1. yle.fi
  2. Uutiset

Nasa teki odottamattoman löydön Kuusta: aurinkoisella alueella on vettä

Vesi on olennaisen tärkeää Kuuhun asettumiselle ja lentojen jatkamiselle Marsiin. Maasta rahdattuna vesi on raskasta lastia.

astronomia
Kuu ja lentokone. Pienessä lisäkuvassa vesimolekyylejä.
Observatorioksi muokattu lentokone löysi Claviuksen kraatterin kuuperästä elämän nestettä. Nasa

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on löytänyt vettä Kuusta alueelta, jonne paistaa Aurinko. Aiemmin on oletettu, että Kuussa on vettä vain pimeydessä, jonne auringonvalo ei koskaan yllä. Uuden havainnon perusteella vettä voi olla eri puolilla Kuun pintaa, Nasa päättelee.

Lentävä stratosfääri-infrapunaobservatorio SOFIA havaitsi vesimolekyylejä Claviuksen kraatterissa, yhdessä Kuun suurimpiin kuuluvista ja kauneimmaksi kehutussa kraatterissa. Läpimitaltaan 231 kilometrin kokoinen kraatteri näkyy Maahan jopa paljain silmin.

Veden löytyminen Kuun pinnalta on suuri uutinen Artemis-kuuohjelmalle. Nasa kaavailee lennättävänsä ihmisiä Kuuhun vuonna 2024, perustavansa sinne asutusta ja käyttävänsä sitä myös sillanpääasemana matkalla Marsiin. Vesi on rakaisevan tärkeä tekijä noissa hankkeissa.

Kun ihminen lensi Kuuhun puoli vuosisataa sitten, kiertolaistamme pidettiin rutikuivana taivaankappaleena, mutta kahden viime vuosikymmenen aikana luotaimet ja teleskoopit ovat osoittaneet, että Kuun napojen kraatterien ikipimeydessä on jäätä.

Myös Kuun aurinkoisilta pinta-alueilta on havaittu merkkejä vedystä, joka on hapen lisäksi veden toinen rakennuspalikka. Tutkijat eivät kuitenkaan tätä ennen kyenneet sanomaan, todistiko se todella vedestä ja millaisia määriä sitä Kuussa olisi.

Nasan ja Saksan avaruuskeskuksen yhteishankkeen ydin on observatorioksi muokattu Boeing-747-lentokone. SOFIA tarkastelee avaruutta teleskoopillaan lähes 14 kilometrin korkeudesta. Siellä ilmakehä ei aiheuta havainnoinnille ongelmia, joita Maan pinnalla toimivilla observatorioilla on.

Claviuksen kraatterista saadun datan perusteella kuuperässä on kuutiometriä kohden vettä noin 3,5 desilitraa eli runsaan olut- tai virvoitusjuomapullollisen verran.

Vaikka vesimäärä ei ole suurensuuri, vain sadaosa Saharaan verrattuna, se herättää sekä toiveita että kysymyksiä. Miten vesi on syntynyt? Ja miten se on voinut säilyä Kuun rajuissa olosuhteissa, joissa sillä ei ole kaasukehän antamaa suojaa?

– Ilman paksua kaasukehää veden pitäisi hävitä avaruuteen aurinkoiselta pinnalta. Silti me näemme siellä vettä. Jokin sitä tuottaa, ja jokin sitä pidättelee, sanoo Nasan Goddardin avaruuskeskuksen tutkija Casey Honniball.

Vesi saattaa olla Kuun pinnalle satelevien mikrometeoriittien tuomaa. Tai kenties vety on aurinkotuulen tuliainen ja happi peräisin kuuperän mineraaleista.

Aurinkotuulen aiheuttama kemiallinen reaktio on ehkä tehnyt niistä hydroksyyliä, ja mikrometeoriittien pommituksen säteily on muuttanut sen vedeksi, tutkijat pohtivat.

Lammikoita Kuun pinnalla ei toki ole, vaan vesi on varastoinut jollakin tavoin. Yksi mahdollisuus ovat pienet helmimäiset rakenteet, joita on syntynyt mikrometeoriittien iskujen kovassa kuumuudessa.

Toisena mahdollisuutena tutkijat pitävät sitä, että vesi piileskelee kuuperän hiekanjyvästen välissä suojassa auringonvalolta. Hyödynnettävyyden kannalta se olisi heille mieluisampi selitys kuin veden kapseloituminen helmiin.

SOFIA ja VIPER jatkavat veden etsintää

Kuun katselu ei ole SOFIAn normaalia työtä. Lentävän infrapunaobservatorion tarkoitus on tarkkailla himmeitä ja kaukaisia kohteita – mustia aukkoja, tähtijoukkoja ja galakseja.

Kuun veden arvoitus oli kuitenkin niin houkutteleva, että se sai tutkijat tuumimaan, olisiko SOFIAn katse tarkennettavissa lähietäisyydelle planeetastamme. Kyseessä oli oikeastaan vain testi, mutta sen tulokset löivät tutkijat ällikällä.

SOFIA jatkaa tulevilla lennoillaan veden etsintää muiltakin aurinkoisilta alueilta kuin Claviuksen kraatterista. Nasa aikoo lähettää myös Kuun pinnalle laitteen niin ikään veden perään. VIPER-mönkijän kaavaillaan laskeutuvan Kuun etelänavalle ehkä vuoden 2022 joulukuussa.

VIPERin tehtävä on kaavoittaa aluetta, jonka pimeyksien vesijäästä toivotaan apua Kuuhun asettumiselle ja lennoille Marsiin. Vesi on painavaa. Mitä vähemmän sitä on rahdattava Maasta, sitä parempi tulevaisuuden missioille.

SOFIAn löydöstä kertova tutkimus on vapaasti luettavissa Nature Astronomy -lehdestä (siirryt toiseen palveluun).

Korjattu klo 23.25: VIPERin kaavailtu laskeutuminen on joulukuussa 2022, ei 2021.

Lue seuraavaksi