1. yle.fi
  2. Uutiset

Huijarisyndrooma piinaa menestyjiäkin: Tunnetut ammattilaiset kertovat, milloin pelkäsivät paljastuvansa huijareiksi – ja mitä sitten tapahtui

Epäiletkö omaa osaamistasi, vaikka suoriutuisit muiden mielestä hyvin? Tässä jutussa kuusi ammattilaista kertoo, miten he ovat pyristelleet irti huijariajatuksista.

työelämä
Krista Kososen henkilökuva
Näyttelijä Krista Kosonen on tällä hetkellä Norjassa kuvaamassa Beforeigners-sarjan toista kautta. Siinä hän näyttelee naispääosaa kahdella kielellä, joista kumpaakaan ei osaa.Thomas Thomassen

Pari vuotta sitten näyttelijä Krista Kosonen, 37, katsoi, kun luokallinen näyttelijätyön kandiopiskelijoita katsoi häntä valmiina kuulemaan, mitä hänellä olisi sanottavaan.

Kosonen oli kymmenissä rooleissa esiintyneenä ja yhtenä Suomen eturivin näyttelijöistä kutsuttu Teatterikorkeakouluun jakamaan osaamistaan tuleville näyttelijöille.

Siinä hetkessä takaraivossa kuitenkin painoi tuskallinen tunne: Enhän minä osaa opettaa. En tiedä tästä mitään. Eivätkö nuo tajua, ettei minulla ole mitään koulutusta tähän?

Kososesta tuntui, että hänet oli nostettu täysin väärään paikkaan, kuin hän huijaisi.

Huijarisyndrooma painaa nuoria korkeakoulutettuja

Huijarisyndroomalla tai huijariajatuksilla tarkoitetaan tunnetta siitä, että oma osaaminen ei oikeastaan ole todellista osaamista, vaan hyvällä onnella tai jonkinlaisella huijaamisella saavutettua.

Vaikka työstä saisi hyvää palautetta ja työpaikalla nousisi vastuutehtäviin, huijariajatukset painavat päälle ja saavat epäilemään: Milloinhan joku huomaa, etten oikeasti osaa mitään?

Tutkimusten mukaan huijariajatukset ovat yleisimpiä erityisesti nuorilla korkeakoulutetuilla, ja ne hiipivät yhtä lailla kaikkien sukupuolten mieliin.

Perimmäiset syyt huijariajatuksille löytyvät lapsuudesta, mutta ne pulpahtavat usein pintaan uusien haasteiden edessä. Esimerkiksi uusi opiskelu- tai työpaikka tai uusi asema työympäristössä saattavat nostaa epävarmuudet esiin.

Edes asema tai uskottava ansioluettelo eivät pelasta huijariajatuksilta. Hiljattain omasta huijarisyndroomastaan kertoi (siirryt toiseen palveluun) esimerkiksi pitkän uran Suomen talouselämän huipulla tehnyt Anne Brunila.

Tässä jutussa Krista Kosonen ja viisi muuta tunnettua alansa ammattilaista kertovat hetkistä, joina ovat epäilleet omaa osaamistaan tai tunteneet huijaavansa kaikkia. Samalla he jakavat omat keinonsa ammatillisten epävarmuuksien selättämiseen.

Näyttelijä Krista Kosonen, 37: "En ikinä koe, että olen tehnyt loistavan työn"

Krista Kososen henkilökuva.
Krista Kosonen sanoo, että hän on aina rakastanut näyttelemistä ja halunnut oppia lisää. Se on auttanut sietämään myös epävarmuutta.Thomas Thomassen

Kun Krista Kosonen lopulta avasi suunsa näyttelijäopiskelijoiden edessä ja alkoi puhua, hän huomasi, että hänellä olikin paljon sanottavaa.

– Luulin, että mulla olisi pitänyt olla joku teoria tai metodi tai jotain. Sitten tajusin, että mullahan on hirveästi tietoa ja kokemusta mun kehossa, ja vielä yllätyksekseni pystyin artikuloimaan sitä ulospäin.

Kosonen sanoo, että hänellä on hyvä ammatillinen itsetunto, mutta silti: jatkuva epävarmuus, jatkuva uuden edessä oleminen, jatkuva kokemus siitä, pystyykö tai osaako – kaikki tuttuja ajatuksia. (Näyttelijänä hänen jokainen työsuorituksensa alkaa nollasta.)

