1. yle.fi
  2. Uutiset

Vanhojen ihmisten hoidon uudet laatusuositukset kumisevat tyhjyyttä – Professorit tylyttävät: suositukset ja arki elävät eri todellisuudessa

Vanhuskohusta on kohta kaksi vuotta. Puhetta on ollut paljon, mutta käytännön toimia vähemmän. Tekoja tarvitaan lisää.

vanhukset
Hoitaja pukee vanhukselle sukkia.
Vanhusprofessorit haluavat, että vihdoinkin rehellisesti analysoitaisiin nykytilanne, vanhuspalvelujen ongelmiin tehtäisiin konkreettiset parannuskeinot ja kustannusarviot.Eleni Paspatis / Yle

Puutteet vanhojen ihmisten hoidossa ryöpsähtivät esiin keväällä 2019. Ensiksi kohun keskelle joutuivat hoivayritykset. Useita ongelmia löytyi niin Esperin, Mehiläisen kuin Attendon hoivakodeista. Myöhemmin keväällä puhuttiin myös kotihoidon ongelmista.

Vanhuspalvelujen ongelmat pitää saada korjattua, sanottiin.

Kohusta on kohta kaksi vuotta. Puhetta on ollut paljon, mutta käytännön toimia vähemmän.

Reilu kuukausi sitten julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Kuntaliiton uudet vanhuspalvelujen laatusuositukset (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020-2023 (siirryt toiseen palveluun)). Lisäksi STM julkaisi Ikäohjelman vuoteen 2030. (siirryt toiseen palveluun)

Mitä vanha ihminen voi odottaa tältä lajissaan neljänneltä laatusuositukselta? Kysyimme asiaa 72-vuotiaalta Marja-Leena Timoselta, gerontologian professori Marja Jylhältä ja sosiaaligerontologian emeritaprofessori Marja Vaaramalta.

Suositukset ja käytäntö elävät eri todellisuuksissa

Laatusuosituksia on kolmisenkymmentä. Ne koskevat muun muassa iäkkäiden toimintakyvyn tukemista, vapaaehtoistyötä, digitalisaatiota ja uusia teknologioita ja palvelujen järjestämistä.

Kriittinen lukija voi yllättyä, jos tutustuu suosituksiin tarkemmin. Monet niistä saattavat tuntua tyhjiltä, itsestään selviltä päätelmiltä, joiden mukaan asioiden tulisi olla mieluummin hyvin kuin huonosti.

Esimerkiksi palveluista sanotaan, että ne toteutetaan iäkkään ihmisen itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Hyvä idea, kukapa meistä ei toivoisi, että minua kuullaan, kun palveluistani päätetään.

Naishenkilö
On eri asia, mitä on sanottu ja mitä tehty. Nyt pitäisi tehdä, Marja-Leena Timonen sanoo.Marja-Leena Timonen

Toinen suosituksista sanoo, että hoidon, kuntoutuksen, tuen ja palveluiden tulee toteutua hoito- ja palvelupäätöksen mukaisena ja toteutumista on seurattava. Joku voisi luulla, että tämä on itsestäänselvää. Siis se, että jos ensin arvioidaan, mitä vanha ihminen tarvitsee ja sitten tehdään siitä palvelupäätös, niin se tarkoittaa, että sitten iäkäs saa palvelut, joita tarvitsee.

Todellisuus on kuitenkin suosituksia ihmeellisempää.

Niin hassua kuin se onkin, iäkäs ei välttämättä saa niitä palveluita, joita palvelupäätökseen on kirjattu. Hän voi saada vähemmän.

Suositukset nostavat myös esiin palvelujen hankinnat, joissa on ollut viime vuosina paljon ongelmia. Suositus sanoo, että kunta palvelujen järjestäjänä vastaa siitä, että palvelujen hankinnassa ja kilpailutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota palvelujen laatuun.

Itsestään selvää pitää olla, että palveluiden pitää olla hyvälaatuisia. Jos ongelmia on, huonoon laatuun pitää voida puuttua.

Käytännön ongelmia ei joko tunnusteta tai tunnisteta

Marja-Leena Timonen, 72 vuotta, sanoo, että laatusuositus vaikuttaa hyvin tehdyltä ja kattavalta, mutta sen toteuttaminen arjessa voi olla monilla alueilla valovuosien päässä.

Timonen teki elämäntyönsä hoivakodin johtajana. Hän on itsekin lähestymässä ikää, jossa palveluja tarvitaan. Jo nyt hän osallistuu 94-vuotiaan anoppinsa palvelutaloarkeen.

