Lapsuutensa köyhyydessä elänyt Johanna Mäkinen: Nolostuin, kun vein ystäväperheen mökille perunasäkin tuliaiseksi, ja sille naurettiin

Vähävaraisten perheiden lapset kokevat muita useammin köyhyydestä aiheutuvia kielteisiä kokemuksia, kuten ahdistusta, huonommuutta ja stressiä.

Matalatuloisissa perheissä avuntarve on yleisempää kuin hyvin toimeentulevissa perheissä. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

– Koin, että pärjäsin melko pitkälle yksin, kuvailee lapsuutensa vähävaraisessa perheessä elänyt Johanna Mäkinen, 25.

Suuri käänne lapsuudessa tapahtui vanhempien erotessa. Mäkinen oli tuolloin 9-vuotias. Äiti sairastui eron jälkeen vakavaan masennukseen ja menetti työkykynsä. Yksinhuoltajaäidillä ei ollut voimavaroja eikä taloudellisia varoja elättää lapsiaan.

Isällään Mäkinen vietti joka toisen viikonlopun.

– Viihdyin iskän luona ja muistan miettineeni, että muutan hänen luokseen. Tuntui kuitenkin pahalta lähteä pois kotoa, en voinut tehdä sitä äidille.

Myös isällä oli vaikeaa erityisesti avioeron jälkeisinä vuosina, joten häneltäkään perhe ei juuri taloudellista tukea saanut.

– Köyhyys näkyi päivittäin siinä mitä syötiin ja ostettiin kaupasta. Kilohintoja laskettiin tarkasti.

Välillä Mäkisen äiti teki vapaaehtoistyötä järjestölle, jotta sai palkkioksi ruokaa perheelleen. Joskus kävi niin, että asunnosta meni sähköt poikki, kun lasku oli maksamatta.

Köyhyys aiheuttaa häpeää

Pelastakaa Lapset ry:n tuore Lapsen ääni 2020 -raportti kertoo, miten perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa lasten arkeen, vapaa-aikaan ja hyvinvointiin. Pelastakaa Lapset on kysynyt lähes 20 vuoden ajan 13–17-vuotiaiden ajatuksia vaihtuvista teemoista.

Tässä raporttia varten tehdyssä kyselyssä lapset arvioivat itse perheensä taloudellisen tilanteen. Vastaajista hieman yli puolet mielsi perheensä keskituloiseksi. Hyvätuloisena perhettään piti 29 prosenttia ja melko tai erittäin matalatuloisena 14 prosenttia vastaajista.

Matalatuloisten perheiden lapset kertoivat joutuneensa kiusatuksi tai syrjityksi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Heistä jopa 40 prosentti koki näin. Hyvätuloisten perheiden lapsista samoin koki joka neljäs.

Johanna Mäkinen sanoo olleensa onnekas, että ystävät hyväksyivät hänet, eikä hänen taustaansa kummasteltu. Sen sijaan ystävien vanhempien kommentit joskus satuttivat.

– Yksi ystävä oli varakkaasta perheestä. Kerran hänen vanhempansa, nähtyään vanhan ja kuluneen takkini, huomauttivat, että eikö jo olisi aika hankkia uusi. Silloin minua hävetti.

Mäkinen vietti usein aikaa ystäviensä mökeillä. Kerran äiti antoi mukaan kahden kilon perunasäkin. Äiti halusi olla kohtelias, sillä ymmärsi, että tyttö syö taas koko viikonlopun vierailla.

– Muistan, kun annoin sen perunasäkin. Ystäväni vanhemmat alkoivat nauraa. Minua nolotti, sillä meillä ei ollut mahdollisuutta antaa enempää.

Köyhän perheen lapsi jää pois yhteisistä kahvilahetkistä

Perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa lapsen elämään konkreettisesti esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien kautta.

Vähävaraisessa perheessä voi olla vaikeuksia jo perustarpeiden, kuten ruuan tai vaatteiden hankinnassa. Hyvätuloisessa perheessa lapsella voi olla mahdollisuus harrastaa monia kalliitakin harrastuksia.

Lapsen ääni 2020 -raportista käy ilmi, että köyhien perheiden lapset käyvät myös muita lapsia vähemmän maksullisissa vapaa-ajan aktiviteeteissa, kuten elokuvissa tai kahviloissa.

Johanna Mäkisen lapsuudessa vähävaraisuus varjosti kaikkea elämää. Lähes kaikki tavarat ja vaatteet piti hankkia käytettyinä, ylimääräistä rahaa ei ollut juuri mihinkään. Harrastamisen mahdollisuudet rajoittuivat ilmaisiin tai hyvin halpoihin harrastuksiin. Hän luki paljon ja harrasti vähän aikaa teatteria.

– Arjen suojaava tekijä oli se, että tykkäsin koulusta todella paljon, Mäkinen sanoo.

Kotona ei ollut normaaleja arkea rytmittäviä rutiineja, kuten yhteistä ruokailuhetkeä. Mäkinen kokee, että heidän perheensä erottui muista perheistä myös siksi, että heillä ei juhlittu juuri koskaan syntymäpäiviä tai juhlapyhiä.

Painajaisia ja omien tarpeiden sivuuntyöntämistä

Tuore raportti osoittaa myös, että köyhien perheiden lapset stressaavat huonon taloustilanteen vuoksi, kun taas iloa hyvästä taloustilanteesta kokivat hyvin toimeen tulevien perheiden lapset.

Johanna Mäkinen sanoo, että on vaikea erottaa stressi, joka johtuu vain vähävaraisuudesta, sillä hänen lapsuusperheessään ongelmia oli kasautunut useita.

– Siirsin omat tarpeeni sivuun, vaikka tarvitsin jotain, hän kuvailee.

Mäkinen ei halunnut kuormittaa äitiään omilla tarpeillaan tai toiveillaan, vaan jätti pyytämättä tai pyysi joltain muulta ihmiseltä.

Stressi aiheutti Mäkiselle myös univaikeuksia, joista hän on kirjoittanut lapsena päiväkirjaansa.

– Näin painajaisia, joissa minun piti kantaa pikkuveljeä.

Aikuistuttuaan hän on ymmärtänyt, että hän pelkäsi ja ja kantoi henkisesti pikkuveljeään lapsuudessa.

Tulevaisuuden usko lujilla

Kun arki on jatkuvaa kamppailua ja selviytymistä, se vaikuttaa myös lapsen tulevaisuuden uskoon. Tulevaisuus huolestuttaa eniten juuri matalatuloisten perheiden lapsia.

Johanna Mäkinen sanoo, että hän itse unelmoi tavallisista asioista lapsena, kuten omasta perheestä ja kodista ja unelma-ammatista.

Yhden asian hän toivoisi kuuluvan kaikkien lasten elämään. Hän itse joutui kasvamaan aikuiseksi liian nuorena, ottamaan vastuuta äidistään ja pikkuveljestään, eikä hänellä ollut kotona aikuista, joka olisi kysellyt kuulumisia.

– Jokaisen lapsen pitäisi antaa olla lapsi, eikä kuormittaa häntä talousasioilla. Eikä köyhyyttä saisi hävetä.

Lue lisää: