1. yle.fi
  2. Uutiset

Uusi tutkimus riisuu suomalaisiin kaukopartiomiehiin liittyviä myyttejä: osalla oli ongelmia jopa hiihtotaidossa

Tutkimuksessa on haastateltu myös Jouko Korhosta, 98, joka on tiettävästi ainoa elossa oleva Päämajan kaukopartiomies.

jatkosota
Operaatio Kalevan sotilaat katselevat palavaa Suopassalmea
Suopassalmi palaa. Kylän tuhoaminen oli osa Päämajan suurinta erikoisjoukko-operaatiota jatkosodassa. Operaatio Kaleva (2020)

Jatkosodan aikana vihollisen selustassa liikkuneisiin kaukopartiomiehiin liittyy tarunhohtoisuus. Kaukopartiomiehiä on pidetty tavallista parempina sotilaina, jotka tarvittaessa iskivät kauas venäläisten rintamalinjan taakse.

Tämä näkemys saa kyytiä Pekka Turusen tekemässä tutkimuksessa Operaatio Kaleva (Atena 2020). Turusen mukaan ylipäällikkö Mannerheimin johtaman Päämajan alaisissa kaukopartiojoukoissa oli 600 miestä, joiden joukossa oli myös hieman heikompaa ainesta.

– Kahdeksankymmentä näistä kuudestasadasta teki vain yhden matkan, ja toinen mokoma toisen matkan.

Osa miehistä jättäytyi pois, kun huomasi, että partiomatka oli fyysisesti tai henkisesti liian rankka.

Kaukopartiomiehet toimivat vihollisen maaperällä, jossa joukko joutui varsinkin jatkosodan jälkipuolella jatkuvasti vihollisen takaa ajamaksi.

– Aika monet ymmärsivät itse, että he eivät sovellu porukkaan. Ei voi sanoa, että he eivät olleet tarpeeksi hyviä, heille vain soveltui paremmin ehkä jokin muu tehtävä.

Tutkija Pekka Turunen Lieksassa Rukajärven tien varrella.
Tutkija Pekka Turunen seisoo Rukajärven tiellä. Paikka on sama, josta Osasto Kalevan joukko lähti vuoden 1944 maaliskuussa hävitysretkelle Vienan Karjalaan.Antti Karhunen / Yle

Päämajan suurin erikoisjoukko-operaatio

Maavoimien esikunnassa työskentelevä Turunen on tutkimuksessaan analysoinut Operaatio Kalevaa, joka on Päämajan suurin erikoisjoukko-operaatio.

Kyseessä oli 189 miehen kaukopartiojoukko, joka lähti vuoden 1944 maaliskuussa Lieksan Nurmijärveltä kohti Vienan Karjalaa.

Joukon kohteena oli kolme venäläisten selustan kylää, Jyskyjärvi, Suopassalmi ja Suopasvaara. Venäläispartisaanit olivat käyttäneet kyliä omina tukialueinaan, ja suomalaisten tarkoituksena oli nyt tuhota nämä kylät.

Päämajan kaukopartiomiehiä Lieksan Jukolan motissa kevättalvella 1944
Osasto Kalevan miehet kokoontuivat Jukolan motiksi kutsuttuun huoltopisteeseen Lieksan Nurmijärvellä ennen lähtöä Vienan Karjalaan.Operaatio Kaleva (2020)

Turusen mukaan matkaa kohteeseen oli omilta linjoilta vain 50 kilometriä. Hävitysretken ennakkotiedustelu, suunnittelu ja johtaminen olivat kuitenkin puutteellisia, eikä retki sujunut odotusten mukaisesti.

– Kaukopartiomiesten olisi pitänyt pystyä tuhoamaan kaikki kolme kylää yhtä aikaa. Yhdessä heikohkon johtamisen ja viestiliikenneyhteyksien takia jouduttiin hyökkäämään kohti vihollista, joka oli valmiina ja linnoittautunut.

Seurauksena oli neljä kaatunutta ja yhtä monta haavoittunutta suomalaista. Lisäksi yksi kaukopartiomies jäi vangiksi.

– Kaleva oli tavallaan väärä osasto väärässä tehtävässä. Päämajan kaukopartiomiehiä olisi pitänyt käyttää ehkä perinteisemmin tiedusteluhommassa eikä hävitysoperaatiossa, joka ei ollut heidän leipälajiaan, Turunen pohtii.

Kaukopartiomiehiä metsässä.
Hiihtoletkaa vetävä vääpeli Matti Julkunen oli yksi Osasto Kalevan kokeneimpia kaukopartiomiehiä.Operaatio Kaleva (2020)

Majuri ampui itseään jalkaan

Operaation tulokset jäivät vaatimattomiksi. Lähes parin sadan miehen vahvuinen suomalaisjoukko sai sytytettyä Suopassalmella ja Suopasvaarassa rakennuksia tuleen, mutta ei suinkaan kaikkia niitä. Suurimpaan kylään, Jyskyjärvelle, ei lopulta edes yritetty.

Pekka Turusen mukaan Jyskyjärvelle menemisestä luovuttiin ainakin osittain sen vuoksi, että joukkoa johtanut majuri Into Kuismanen ampui itseään vahingossa jalkaan.

Kuismasen laatimassa partiokertomuksessa tätä haavoittumista ei mainita lainkaan.

– Hän yritti ilmeisesti salata haavoittumisen ja käänsi osaston kokan kohti kotia. Näin kolmas kohde jäi tuhoamatta, Turunen päättelee.

Majuri Kuismanen (edessä) ja luutnanti Marmo.
Osasto Kalevaa johti majuri Into Kuismanen, joka toimi normaalisti Päämajan alaisen Erillinen Pataljoona 4:n komppanian päällikkönä. Operaatio Kaleva (2020)

Samalla hävitysretkellä mukana ollut oululainen Jouko Korhonen, 98, muistaa Kuismasen haavoittumisen hyvin.

– Se oli kyllä outoa. Mutta sehän saattaa sattua, kun kohmeisin sormin vaihtaa lipasta.

Myös Korhonen haavoittui Suopassalmella jalkaan.

Korhonen on tiettävästi ainoa elossa oleva Päämajan kaukopartiomies. Turunen on haastatellut häntä omaan tutkimukseensa.

Korhosen mukaan Kuismanen pystyi johtamaan joukkoa myös haavoittumisensa jälkeen.

– Haavoittuminen ei vaikuttanut häneen. Ei pienimmässäkään määrin, Korhonen uskoo.

Jouko Korhonen  istuu koti sohvalla
Jouko Korhonen osallistui Operaatio Kalevaan vuonna 1944. Hän on tiettävästi ainoa elossa oleva Päämajan kaukopartiomies. Marko Väänänen / Yle

Osalla repussa tiiliskiviä

Kaukopartiotoiminta ei näytä muutenkaan olleen aivan niin tarunhohtoista kuin vallitseva käsitys antaa ymmärtää.

Kaikki Päämajan kaukopartiomiehet eivät esimerkiksi osanneet hiihtää. Tähän oli kiinnittänyt huomiota myös majuri Kuismanen, jonka mukaan joukossa oli huonojakin hiihtäjiä.

Turunen myöntää, että väite kuulostaa rajulta, kun puhutaan valiojoukkona pidetyistä kaukopartiomiehistä.

– Päämajan kaukopartiopataljoonaan valikoitui urheilijoita, mutta siellä oli myös henkilöitä, jolla ei ollut minkäänlaista sissitoimintataustaa.

Tutkija Pekka Turusen mukaan joitakin miehiä laitettiin pois jo koulutuksen aikana, mutta joukkoa ei varsinaisesti testattu ennen partiomatkoja.

– Ensimmäisestä matkasta tuli karsiva tekijä.

Joukkueen varajohtajana toiminut Jouko Korhonen myöntää puutteita löytyneen vain muutamalta Turun seudulta tulleelta mieheltä.

– Heillä ei ollut paljon mitään hiihtotaitoa, joten heitä jouduttiin jättämään pois.

Korhonen itse kertoo yllyttäneensä omaa joukkuettaan juoksemaan ja hiihtämään myös vapaa-ajalla.

– Meillä oli repussa tiiliskiviä, hän paljastaa.

Operaatio Kalevan kaukopartiomiehiä paluumatkalla
Osasto Kalevan miehiä palaamassa Suopasvaaran kylästä. Ahkiossa makaa operaatiossa haavoittunut sotamies Kalle Mäkelä. Operaatio Kaleva (2020)

"Hilpeyttä herättävä juttu"

Pekka Turunen uskoo, että hän pystyy omalla tutkimuksellaan monipuolistamaan kaukopartiotoiminnasta annettua kuvaa. Suuren yleisön mielissä olevaa kuvaa se tuskin kuitenkaan muuttaa.

– Tämä luo korkeintaan pientä säröä.

Tutkimus ei tosin kerro aivan kaikkea. Turusen kirjassa ei ole mukana esimerkiksi episodia, joka tapahtui, kun Osasto Kalevan miehet polttivat Suopassalmen kylän taloja.

Kaikkia vihollissotilaita ei silloin otettu tähtäimeen, vaan petipuuhissa olleet vihollissotilaat armahdettiin.

Jouko Korhosen mukaan kyse oli mitä ilmeisimmin vapaalla olleista venäläissotilaista, joilla oli seuranaan naisia. Suomalaiset päästivät nämä kuitenkin tahallaan karkuun.

– Yritettiin muka ampua, mutta ammuttiin ohi, Korhonen virnistää.

Suomalaiset huusivat hänen mukaansa venäläisille pahoittelut hyvän illanvieton keskeytymisestä.

– Se oli hilpeyttä herättävä juttu, joka päättyi niin kuin pitikin. Poltettiin kuitenkin sitten ne talot.

Lue lisää:

Kaukopartiomiehiä, kapinaan nostattajia ja Naton vakoilijoita – tiesitkö tämän Suomen tiedustelusta?

Uutta tutkimustietoa poltetun maan taktiikan käytöstä talvisodassa: paikalliset asukkaat halusivat itse polttaa omat talonsa

Lue seuraavaksi