Timonen sanoo, että ristiriita arjen ja laatusuosituksen välillä muodostuu siitä, että hyville suosituksille ei löydy maksajia eikä välttämättä työntekijöitäkään.

– Tämä kyllä huolestuttaa. Koronakriisi on tosin osoittanut, että jossakin sitä rahaa on.

Myös professori Marja Vaarama arvioi, että vasta julkaistujen laatusuositusten ongelma on se, että vanhusten palvelujen kroonisesta alibudjetoinnista ja jatkuvien säästöjen näivettämästä palvelutarjonnasta ei puhuta ollenkaan.

– Sinällään hyvät suositukset saattavat jäädä tyhjiksi toiveiksi, koska käytännön ongelmia ei joko tunnusteta tai tunnisteta.

Marja Vaarama
Sinällään hyvät suositukset saattavat jäädä tyhjiksi toiveiksi, koska käytännön ongelmia ei joko tunnusteta tai tunnisteta, professori Vaarama sanoo.Richard Pieper

Vaaraman mukaan suosituksissa ei myöskään esitetä konkreettisia keinoja, miten nykytilaa voidaan korjata niin, että on käytännössä mahdollista pyrkiä esitettyihin tavoitteisiin.

– On kuin suosituksen laatijat eläisivät eri todellisuudessa kuin käytännön vanhustyötä tekevät ja palvelujen asiakkaina olevat ikäihmiset.

Professori Marja Jylhä yhtyy kritiikkiin. Hänen mukaansa suosituksista puuttuu jäsentynyt yleiskuva palveluista, niiden nykytilasta, tarpeen kehityksestä, kehittämistarpeista ja laadun parantamisesta.

– Kaiken kaikkiaan huonosti löydetään välineitä, joilla palveluita voisi parantaa. On vaikea uskoa, kuinka suositus voisi parantaa palvelujen laatua.

Miksi ei tehdä sitä, mitä pitäisi tehdä?

Professori Jylhä sanoo, että teot puuttuvat, koska vanhuutta karsastetaan ja vanhojen ihmisten tarpeita pidetään vähemmän tärkeinä kuin nuorempien.

– On melkein hullunkurista, että ikääntyminen mainitaan aina julkisen talouden uhkana, ja vanhat ihmiset kulueränä. Kuluja tulee paljon muustakin, esimerkiksi koulutuksesta, liikunnasta ja kulttuurista. Miksi vain ikääntyminen on aiheellinen keskustelunaihe julkisen talouden kestävyyden yhteydessä? professori Jylhä kysyy.

Samaa hämmästelevät Marja Vaarama ja Marja-Leena Timonen. Vanhat ihmiset ovat paljon muuta kuin vain kuluerä. Ikääntyneet tekevät paljon vapaaehtoistyötä ja auttavat lapsia ja lastenlapsia.

– Käytämme myös monia kulttuuri- ja matkapalveluja. Jos kaikki iäkkäiden osallistuminen ja työpanos jäisi pois, huomaisimme puutteen selkeästi yhteiskunnassamme, Timonen sanoo.

Maria Jylhä, gerontologian professori, Tampereen Yliopisto.
Keskustelu ikääntyvien palveluiden parantamisesta näyttää olevan erityisen vaikeaa valtiovarainministeriölle ja Kuntaliitolle. Lisäksi useat hallitukset, milloin minkäkin puolueen johdolla, ovat vältelleet asiaa, professori Jylhä sanoo.Miikka Varila / Yle

Professori Jylhän mukaan vanhuspalveluiden surkeasta tilasta ovat vastuussa kaikki puolueet.

– Tosin nykyinen hallitusohjelma on ikääntyneiden tarpeiden kannalta parempi kuin muutama aikaisempi. On säädetty hoitajamitoitus, eli jotakin myös tehdään, eikä nähdä ikääntyneiden palveluja ensi sijassa säästökohteina. Tekoja tarvitaan kuitenkin enemmän – ja kokonaisnäkemys.

Professori Jylhä sanoo, että erityisen vaikeaa keskustelu ikääntyvien palveluiden parantamisesta näyttää olevan valtiovarainministeriölle ja Kuntaliitolle. Lisäksi useat hallitukset, milloin minkäkin puolueen johdolla, ovat vältelleet asiaa.

– Tämä on johtanut siihen, että kaikki ikääntyvien palveluita käsittelevät työryhmät joutuvat tuottamaan lähinnä sanahelinää, koska varsinaisiin kipupisteisiin ei voi koskea.

