1. yle.fi
  2. Uutiset

Vieraslajit myllertävät merenpohjassa entistä laajemmalla alueella – syrjäyttävät helposti alkuperäislajit

Laivojen painolastitankeissa siirtyy lajeja maailman toiselle puolelle.

vieraslajit
Parisenttinen liejutaskurapu voi sotkea Itämeren ekosysteemin.
Liejutaskurapu leviää räjähdysmäisesti.Dmitri Volgin / Yle

Liejutaskuravusta tehtiin ensimmäinen havainto vasta vuonna 2009 Naantalissa. Kymmenessä vuodessa se on levinnyt laajalti koko Saaristomeren alueelle.

Liejutaskurapu on yksi Itämeren kymmenistä vieraslajeista (linkki vieraslajiportaaliin) (siirryt toiseen palveluun), jotka ovat ilmaantuneet Suomen merialueille laivojen painolastitankkien vesien mukana.

Tämän rapulajin levinneisyys Suomenlahden suuntaan pysyi vuosikymmenen ajan Saaristomerellä, mutta tänä kesänä havaintoja on alkanut tulla idempää Hankoniemeltä asti.

Ravut ovat levinneet myös Pohjanlahdella, jossa pohjoisimmat havainnot ovat Rauman seudulta. Laji elää myös Ahvenanmaan vesillä.

liejutaskurapu kartta 10_2020_LUKE
Liejutaskuravun levinneisyysalue Suomessa.Luonnonvarakeskus

Tutkijat Katriina Könönen ja Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta muistuttavat, ettei taskurapuja saa siirtää alueelta toiselle ja että havaitut yksilöt tulisi poistaa merestä.

Liejutaskurapuja voi nähdä tämän jutun videossa yhdessä leväkatkarapujen kanssa:

Itämeri voi edelleen huonosti, vaikka rakkohauru on monin paikoin tullut takaisin

Tulokas Pohjois-Amerikasta

Liejutaskuravun alkuperä on Pohjois-Amerikassa. Samalta seudulta meille on laivojen painolastivesien mukana kulkeutunut muitakin äyriäislajeja, kuten sirokatkarapu ja tiikerikatka, jotka nekin ovat jo monin paikoin hyvin runsaita etenkin Suomenlahdella.

Yhteistä lajeille on se, että ne viihtyvät murtovesissä, eivät ole kovin vaateliaita ja lisääntyvät nopeasti. Kerran runsastuttuaan niistä on lähes mahdotonta päästä eroon.

Liejutaskuravun voi sekoittaa kahteen muuhun vieraslajirapuun eli nuoriin villasaksirapuihin tai rantataskurapuihin. Suurempikokoista villasaksirapua esiintyy vesissämme satunnaisesti, sekä rannikolla että Saimaan kanavaa pitkin kulkeutuneena myös Itä-Suomen järvissä.

liejutaskurapu
Liejutaskurapu Rhithropanopeus harrisii.SYKE / Katriina Könönen

Tänä vuonna villasaksiravuista on saatu muutamia kymmeniä havaintoja pitkin Suomen rannikkoa Perämerta myöten. Villasaksirapu kuuluu Euroopan unionin haitallisten vieraslajien listalle ja havaitut yksilöt tulisi poistaa vesistöstä.

Atlantilta kotoisin olevaa rantataskurapua on löydetty vain muutaman kerran satamien läheltä. Tutkija Katriina Könösen mukaan rapulajijen erottaminen toisistaan vaatii hieman asiantuntemusta.

– Liejutaskuravulla ei ole villasaksi- ja rantataskuravulle tyypillisiä selviä nystyjä otsalla, kuoren etureunassa, vaan keskellä on pieni lovi. Aikuisen liejutaskuravun selkäkilpi on suurimmillaan noin 2 senttimetriä leveä. Sen väri vaihtelee ruskeasta oliivinvihreään ja saksien reunat ja alapinta ovat usein vaaleat. Oikeanpuoleinen saksi on tyypillisesti toista suurempi, kertoo tutkija Katriina Könönen.

