1. yle.fi
  2. Uutiset

Kaivinkone kaapii maata Vierumäen joukkohaudan päältä – saadaanko sisällissodan aikaisten vainajien henkilöllisyys selville?

Sata vuotta vanhan joukkohaudan tutkiminen vaatii tarkkuutta ja tuuriakin, sillä Suomen maaperä on maatumiselle otollinen.

joukkohaudat
Museoviraston koetutkimukset Vierumäen joukkohautapaikalla
Vierumäellä sijaitsevalla tehdasalueella tehtiin viime kesänä maatutkimuksia, joissa selvitettiin esimerkiksi vainajien määrää.Petri Niemi/Yle

Heinolassa Versowood-yhtiön teollisuusalueen aitojen sisäpuolella lepää arviolta nelisenkymmentä sisällissodan aikaista vainajaa. Tänään alkoi kaivuutyö, jonka tarkoituksena on avata haudat ja nostaa vainajien jäännökset ylös. Sitten ne tutkitaan ja siirretään myöhemmin Heinolan hautausmaalle. Operaatio on Suomen mittakaavassa iso ja vaativa.

– Osa on kaatunut taisteluissa ja osa on teloitettu taistelujen jälkeen, sanoo arkeologi Kari Uotila, kaivaus- ja tutkimustyötä tekevästä Muuritutkimus oy:stä.

Perimätiedon mukaan haudassa olisi ollut satoja vainajia, mutta asiantuntijoiden arviot ovat pienentäneet määrää vuosi vuodelta. Välillä on epäilty, että hautoja olisi useampikin, mutta viime vuosien tutkimuksissa hautojen määrä on tarkentunut.

– Viime vuosien tutkimuksissa on pystytty todentamaan tämä yksi hauta.

Kaivauksiin Vierumäellä on arvioitu kuluvan kolmisen viikkoa. Ensimmäinen viikko vierähtää alkutöihin ja siihen, että pintamaa kuoritaan pois kaivinkoneen avulla. Sen jälkeen alkaa tarkka työ, johon arvioidaan kuluvan aikaa pari viikkoa. Vainajat otetaan varovasti esiin ja jokainen luu ja esine tallennetaan.

– Nämä vainajat nostetaan yksitellen ylös, numeroidaan ja viedään kylmäsäilytykseen.

1918 sisällissodan joukkohaudan muistomerkki Vierumäellä Heinolassa.
Muistomerkin mukaan joukkohaudassa lepäisi jopa 300 sisällissodan punaista uhria.Juha-Petri Koponen / Yle

Sen jälkeen alkaa osteologien muutaman kuukauden mittainen työ, jossa tutkitaan vainajien luut ja etsitään viitteitä esimerkiksi kuolinsyistä, iästä ja sukupuolesta.

– On mahdollista, että jo tänä aikana käynnistyvät myös DNA-tutkimukset.

Sitä ennen pitää kuitenkin katsoa vainajien vaatteiden alle.

Elina Rantalainen haastattelee Kari Uotilaa siirtokaivausten ensimmäisenä päivänä Vierumäellä.

Esineet haudataan vainajien mukana

Museovirasto teki viime kesänä tutkimuksia, joissa haudoista löytyi esimerkiksi tekstiilejä. Mutta toiveet keskittyvät nyt vaatteiden alle vainajien jäännöksiin.

– Vielä ei tiedetä, miten hyvin vainajat ovat säilyneet tekstiilien alla. On hyvin mahdollista, että maaperän takia vainajat ovat jo hyvin maatuneita, sanoo Uotila.

Jos luiden maatuminen on ehtinyt jo pitkälle, vaikeuttaa se esimerkiksi DNA-tutkimuksen tekoa, joka ei lähtökohtaisestikaan ole yksinkertaista.

– DNA saadaan talteen esimerkiksi isoista luista tai hampaista. Ja vaikka siitä saataisiin DNA talteen, tarvitaan sen lisäksi valtavan paljon vertailuaineistoa, johon löydöksiä verrataan, sanoo Uotila.

Tunnistamisen kannalta tärkeitä ovat myös vainajien mukana säilyneet esineet. Myös niistä saadaan kerättyä tietoa, jotka voivat olla vainajan henkilöllisyyden kannalta tärkeitä. Tutkimusten edetessä vainajien omaisia etsitään myöhemmin esimerkiksi sanomalehdissä julkaistavilla lehtikuulutuksilla. Omaiset puolestaan testataan arkistoselvitysten perusteella.

Arkeologinen vainaja numero 16

Heinolassa sijaitsevan joukkohaudan tutkiminen ei ole arkeologille arkipäiväisintä työtä. Satavuotias hauta on arkeologin mittapuulla vielä nuori hauta. Uotila ryhmineen on tutkinut aiemmin 1700–1800-luvun hautoja.

– Tämä hauta on nuorin mahdollinen hauta, mitä näin arkeologisesti voidaan edes tutkia.

Arkeologi Kari Uotila katsoo kameraan.
Arkeologi Kari Uotila sanoo, että onnistuakseen tutkimukset vaativat tarkkuutta ja yhteistyötä.Juha-Petri Koponen / Yle

Uotilan ensimmäisenä tehtävänä on numeroida vainajat. Työ on ensisijaisesti tutkimustyötä, tutkimuskohteet ovat ensisijaisesti numeroituja arkeologisia vainajia, eivät jonkun sukulaisia.

– Meille nämä ovat numeroituja vainajia. Myöhemmässä vaiheessa selviää mahdollisesti sukulaissuhteita. Jos niitä miettisi tutkimuksen aikana, työ voisi käydä yllättävän raskaaksi.

Uotila ei pidä todennäköisenä, että historiankirjat menisivät uusiksi hautatutkimuksen valmistuttua.

– Historiaa ei kirjoiteta uudelleen, mutta kyllä tämä tuo uudelleen vuoden 1918 tapahtumat esiin nuoremmille sukupolville.

Löytyykö sinun suvustasi mahdollinen kytkös Vierumäen joukkohautaan tai alueen taisteluihin vuonna 1918? Kerro meille tarinasi ja ota yhteyttä elina.rantalainen@yle.fi

Lue seuraavaksi