– Näytteleminen on ihan helvetin vaikeaa, enkä mä koskaan heti tiedä, miten se tehdään. Se oma olo on usein ristiriidassa sen kanssa, että monet katsoo mua ulkopuolelta ja sanoo, että sähän olet tehnyt niin monenlaisia juttuja ja olet niin kokenut ja asiantunteva.

Kosonen sanookin, että näyttelijänä hän on huijarialalla. Jokaisessa roolissa hän huijaa olevansa jotain, mitä ei ole. Onnistumista ei voi mitata aina samalla mittapuulla, jos sitä voi mitata lainkaan.

Eikä Kosonenkaan ole vielä koskaan näytellyt niin kuin olisi halunnut näytellä. Hän on ehkä asettanut itselleen tavoitteita, joissa on onnistunut joskus paremmin ja joskus huonommin.

– En ikinä koe, että olenpas tehnyt loistavan työn, enkä ole ikinä tehnyt juuri sitä, mihin olen pyrkinyt. Mutta jos olen treenannut hulluna ja tehnyt parhaani, voin hyväksyä kaikenlaiset lopputulokset. Uskon, että kaikki on kiinni siitä, kuinka paljon on valmis tekemään töitä.

"Katso itseäsi ulkopuolisen silmin ja ota kunnianosoituksena sinulle annettu tehtävä. Luota toisten arvioon siitä, että osaat."

Kristan vinkki

Ja kyllä, myös itsevarmasti esiintyvää ammattilaista kuumottavat uudet haasteet. Kosonen on parhaillaan Oslossa norjalaisen Beforeigners-sarjan kuvauksissa. Siinä hän näyttelee naispääosaa kahdella kielellä, joista ei osaa kumpaakaan.

Kun Kososta pyydettiin rooliin, ajatus suostumisesta tuntui täysin mahdottomalta. Sellaisina hetkinä Kosonen avaa kalenterinsa ja lukee sinne muistiin kirjoittamansa voimalauseen:

“Itseluottamukseni johtuu siitä, että olen löytänyt ulottuvuuteni. Ei ole minun asiani tehdä itsestäni pienempää kuin olen.”

Tämän runoilija Edith Södergranin ajatuksen yritän aina pitää mielessä. Jos joku antaa mulle jonkin tilaisuuden, se tarkoittaa sitä, että hän uskoo mun pystyvän siihen. Ja silloin mun täytyy itsekin uskoa.

Luistelija Kiira Korpi, 32: "Aloin ajatella, että tämä on jotenkin huonosti voitettu"

Kiira Korven henkilökuva.
Kiira Korpi innostui psykologiasta, sillä halusi ymmärtää paremmin omia ajatuksiaan. Ne olivat kilpauran aikana varsin itsekriittisiä.Uwa Iduozee

KIlpauransa lopettanut luistelija Kiira Korpi, 32, muistaa tarkasti hetken, jolloin hän ymmärsi, että hänen käsityksessään omista taidoistaan on jotain pahasti pielessä.

Oli marraskuu 2012, ja 24-vuotias Korpi oli juuri luistellut ensimmäisenä suomalaisena tiensä taitoluistelun GP-finaaliin. Pienen hetken hän ehti iloita voitosta, mutta jo kisapäivän iltana iskivät synkät ajatukset: minä en ole ansainnut tätä voittoa.

– Aloin ajatella, että tämä oli jotenkin huonosti voitettu. Että pääsin sinne finaaliin, mutta rikoin ennätykseni vain kolmella pisteellä. Silloin havahduin tosi tietoisesti siihen, että mun päässä on jotain vialla, kun en pysty tästäkään nauttimaan kunnolla. Se oli tosi surullista.

Sama tunne omien ja muiden odotusten riittämättömästä täyttämisestä seurasi Korpea läpi hänen uransa.

19-vuotiaana MM-kisoissa maailman parhaiden joukossa Korpi mietti, kuuluuko sinne oikeasti.

Median edessä Korpi taas tunsi usein, että hänen oli täytettävä jonkinlainen hänestä luotu kuva positiivisena, iloisena ja reippaana Kiira Korpena – vaikka hän ei välttämättä aina kokenut olevansa sellainen.

– Tulin tosi hyväksi tosi nuorena. Se toi mukanaan outoja paineita siitä, että olin ansainnut menestyksen jotenkin liian aikaisin tai väärillä perusteilla, Korpi kuvailee.

Yksi keino huijariajatuksista irrottautumiseen on omien ajatusten tietoinen käsittely ja niiden todenperäisyyden arviointi. Kuinka totta on, että en osaa? Kuinka totta on, että huijaan muita? Kuinka totta on, että olenkin ehkä taitava?

"Puhu ajatuksistasi jollekin myötätuntoiselle ihmiselle, johon luotat. Kun huijariajatukset ilmaisee ääneen, huomaa helposti, miten oudoilta ne kuulostavat."

Kiiran vinkki

Kiira Korpi alkoi kunnolla käsitellä omia huijariajatuksiaan psykologin kanssa opetettuaan kilpauransa vuonna 2015 ja aloitettuaan positiivisen psykologian opinnot New Yorkissa. Etäisyys kisamaailmaan auttoi näkemään omat ja toisten hullut ajatukset.

– Muistan, kun katsoin vuonna 2017 MM-kultamitalistin haastattelua. Siinä voittaja alkoi pyytelemään faneiltaan anteeksi suorituksensa puutteita. Olin että haloo, sä olet voittanut MM-kultaa! Sellaisista ajatuksista tunnistin itsenikin.

Nykyään Korpi on luisteluvalmentaja ja tekee myös positiiviseen psykologiaan perustuvaa henkistä valmennusta. Hän ei enää keskity vain tiettyihin saavutuksiin tai mitalipaikkoihin, vaan siihen, miltä unelmatyö tuntuu.

– Herätessäni tiedän, että tähän päivään on hyvä herätä ja se on täynnä jännittäviä kohtaamisia ja haasteita. Päivän päätteeksi on hyvällä tavalla väsynyt olo, on tehnyt merkityksellistä työtä ja saanut ehkä jonkun ihmisen oivaltamaan jotain ja oivaltanut siinä samalla itsekin. Siihen pyrin nykyisin.

Puhuja Perttu Pölönen, 25: "Huijariajatukset pitäisi pystyä kääntämään ihailuksi"

Perttu Pölönen lukee kirjoja Oodissa.
Perttu Pölönen haluaisi, että ihmiset näkisivät titteleiden taakse. Nella Nuora / Yle

Perttu Pölönen, 25, on monen mielestä kaikessa hyvä. Häntä tituleerataan ainakin puhujaksi, keksijäksi, säveltäjäksi, futuristiksi ja kirjailijaksi.

Pölönen keksi palkitun Sävelkellon 15-vuotiaana, perusti yrityksen 18-vuotiaana ja opiskeli 21-vuotiaana Piilaaksossa Singularity University -ohjelmassa, missä huippuosaajat ympäri maailmaa etsivät ratkaisuja ihmiskunnan suurimpiin haasteisiin.

Juuri siellä hän ymmärsi, että “kaikessa hyvätkin” ovat aina keskeneräisiä. Piilaakson kesäkurssille oli valittu alojensa lupaavimpia ihmisiä ympäri maailmaa. Ainoana suomalaisena Pölösellä oli jo lähtökohtaisesti tunne, että hän ei kuulu joukkoon eikä mitenkään ole yhtä hyvä kuin muut.

– Sitten ensimmäisenä päivänä kysyttiin, kenestä tuntuu, että kaikki muut täällä ovat paljon itseä parempia. Jokainen huoneessa viittasi.

Pölönen ymmärsi, että jatkuva itsensä vertaaminen muihin ei johda mihinkään.

– Vaikka mä pääsisin kuinka eksklusiivisiin paikkoihin, ja vaikka mä joskus olisinkin noin huippu ja pätevä kuin nuo muut, huijarisyndrooma ei jätä rauhaan – maailman huiputkin kokevat sitä. Se oli mulle tärkeä oivallus.

"Tärkeintä ei ole se mitä sinä tai muut tekevät, vaan se, että kokee pääsevänsä eteenpäin. Älä vertaa itseäsi muihin, vaan omaan historiaasi."

Pertun vinkki

Huijariajatuksista kirjan kirjoittaneen psykologi Tiina Ekmanin mukaan huijariajatukset eivät sitä paitsi välttämättä ole huono asia. Ne voivat olla myös uralla eteenpäin ajava voima, joka motivoi tekemään paremmin ja enemmän. Negatiiviseksi huijariajatukset muuttuvat sitten, kun ne aiheuttavat ahdistusta ja uupumusta.

Myös Pölönen näkee asian näin. Hän on yrittänyt kääntää huijariajatukset voimavaraksi.

– Huijariajatukset pitäisi pystyä kääntämään ihailuksi. Kun ihailemme jotakuta, haluamme oppia ja tulla samankaltaisiksi. Huijariajatusten ei siis tarvitse olla aina sitä, että en pysty tai että muut ovat parempia, vaan että tuohon minäkin voisin pyrkiä, hän sanoo.

Uudet tilanteet tuovat mukanaan usein epävarmuutta. Pölönen pyrkii kuitenkin viemään itseään uusiin tilanteisiin, koska niistä oppii aina jotain. Joka kerta kun jännittää, tietää tekevänsä jotain tärkeää. Jännityksen hetkelläkin häntä puskee eteenpäin intohimo tekemiseen.

– Jos olet intohimoinen, kestät paremmin pienet kolaukset ja epävarmuudet paremmin. Mutta jos ei tiedä mitä haluaa tehdä, on paljon herkempi palautteelle, kommenteille ja sille, miten muut näkee sinut.

Bloggaaja Jenni Rotonen, 36: "Tällaisessa työssä ei ole tilaa virheille"

Jenni Rotonen katsoo sormien läpi.
Jenni Rotonen ylläpitää suosittua Pupulandia-blogia ja Instagram-tiliä.Nella Nuora / Yle

Blogiyrittäjä Jenni Rotonen, 36, on ollut huijari sekä itsensä että muiden mielestä. Nykyään yli 50 000 seuraajan Pupulandia-somebrändiä luotsaava Rotonen luottaa jo ammattitaitoonsa, mutta matka on ollut pitkä.

Opiskellessaan puheviestintää Rotonen pohti jatkuvasti, mitä sellaista hän muka osaa, mitä kaikki muutkin eivät osaisi. Keskellä valikoitua joukkoa omia taitoja oli vaikea nähdä.

– Syntyi illuusio, että täällä opiskelen näitä itsestäänselvyyksiä ihmisten kanssa, joista monet osaavat vielä paljon paremmin kuin minä.

Kun Rotonen yhdeksän vuotta sitten siirtyi päätoimiseksi bloggaajaksi, alkoivat epäilyt ulkopuolelta. Tyhjästä rakennettu ja huippusuosittu Pupulandia ei joidenkin mielestä ole mitään, eikä bloggaaminen ole oikea työ.

– Se on ristiriitaista, koska oman somekanavan rakentaminen menestyväksi bisnekseksi vaatii sellaisia taitoja ja ajattelua, joita ei suoraan missään koulutusohjelmassa opeteta.

Rotonen onkin kehittänyt teorian. Hän uskoo, että koulutuskeskeinen ilmapiiri saa monet epäilemään omaa osaamistaan, etenkin jos osaaminen on haettu muualta kuin “perinteisiä reittejä” pitkin.

Rotosen omatkin opinnot jäivät kandidaatin tutkintoon työn vietyä mukanaan. Rotonen arvostaa kyllä koulutusta, mutta ihmettelee silti, miksi vain titteli on monelle tae osaamisesta.

– Osaamista ja ammattitaitoa voi kartuttaa myös varsinaisten koulutusohjelmien ulkopuolella. Moni uskoo edelleen vakaasti, että maisteri on takuuvarmasti pätevämpi kuin itseoppinut ammattilainen. Koulutuksen tai tittelin puuttuminen voi tässä ilmapiirissä olla yksi tekijä huijarisyndrooman taustalla.

"Läheisten ihmisten tuella ja arvostuksella on tuhat kertaa suurempi merkitys kuin anonyymin arvostelijan satunnaisella kommentilla."

Jennin vinkki

Työssään Rotonen pistää persoonansa peliin joka päivä. Mitä enemmän itsestään uskaltaa antaa, sitä kiinnostavampi on, mutta sitä enemmän asettaa itsensä myös arvostelulle alttiiksi. Samaan aikaan pitäisi olla inhimillinen ja haavoittuva, esimerkillinen ja täydellinen.

Se on mahdoton yhtälö. Teki Rotonen mitä tahansa, se on aina jonkun mielestä väärin.