Katso video, miten liejutaskurapu nappaa sirokatkaravun suuhunsa Katriina Könösen akvaariossa tästä linkistä. (siirryt toiseen palveluun)

Rakkohaurututkijat havaitsivat viime kesänä vieraslajien levinneen

Åbo Akademin tutkijat keräsivät tänä kesänä havaintoja rakkohaurussa (vanha nimi oli rakkolevä) asustavista eliöistä pitkin Suomen ja Ahvenanmaan rannikkoa ja saivat myös kansalaisilta keräystietoja.

Tutkija Henna Rinne sanoo, ettei liejutaskurapuja tullut vastaan Helsingin ja Espoon edustalta, vaikka Saaristomerellä niitä tavattiin säännöllisesti.

– Ahvenanmaan länsiosissa eikä Brändössä liejutaskurapuja ollut itse näytteissä, mutta Koillis-Ahvenamaalla Brändössä niitä havaittiin sukelluksissa. Uudenkaupungin vesillä niitä oli aivan yleisesti, Henna Rinne kertoo kesän tutkimuksista.

Suomen merialueille levinnyt sirokatkarapu tuli myös tutkijoille tutuksi. Niitä löytyi viime kesänä rakkohaurukasvustoista paljon enemmän kuin kotoista leväkatkarapua, joten vieraslaji saattaa syrjäyttää alkuperäislajin joillain alueilla.

– Löysimme myös harvoin raportoituja saksisiiroja. Siitä on Suomen vesialueilla muutamia havaintoja. Nyt niitä oli aika yleisesti meidän näytteissämme, Henna Rinne kertoo.

Saksisiira on noin kolme millimetriä pitkä eläin, joka elelee muun muassa leväkasvustoissa. Rinne ja kumppanit löysivät näitä siiroja erityisesti Airistolta ja Uudenkaupungin vesiltä.

Vieraslajina liejutaskurapu vaikuttaa ekosysteemiin

Matalilla rannoilla elävä liejutaskurapu kaivautuu liejuun tai hakee suojaa kivien, levien ja kasvillisuuden seasta. Runsastuttuaan liejutaskurapu voi vaikuttaa alkuperäisiin Itämeren lajeihin.

Liejutaskurapu on hyvin kaikkiruokainen ja syö muun muassa äyriäisiä, kotiloita, simpukoita ja erilaisia matoja.

– Liejutaskuravut vähentävät tehokkaasti rakkohaurun pinnalla eläviä äyriäisiä ja kotiloita, jotka pitävät rakkohaurun puhtaana muista levistä. Siitä voi olla haittaa koko rakkohauruyhteisölle, kertoo Maiju Lehtiniemi.

Liejutaskuravut voivat myös tukkia vedenottamoita ja häiritä kalastusta syömällä kaloja verkosta. Toisaalta ravut ovat Lehtiniemen mukaan myös muiden eläimien ravintoa. Niitä on jo löytynyt esimerkiksi lintujen ja kalojen vatsoista.

Mikäli epäilee tavanneensa liejutaskuravun tai jonkun muun vieraslajin, kannattaa havainnosta ilmoittaa kansallisessa vieraslajiportaalissa (siirryt toiseen palveluun). Havaintoilmoitukseen kannattaa liittää mukaan tarkka lähikuva vieraslajista.

Lue myös:

Liejutaskurapuja löytyy jo Aurajoesta – leviämistä sisämaan järviin odotetaan ja pelätään

Tällaisia ovat meitä uhkaavat vieraslajit

Vauhdilla leviävä liejutaskurapu uhkana kaloille

Itämeren vieraslajit ovat tulleet jäädäkseen

Laivojen mukana kulkeutuu rannikoille tuhansia tulokaslajeja

Lue seuraavaksi