tai vaikkapa pelihahmojen tunteet saavat aikaan sen, että päässäni alkaa soida melodianpätkiä. Olen huomannut, että sitä intuitiota kannattaa seurata.

Alanko ei väitä, että kokemus olisi seurausta synestesiasta mutta epäilee, että niin saattaisi olla.

– Olen joskus kokeillut myös mainostoimistotyyliä, jossa tarjoillaan loputtomasti eri vaihtoehtoja, mutta aina on päätetty palata enemmän tai vähemmän siihen, minkä olen ensimmäistä kertaa kuullut ja säveltänyt. Siinä on jotain ainutkertaista, kuinka äänen ja kuvan silloin kuulee ja tuntee.

Videopeli musiikki säveltäjä Petri Alanko.
Keikkalavoilta Alangon on voinut bongata Hausmyllyn ja Neon 2 -yhtyeen kokoonpanoista.Jorge Gonzalez / Yle

Kraftwerkin Robots oli “potku perseeseen”

Alanko on sitä sukupolvea, joka opetteli musiikkia kirjoista. Oman soiton tueksi ei ollut tarjolla Youtubea tai netin keskustelupalstoja. Lahden musiikkikirjasto tuli tutuksi 1980-luvulla. Ikuisuuslainassa oli säveltäjä Osmo Lindemanin opus nimeltään Elektroninen musiikki.

– Siitä se lähti. Olikohan se mulla kouluikäisenä puolitoista vuotta putkeen lainassa. Toki aina palautin kirjan, mutta lainasin heti uudestaan.

Sähkövirran ja ääniaaltojen yhdistelmästä avautui uusia maailmoja. Alanko tutustui alan pioneereihin ja tunsi löytäneensä aarteita. Yksi tärkeistä tietolähteistä oli toimittaja Tapani Ripatin disko- ja tanssimusiikkiin keskittyvä, uraa uurtava Ocsid-radio-ohjelma.

– Kokemus oli kuin huumeiden yhteydessä käytetystä porttiteoriasta: aina löytyi kovempaa kamaa, diskoa ja dancea, Jean Michel Jarrea ja Kraftwerkia.

Aivan erityisesti Alanko muistaa jakson, jossa Ripatti kuvaili Kraftwerkin kuuluisaa Klingklang-studiota.

– Oli potku perseeseen, kun Robots alkoi soida siihen selostuksen päälle. Nyt lähtee! Sen aistii, kun analogisekvensseri nakuttaa kappaleessa millisekunnin tarkasti.

Analogisoittimien rinnalle alkoi putkahdella digitaalisia vaihtoehtoja. Suomessa Erkki Kurenniemi kehitteli jo 1970-luvulla DIMI-syntetisaattoreita, maailmalla mullistava keksintö oli musiikkilaitteesta toiseen viestejä välittävä MIDI.

Jos silloin elettiin elektronisen musiikin suhteen jänniä aikoja, nyt ollaan Alangon mukaan vastaavassa tilanteessa.

– Elämme kiihdytyskaistalla samalla tavalla kuin 1970–80-luvun taitteessa. Nyt laitteissa on yksinkertaisesti niin paljon tehoa, että markkinoille alkaa putkahdella oikeasti hyödyllisiä tekoäly- ja koneoppimissovelluksia.

Musiikki on portti mielen sisälle

Hetken aikaa Alangosta piti tulla konserttiurkuri, mutta miehen omien sanojen mukaan laiskuus vei voiton. Alanko ei harjoitellut tarpeeksi.

Silti piano, kirkkourut ja ylipäänsä klassisen musiikin tausta vaikuttavat häneen musiikintekijänä yhä. Yksi Alangon opettajista oli kansainvälisesti menestynyt urkuri Kalevi Kiviniemi.

– Jos mulla olisi ollut löysempi maikka, olisin todennäköisesti konttoriduunissa tällä hetkellä. Hänen vilpitön innostuksensa ja kokeilunhalunsa rohkaisivat ilmaisemaan soitolla enemmän.

Musiiikki oli ja on introvertiksi itseään kuvailevalle Alangolle keino raottaa verhoa omaan sisäiseen maailmaansa.

– Instrumentti on kuin supersankarin viitta. Sen avulla voi tehdä juttuja, joita ei normaalisti tekisi. Voit tuoda julki itsestäsi puolia, joita et normaalisti toisi.

Alanko on nähty usein myös keikkalavalla. Hausmyllyn kokoonpanossa hän oli vuoteen 2008 saakka, muutama vuosi sitten paluun tehneen Neon 2 -yhtyeen kosketinsoittajana ja tuottajana hän työskentelee yhä.

Jälkeenpäin ajateltuna ero kahden bändin välillä on ollut kuin yöllä ja päivällä.

– Siinä missä Hausmylly oli puolimusiikillinen poikakerho, Neon 2:ssa projektiin suhtauduttiin astetta vakavampana harrastuksena.

