1. yle.fi
  2. Uutiset

Itämeren syvänteiden happikato vaikuttaa jo Selkämerellä

Ravinnepitoisuudet ovat kasvaneet Selkämerellä, mutta Suomenlahdella tilanne on parempi.

Itämeri
Vanha puuvene laituriin kiinnitettynä kelluu sinileväisessä rantavedessä.
Sinilevää havaittiin viime kesänä runsaasti myös Merenkurkussa.Jaakko Salo

Merentutkimusalus Aranda teki kesällä neljä matkaa Suomen rannikolle ja kauemmas Itämerelle. Saatujen tulosten perusteella Suomenlahdella tila on viime vuosia parempi, mutta Selkämeren huonontunut tila sen sijaan aiheuttaa huolta.

Suomenlahden pohjan happitilanne oli loppukesästä viime vuosia parempi. Täysin hapetonta pohjaa ja myrkyllistä rikkivetyä havaittiin vain aivan läntisimmällä näytepisteellä Suomenlahdella lähellä Viron rannikkoa.

Pohjan ollessa hapellinen oli myös pohjanpäällisen veden fosfaattifosforin määrä alhaisempi kuin viime vuosina.

Syy Suomenlahden avomerialueen pohjien parempaan tilaan löytyy tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemen mukaan Itämeren pääaltaan pohjoisosasta, missä suolaisuuden harppauskerroksen painuminen syvemmälle viime talvena näkyy edelleen Suomenlahdellakin alhaisempana suolapitoisuutena ja heikompana kerrostuneisuutena.

– Loppukesän mittauksissa havaittiin vain joillakin Suomenlahden asemilla kohonneita fosfaattipitoisuuksia keskisessä vesipatsaassa verrattuna aiempiin kymmeneen vuoteen, Maiju Lehtiniemi kertoo.

Suomenlahden ravinnekuorma vähentynyt

Suomenlahden parantunut happitilanne näkyi myös rannikon ja ulkosaariston pohjien ja pohjaeläinyhteisöjen tilassa. Lähes kahdella kolmanneksella tutkituista näytteistä pintasedimentin tila tulkittiin hapettuneeksi.

Vuosi sitten hapettuneita pohjia oli vain runsas kolmannes. Pohjaeläimiä esiintyi lähes 90 prosentilla havaintopaikoista.

– Vuodesta 2001 lähtien samoilla havaintopaikoilla toteutetun seurannan aikana vain yhtenä vuotena tilanne on ollut tätä parempi, rannikkovesien seurantamatkaa johtanut erikoistutkija Seppo Knuuttila toteaa.

Levämäärää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus Huovarin asemalla itäisellä Suomenlahdella oli heinä-elokuussa lähellä 2000-luvun alimpia arvoja. Viime vuosikymmenen pahimpaan leväkesään 2018 verrattuna pitoisuudet olivat keskimäärin puolta pienempiä.

Selkämerellä näkyy Itämereltä tuleva kuormitus

Itämeren syvänteet ovat pitkään olleet hapettomia, koska Pohjamereltä ei ole tullut riittävän suuria suolapulsseja. Syvänteistä työntyy kuitenkin ravinteikasta vettä kohti Suomenlahtea ja edelleen Saaristomeren kautta kohti Pohjanlahtea.

Elokuussa kerättyjen havaintojen perusteella Itämeren pääaltaan happitilanne on edelleen heikko ja vesi on pohjaan asti hapetonta 70 metristä alkaen.

Itämeren pohjien happitilanne 2019  ja 2020
Suomen ympäristökeskus

– Hapeton alue ulottuu eteläiseltä Itämereltä pääaltaan pohjoisosaan ja itään Suomenlahden suulle asti, kertoo Arandan pitkää seurantamatkaa vetänyt Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Pekka Kotilainen.

Elokuussa havaittiin myös, että hapen määrä Selkämeren syvänteissä oli alempi kuin viime vuonna vastaavana aikana.

Selkämerellä havaitut fosfaattifosforin pitoisuudet ovat koko vesipatsaassa paikoitellen pitkän aikajakson keskimääräisiä kesän pitoisuuksia korkeampia.

Matkan aikana havaittiin myös tavanomaista runsaampia leväkukintoja Selkämerellä ja Merenkurkussa.

Kohonneiden fosforipitoisuuksien todennäköisin selittäjä on Kotilaisen mukaan Itämeren pääaltaalta työntynyt fosforipitoisempi vesi. Selkämeren ravinnepitoisuuksien on havaittu kasvaneet koko 2000-luvun ajan.

–Tehdyt havainnot viittaavat muutoksiin Selkämeren tilassa. Lisääntyneet leväkukinnat voivat entisestään heikentää Selkämeren happitilannetta, kun levämassa hajotessaan kuluttaa pohjanläheisten vesikerrosten happivaroja, vanhempi tutkija Pekka Kotilainen arvioi.

Viime talvena mereen virtasi myös runsaasti ravinteita, mutta näiden valumien vaikutus näkyy etupäässä rannikkovesissä. Vuosi sitten Selkämerellä havaittiin myös kylmän veden kumpuamista pintaan, joka sekoitti vesimassoja.

Tutkimusalus Aranda laiturissa.
Merentutkimusalus Aranda teki kesällä neljä matkaa.Kristiina Lehto / Yle

Itämeren tarkkailua yhteistyönä

Tehdyt havainnot perustuvat tutkimusalus Arandan, rannikkoseurantamatkan ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) tutkimusalus Svealla toteutettuihin elokuun matkoihin.

Seurantamatkoilla kerätään tietoa Itämeren fysiikasta, kemiasta ja biologiasta pohjasedimentistä pintaan saakka. Kerätyn tiedon pohjalta voidaan muun muassa arvioida meren happitilannetta, rehevöitymistä ja mahdollisia plankton- ja pohjaeläinyhteisöissä tapahtuneita muutoksia.

Lue myös

Jaakko Salo osasi odottaa sinilevää Merenkurkkuun, mutta järkyttyi siitä silti – levä värjäsi mökkirannan myrkynvihreäksi ja pisti veden käyttökieltoon

Kuvat mereltä kertovat: Helle hellii myös sinileviä

Lue seuraavaksi