1. yle.fi
  2. Uutiset

Anna-Sofia Niemisen kolumni: Lentämisen välttely on myös arvokysymys 

Teen arvojeni mukaisen valinnan, kun en lennä, ja se edistää myös hyvinvointiani, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

ilmastonmuutoksen hillitseminen
Kuvassa on vapaa toimittaja Anna-Sofia Nieminen lokakuussa 2020.
Silja Viitala / Yle

Koronavirus ei sotkenut matkasuunnitelmiani, sillä siitä on yli kolme vuotta, kun viimeksi astuin lentokoneeseen. Vältän lentämistä, koska en halua lentämällä rasittaa ilmastoa.

Kuulen jo vastalauseiden kuoron: ei yhden ihmisen lentelyllä ole merkitystä, emme me suomalaiset voi pelastaa maapalloa, kiinalaiset saastuttavat kuitenkin!

On näistä argumenteista mitä mieltä hyvänsä, ne ohittavat täysin yhden tärkeän kysymyksen: onko lentäminen arvojeni mukaista ja oikein?

Minä koen toimivani oikein, kun vältän lentämistä, oli koronavirusta tai ei. Se on valinta, joka kunnioittaa minulle tärkeitä arvoja, kuten luonnonsuojelua, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Nähdäkseni nämä arvot liittyvät lentämisen välttelyyn ja muihin ilmastoystävällisiin valintoihin kiinteästi: Päästöjen vähentäminen säästää luontoa. Tasa-arvoisessa maailmassa kaikilla on mahdollisuus samaan elintasoon, mutta jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvittaisiin 3,8 maapalloa (siirryt toiseen palveluun). Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden edellytys on, että tulevilla sukupolvilla ylipäätään on elinkelpoinen maapallo.

Kaiken tämän lisäksi lentämisen välttely on teko oman hyvinvointini eteen, koska arvojen mukainen toiminta edistää hyvinvointia (siirryt toiseen palveluun).

Monessa muussakin asiassa toimin arvojeni mukaan. Pyrin esimerkiksi välttämään valehtelua enkä osta turkiksia. Jostain syystä näiden valintojen kohdalla en ajaudu keskusteluihin siitä, miten tekoni vaikuttaa maapallon mittakaavassa, toisin kun lentämisestä puhuttaessa.

Koronaviruksen iskettyä on ollut ihan tavallista kysyä, mitä reissuja peruuntui.

Joskus pohdin, kannattaako lentämisen välttämisestä edes kertoa, jotta keskustelukumppani ei kokisi kertomaani syyllistämisenä tai oman erinomaisuuteni korostamisena.

(Ei, en koe olevani mitenkään erinomainen. Olen kivuliaan tietoinen siitä, että vaikka yritän opetella elämään ilmastoystävällisesti, kulutan liikaa luonnonvaroja.)

Tutkija Karoliina Lummaa kysyi viime vuonna hyvin BIOS-tutkimusyksikön blogissa (siirryt toiseen palveluun):

Miksi keskustelu kestävistä valinnoista sivuuttaa niihin liitetyt merkitykset ja arvot ja takertuu mittakaavoihin ja moralismiin? (Merkityksillä hän ymmärtääkseni tarkoittaa tuntemuksia, joita ihmiset liittävät kestäviin valintoihin, kuten niiden tärkeys tai hyödyllisyys.)

Lummaa ehdottaa vastaukseksi kysymykseen muun muassa sitä, että ympäristökeskustelu pyörii tyypillisesti erilaisten laskutoimitusten ympärillä: lasketaan päästöjä, punnitaan ilmastotoimien vaikutusta talouskasvuun ja tarkastellaan yhden ihmisen kulutusvalintojen vaikutuksia.

Toki laskutoimituksia pitääkin tehdä, koska niiden pohjalta voidaan tehdä poliittisia päätöksiä ja rakenteellisia muutoksia, jotka hillitsevät ilmastonmuutosta – mutta päätökset ja muutokset ovat myös arvovalintoja, ja siksi tarvitaan lisäksi arvopohdintaa.

Samalla yksilöiden on kyettävä elämään tässä maailmassa ekokriisin aikana. Siinäkin puhe arvoista voi olla tarpeen. On helpompi tehdä ilmastotekoja, jos näkee arvojen yhteyden niihin.

Ilmastokeskustelua on – ihan aiheellisesti – kritisoitu siitä, että se sysää vastuuta ilmastonmuutoksen hillitsemisestä yksilöiden harteille. Minusta keskustelua yksilöiden teoista kuitenkin tarvitaan (toki rakenteellisen keskustelun rinnalla), koska teot normalisoituvat vain, jos niistä puhutaan.

Ehkä lentämisen välttämistä ilmastosyistä joutuu perustelemaan, koska se ei istu vallitsevaan normiin. Jos useampi tekee saman valinnan ja puhuu siitä, se tulee sosiaalisesti hyväksytymmäksi.

Vielä toistaiseksi ainakin minun – kolmekymppisen, keskiluokkaisen helsinkiläisen – piireissä voi vaikuttaa vähän oudolta ja sivistymättömältäkin, jos ei kiinnosta lentää New Yorkiin tai edes Berliiniin. Koronaviruksen iskettyä on ollut ihan tavallista kysyä, mitä reissuja peruuntui.

Toivon kuitenkin, että ilmastokeskustelu saisi uudenlaisia sävyjä. Ehkä olisin alkanut vältellä lentämistä jo aiemmin, jos luopumisen tuskan sijaan olisi puhuttu enemmän myönteisistä seurauksista, kuten mielenrauhasta. On ihanaa, kun ei tarvitse rauhoitella lentämisen takia soimaavaa omaatuntoa.

Yksilö ei voi teoillaan ratkaista ilmastonmuutosta. Yksilö voi kuitenkin pyrkiä elämään luonnon, muiden ihmisten ja omien arvojensa kanssa sopusoinnussa.

Anna-Sofia Nieminen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjoittaja, joka on aiemmin lentänyt jopa maailman ympäri.

Kolumnista voi keskustella 30.10. klo 23.00 saakka.

Lue seuraavaksi