– Useimmissa ammateissa on normaalia tehdä virheitä, eikä jokaisen työnäytteen tarvitse olla täydellisyyteen hiottu timantti. Mutta tällaisessa työssä ei ole tilaa virheille. Se on välillä raskasta.

Henkilökohtaisuuksiin menevää kritiikkiä on edelleen vaikea ottaa vastaan eikä siihen Rotosen mukaan koskaan edes totu. Toisella puolella vaakakuppia ovat kuitenkin positiivinen palaute, kannustus ja kiitokset. Rotonen on opetellut nauttimaan positiivisesta enemmän kuin negatiivinen satuttaa.

– Olen päässyt tosi paljon parempaan tilanteeseen huijariajatusten kanssa. Vaikka joissain hetkissä omaa osaamista edelleen kyseenalaistaa, osaan jo ajatella, etten olisi päässyt urallani tähän asti, jos en osaisi mitään.

Kansanedustaja Iiris Suomela, 26: "Ennen ajattelin, että ainoastaan täydellinen kelpaa"

Iiris Suomela eduskuntatalon portailla.
Iiris Suomela saa mielenrauhaa työssään siitä, että tietää yrittäneensä parhaansa. Nella Nuora / Yle

– Joissain tilanteissa on tuntunut siltä, että olisiko helpompaa vain antaa niiden vanhempien miesten ottaa se tila haltuun, jos viesti menee silloin paremmin perille, sanoo vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela, 26.

Aiemmin Suomela ei koskaan ollut ajatellut, ettei hänestä olisi johonkin siksi, että hän on nuori ja nainen.

Noustessaan eduskuntaan nuorimpana kansanedustajana vuonna 2019 hän koki, että nuoren naispoliitikon on tehtävä valtavasti miehiä enemmän töitä osoittaakseen uskottavuutensa ja osaamisensa - ja silti osaamista epäillään jatkuvasti.

Se turhauttaa.

– Mulle on käynyt tilanteita, joissa taloustieteen asiantuntija tai professori toteaa, että asia on juuri niin kuin olen äsken sanonut. Silti väitetään, että puhun läpiä päähäni.

Osaamisen vähättely ei ole saanut Suomelaa luovuttamaan, vaan yrittämään kovemmin. Se tarkoittaa, että perehtymiseen täytyy käyttää valtavasti aikaa.

– Varmuutta tulee siitä, että ainakin itselle on selvää, mihin omat argumentit perustuvat. Nuorena naisena kritiikkiä tulee asioista, jotka eivät ole edes tekemisen kannalta olennaisia, kuten ulkonäöstä. Jatkuva negatiivisen palautteen määrä on niin valtava, että sillä on väistämättä vaikutusta omaan kokemukseen siitä, miten pystyy ja pärjää.

"Pidä omalla työpöydälläsi vain sen verran tehtäviä, että selviät niistä. Kasaantuvat työtehtävät lisäävät helposti ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta." 

Iiriksen vinkki

Suomelan yli pieni epävarmuuden aalto pyyhkäisee aina, kun uusi valtava kokonaisuus tulee perehdyttäväksi. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toi pöydälle yli 1000 sivua luettavaa.

– Joka kerta siinä on se pieni hetki, että mistä mä oikein aloitan. Keskustelu käy kuumana koko ajan, asiantuntijat tuovat uusia näkökulmia keskusteluun joka päivä. Ei yksi ihminen pysty mitenkään hallitsemaan sitä kokonaisuutta yksin.

Iiris Suomela tunnistaa itsessään huijariajatuksille altistavia luonteenpiirteitä, kuten itsekriittisyyden ja perfektionismin. Jos on tottunut puurtamaan yksin, voi olla vaikea pyytää apua. Siihen hän on kuitenkin opetellut.

– Ennen ajattelin, että ainoastaan täydellinen kelpaa, ja jos se ei ole mun mielestä täydellinen, se on huono. Politiikassa on pitänyt oppia kuuntelemaan muita siinä, mikä on riittävän hyvä. Vaikka kaiken elämässä haluaisi tehdä kympin suorituksena, valtaosassa tapauksia se kahdeksan riittää aivan hyvin.