Videopeli musiikki säveltäjä Petri Alanko.
Alanko voitti Control-pelin musiikeista arvostetun DICE-palkinnon. Hän on ollut myös ehdolla BAFTA-palkinnon saajaksi.Jorge Gonzalez / Yle

Pelimusiikista tuli valtavirtaa 2010-luvulla

Supersankarius on videopelien peruskauraa, ja immersio (uppoutuminen) yhteistä niin musiikille kuin peleille. Molempiin voi uppoutua, kun vain mielikuvitus antaa myöden.

Vaikka musiikki ja äänimaisema ovat merkittäviä osia pelikokemuksessa, ne jäävät Alangon mukaan usein huomiotta esimerkiksi peliarvioissa.

– Grafiikka ja animaatio kiinnostavat, mutta musiikista saatetaan mainita ohimennen. Ne kerrat ovat yhden käden sormilla laskettavissa, kun kotimaisissa pelimedioissa on kunnolla nostettu esiin pelien äänen- ja musiikintekijöitä.

Suunta on kohti parempaa. Pelimusiikki on ottanut askelen lähemmäs valtavirtaa. Sinfoniaorkesterit valitsivat pelimusiikkia ohjelmistoonsa 2010-luvulla, ja Suomessa aihetta nostavat esiin pelimusiikille ammattimaisesti omistautuneet kokoonpanot. Suosiosta huolimatta alalla törmää edelleen myös äänipuolen merkityksen vähättelyyn.

– On edelleen valitettavan paljon pelitaloja, jotka eivät arvosta edes itseään. Kuukausi ennen deadlinea yritetään haalia musiikit jostain mahdollisimman halvalla ja ilman velvollisuutta tekijänoikeuskorvauksista.

Alien: Isolation teki Alankoon vaikutuksen

Vaikka parannettavaa olisi, pelimusiikilla menee paremmin kuin koskaan. Peliala on jatkuvassa kasvussa ja videopelien harrastajia on maailmassa yli 2,5 miljardia.

Alankoon vaikutuksen kollegoina ovat tehneet hollantilainen Joris de Man, jonka musiikkia kuullaan esimerkiksi Killzone-pelisarjassa sekä brittiläinen duo The Flight, joka on esimerkiksi Alien: Isolation -pelin selkäpiitä karmivan äänimaiseman ja painostavan ambientmusiikin takana.

Controlin musiikit teimme tanskalaisen Martin Stig Andersenin kanssa. Oli mahtavaa löytää työpari, jonka kanssa rima on alusta saakka korkealla. Haluan ajatella, että arvostus pelimusiikkia kohtaan on kasvanut huomattavasti lyhyessä ajassa.

Videopeli musiikki säveltäjä Petri Alanko.
Petri Alangon lempipelejä ovat yksinpelit, joissa voi seikkailla paikoissa, joihin ei oikeassa elämässä pääse. Sellaisia kokemuksia tarjoavat esimerkiksi Assassin's Creed ja Dishonored -pelisarjat. Jorge Gonzalez / Yle

Pelimusiikista tuskin voi puhua mainitsematta Nintendon äänisuunnittelijaa Koji Kondoa. Hän on muun muassa Super Marion ja Zeldan legendaaristen teemojen säveltäjä. Juuri Zelda-pelisarja on Alangon mielestä oiva esimerkki siitä, kuinka musiikki vie mielen syvälle uusiin maailmoihin.

– Sinne on kipattu niin mahdottoman paljon musiikkia, että kokemuksesta tulee itsessään immersiivinen.

Sama efekti syntyy Alangon mukaan Nobuo Uematsun sävellyksistä Final Fantasy -pelisarjassa. Aivan erityinen kokemus pelimusiikillisesti Alangolle oli retroklassikoita paljon myöhemmin tehty Alien: Isolation (2014).

– Äänimaailman kuultuani laitoin audio- ja musatiimille meiliä, että järjettömän hienoa duunia. Olemme edelleen satunnaisessa viestinvaihdossa.

Tulipalokiireen päätteeksi Alanko avasi vodkapullon

Remedyn luottosäveltäjäksi Alanko päätyi yllättäen. Toisella firmalla työskennellyt ystävä vinkkasi Alangosta, kun Remedy etsi Alan Wake -projektiinsa monipuolista ja koneiden kanssa kotonaan olevaa säveltäjää.

Alangolle selvisi, että aikataulut ja niiden noudattaminen ovat pelifirmoissa prioriteetti ja elinehto. Alan Wakesta muodostui hänen tulikokeensa.

– Saimme orkesterimatskut Saksasta viisi päivää ennen deadlinea, ja ne eivät olleet sitä, mitä oli tilattu. Käytin kaikki mahdolliset keinot ja kikat, jotta sain ne kuulostamaan siltä kuin halusin.

Alanko teki töitä yötä päivää, ja sai lopulta osuutensa valmiiksi.

– Harvoin teen sellaista, mutta silloin avasin vodkapullon. Muistan, kun ihmiset olivat lähdössä talviaamuna töihin, ja minä istuin kotini kuistilla hiprakassa sikari suussa. Naapuri käveli ohitseni ja kysyi, että nytkö tuli valmiiksi. Vastasin, että valmista tuli.

Lue seuraavaksi