Samaa sanoo professori Vaarama. Nykytilan ongelmista ja rahasta ei saa tai ei haluta keskustella.

– Ehkäpä konsensuksen löytäminen valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton kanssa on edellyttänyt, että niistä ollaan hiljaa, Marja Vaarama sanoo.

Mitä sitten pitää tehdä?

Professorit Vaarama ja Jylhä sanovat, että ensinnäkin pitää lopettaa yli 65-vuotiasta puhuminen vanhuksina. Hoivapalveluista puhuttaessa oikeampi kohderyhmä ovat yli 80-vuotiaat.

Tuoreen tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) iäkkäiden henkilöiden toimintakyky on nykyään huomattavasti parempi verrattuna samanikäisten toimintakykyyn 30 vuotta sitten.

Marja-Leena Timonen kantaa huolta siitä, että sen enempää vanhan ihmisen ääni kuin omaistenkaan ääni ei kuulu hoivapalveluissa riittävästi.

– Hyvä esimerkki on tämä laatusuositus. En sitä siinäkään kuule, Timonen sanoo.

Nainen metsässä.
Vanhat ihniset eivät ole vain kuluerä. Jos kaikki iäkkäiden osallistuminen ja työpanos jäisi pois, huomaisimme puutteen selkeästi, Timonen sanoo.Marja-Leena Timonen

Molemmat professorit haluaisivat, että vihdoinkin rehellisesti analysoitaisiin nykytilanne, vanhuspalvelujen ongelmiin tehtäisiin konkreettiset parannuskeinot ja kustannusarviot.

Tässä pelkistetty lista siitä, mitä pitää tehdä.

1. Vanhuspalvelujen määrän ja laadun kehittämistarpeet arvioidaan ja suunnitellaan kokonaisuutena. Palveluihin varataan riittävä, realistinen rahoitus.

2. Kotihoidon kattavuutta ja laatua parannetaan.

Tarvitsevan pitää saada kotihoitoa. Kotihoidon henkilömitoitus säädetään lailla, joka takaa että hoitoon on tarpeeksi aikaa. Henkilökunnan tulee saada koulutusta. Tähän tarvitaan lisärahoitusta.

3. Hoivakotiin pitää päästä, kun kotona ei enää ole hyvä asua. Kriteerit hoidon saamiselle tulee määritellä selkeästi mutta niin, että ne ottavat huomioon yksilölliset elämäntilanteet. Tähän tarvitaan lisärahoitusta.

Vaikeaselkoinen termi “tehostettu palveluasuminen” pitäisi poistaa kokonaan käytöstä ja tilalle vaikkapa “hoivakoti” tai ”palvelukoti” ainoaksi laitosmaisen pitkäaikaishoidon muodoksi.

4. Tuetun asumisen muotoja, sekä yksilöllisiä että yhteisöasumista, pitää kehittää.

Iäkkäille pitäisi olla lisää vaihtoehtoisia tapoja asua: ei vain yksin kotona tai hoivakodissa. Ikäihmiset pitäisi ottaa mukaan suunnitteluun.

Professorit sanovat, että termi “välimuotoinen asuminen” pitäisi kokonaan poistaa. He kysyvät missä, ihminen silloin oikeastaan asuu?

5. Palvelujen laadulle pitäisi laatia avainkriteerit.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä:

6. Valvontaa tulee lisätä ja tähän varata resurssit.

Yksityisiä ja julkisia toimijoita tulee valvoa samalla tavalla. Rikkeistä tulee olla seuraamuksia, tarvittaessa myös rikosoikeudellista vastuuta.

Professorit sanovat, että tosiasiat pitää tunnustaa ja tehdä poliittiset päätökset. On laadittava valtakunnallinen asteittainen ohjelma rahoituksineen, jolla vanhuspalvelujärjestelmä konkreettisesti parannetaan toivotulle tasolle

– Jo 1990-luvun alusta on tiedetty, että kustannukset nykymenolla kaksinkertaistuvat vuoteen 2030. Aikaa olisi ollut kehittää palvelurakennetta, mutta toiminta on ollut säästöjen toimeenpanoa tulevista haasteista välittämättä, Vaarama muistuttaa.

Voit keskustella aiheesta 15.11. kello 23:een saakka.

Lue myös:

Muistatko vielä viime vuoden vanhuskohun ja isot lupaukset? Vanhusprofessorit tylyttävät uutta raporttia: Kotihoidon hoitajakato näyttää jatkuvan

Lue seuraavaksi