Kenkäsuunnittelija Minna Parikka, 40: "Mähän huijaan koko ajan"

Minna Parikka istuu lattialla ja pitää kädessä kenkää.
Minna Parikka on aina oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Nella Nuora / Yle

Kenkäsuunnittelija Minna Parikka, 40, ei ole koskaan epäillyt sitä, etteikö osaisi suunnitella kenkiä tai markkinoida niitä. Monta muuta asiaa hän onkin sitten epäillyt.

Esimerkiksi sitä, osaako pyörittää yritystä tai olla johtaja. Ja sitä, osaako täyttää erilaisia yritystoimintaan liittyviä lippulappuja tai vaikuttaa pätevältä joka ikisessä tilanteessa, jossa hänen täytyy edustaa itseään tai brändiään.

– Mähän huijaan koko ajan. Olen huijannut osaamistani niin paljon, että olen jo tottunut siihen. Sitä kautta myös oppii paljon. Fake it till you make it! Parikka sanoo.

Parikka perusti oman yrityksen 25-vuotiaana saatuaan jo sitä ennen potkut italialaisesta kenkäsuunnittelufirmasta.

Kilpaillulla muotialalla usko omaan pärjäämiseen oli koetuksella etenkin uran alkuvaiheessa, kun kaikki piti tehdä itse. Moni yrityksen pyörittämiseen liittyvä asia oli hänelle täysin hepreaa.

– Ei ollut ketään, jolta olisi voinut kysyä, eikä ollut hajuakaan, teinkö asioita oikein, mutta pakko oli kokeilla jotenkin. Lopulta totuin siihen, että kokeillaan ja katsotaan, mitä tapahtuu.

"Uskalla myöntää oma puutteellisuutesi ja pyytää apua. Kaikki kyllä ymmärtävät, ettei kukaan ole haka kaikessa."

Minnan vinkki

Parikka on aina ollut itsevarma suunnittelijana. Jos uusi mallisto ei lähde lentoon, hänen ensimmäinen ajatuksensa on “miksi muut eivät tajua”, ei “miksi minä en osaa”.

Ammatillisen itsevarmuuden löytämiseen on auttanut visio omasta tekemisestä ja selkeät ajatukset siitä, mihin on urallaan menossa.

15 vuotta yrittäjänä ovat tuoneet myös uskallusta luottaa muiden apuun silloin, kun ei tiedä. Kaikkiin päätöksiin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia – kenelläkään.

– En pohdi nykyään enää niin paljon sitä, teenkö oikein tai miten pitäisi tehdä. Eihän yrittämisestä edes tulisi mitään, jos olisin koko ajan tosi varma kaikesta ja tietäisin kaiken. Tosi monet päätökset tehdään fiilispohjalta.

Juttua varten on haastateltu myös psykologi Tiina Ekmania, joka on kirjoittanut huijarisyndroomasta kirjan Huijarisyndrooma – miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä).

Oletko sinäkin kokenut olevasi työelämän huijari? Et ole yksin. Keskustelu on auki tämän jutun kommenttiboksissa tiistahin 27.10. kello 23:een asti tai somessa #tilipäivä.

Tilipäivä-logo
Ili Marttinen/Yle

Luit juuri jutun, joka on osa työelämän tabuja ja tunteita käsittelevää kokonaisuutta. Haluat ehkä jatkaa samojen teemojen parissa?

Kuuntele Jensin tarina elämästä järisyttävän huijarisyndrooman kanssa Ina Mikkola: Tilipäivä -podcastissa.

Katso Ina Mikkolan Tilipäivä -lähetys Areenassa: Miten irti huijarisyndroomasta?

Vilja Jääskeläinen, 27, epäilee, että yksi viesti teki hänestä “hankalan työntekijän” ja siksi työt loppuivat – Yhä harvempi käy oikeutta työnantajansa kanssa

Janita Rahikainen rakastaa työtään myyjänä, mutta on vain 26-vuotiaana palkkakehityksensä huipulla: palkankorotuspyyntö oli lähinnä vitsi

"Asiakas laski housut alas ja paljasti sukupuolielimensä" – Palvelualojen naiset kokevat seksuaalista häirintää, josta harva puhuu

Ina Mikkolan kolumni: Seksuaalinen häirintä on asiakaspalvelijoille arkipäivää

Testaa, millaisen palkan saisit Suomen yleisimmässä ammatissa – Ylen palkkapeli paljastaa, mistä myyjän pieni tilipussi on tehty

Seuraa meitä instagramissa @tilipäivä

Lue seuraavaksi