1. yle.fi
  2. Uutiset

Vesitalousisännöitsijä on apuna joskus kinkkisissäkin ympäristöhankkeissa - "Että naapureiden ei tarvitse kirjoittaa toisilleen laskuja"

Vesitalousisännöitsijä Perttu Potka auttaa muun muassa ojien ja kosteikkojen hoitoon sekä vesiosuuskunnan laskutukseen liittyvissä asioissa.

vesitalous
Ojituksen tarkastuskaivo
Ilmajoella mittava ojitusprojekti kesti yhteensä neljä vuotta. Maanomistaja Heikki Huhtanen (vasemmalla) oli tyytyväinen, että työhön päätettiin palkata isännöitsijä Perttu Potka. Tarmo Niemi / Yle

Ympäristönhoitoon liittyy monia lakisääteisiä velvoitteita, joiden hoitaminen on vähitellen siirtynyt valtiolta maanomistajille itselleen.

Aiemmin vesilaitokset hoitivat vesiasioita yleisesti ja ojitusyhteisöt pitivät huolen siitä, ettei vesi makaa pelloilla. Nyt vastuu on maanomistajilla, joilla ei välttämättä aina ole osaamista, aikaa, eikä edes tietoa velvoitteistaan.

Muun muassa tähän tarpeeseen pyritään vastaamaan uudella vesitalousisännöintikoulutuksella.

Vesitalousisännöitsijä huolehtii muun muassa valtaojien perkauksesta, kosteikkojen rakentamisesta tai vesiosuuskunnan osakkaiden laskutuksesta.

Isännöitsijä voi lisäksi selvittää rahoitusmahdollisuuksia, huolehtia urakan kilpailutuksesta ja laskuttaa osittelun mukaan hyödynsaajia.

Velvollisuus, muttei aina tietoa

Vesitalousasiantuntija Outi Leppiniemi Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksesta kertoo valtion hoitaneen maankuivatusasioita hyvinkin itsenäisesti 1800-luvun loppupuolelta 2000-luvulle asti.

2000-luvulle tultaessa valtiovetoiset hankkeet hiipuivat vähitellen.

Vastuun siirtyessä ojitusyhteisöille ja maanomistajille ojien kunto on heikentynyt koko maassa, sillä ojitusyhteisöjen toiminta on ollut passiivista, arvioidaan Ely-keskuksesta.

– Maanomistajilla ei ole tietoa näistä vanhoista yhteisöistä, jotka on perustettu sotien jälkeen. Kuitenkin niillä on se vesilain mukainen velvollisuus kunnossapitää nämä uomat, Leppiniemi sanoo.

Leppiniemen mukaan ojitusyhteisöjä on Suomessa varovastikin arvioiden noin 20 000.

liittymä pellolle
Ojitusyhteisöjä on Suomessa arviolta jopa 20 000.Tarmo Niemi / Yle

Apuna pykäläviidakossa

Kurikkalainen Perttu Potka laajensi osaamistaan tieisännöinnistä vesiin ensimmäisellä vesitalousisännöintikurssilla. Töitä on riittänyt ja siihen Potka löytää monta syytä.

– Ulkopuolinen [toimija] on siitä hyvä, että naapureiden ei tarvitse kirjoittaa toisilleen laskuja. Se on ensimmäinen syy, ja toisaalta maatilat ovat sitä kokoluokkaa, että niillä on riittävästi töitä muutenkin, Potka sanoo.

Outi Leppiniemi on samoilla linjoilla; pykäläviidakko on tiheä ja alati muuttuva. Moni ympäristöhanke voi seisoa siksi, että selvitettäviä asioita on liikaa.

– Isännöitsijällä on tieto, miten kokoukset kutsutaan koolle, kuinka voidaan tehdä päätöksiä ja kuinka laajasti joku kunnossapitohanke toteutetaan. Hän osaa hommata urakoitsijat, kilpailuttaa ne ja valvoa toteutuksen, Leppiniemi listaa.

Tulevaisuuden moniosaaja

Tänä syksynä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Seinäjoen Koulutuskeskus SEDU sekä Hämeen ammattikorkeakoulu järjestävät vesitalousisännöintikoulutuksen yhteistyössä toisen kerran.

Ensimmäinen koulutus järjestettiin viime vuonna. Tuolloin puhuttiin vielä ojaisännöinnistä.

Tulevaisuudessa kysyntää uskotaan olevan isännöinnin moniosaajille, niin sanotuille infraisännöitsijoille.

Isännöitsija Perttu Potkan toimialaan kuuluvat nyt tiet ja vedet. Hän veisi ajatusta vieläkin pidemmälle.

– Silloin tähän liitettäisiin kaikki vesiyhtymät, maatalousyhtymät, maa- ja kotitalousseurat, kun ei ole kylissä väkeä ja osaamista. Tietysti se vaatisi myös lain muutosta, että pystyttäisiin yhdessä niitä pyörittämään.

Lue seuraavaksi:

Kävimme kolmessa metsässä, joiden omistajat ovat luopuneet avohakkuista – ja se onkin usein kannattavaa myös metsänomistajan kannalta

Lue seuraavaksi