1. yle.fi
  2. Uutiset

Tuhannet suomalaiset harrastavat vanhoja syntetisaattoreita ja niiden uusversioita, joita Janne Isotalokin rakentaa: "On tullut kiroiltua"

Syntetisaattoriharrastus on noussut Suomessa uuteen kukoistukseen.

syntetisaattori
Janne Isotalo, syntetisaattori
Janne Isotalo musisoimassa itse rakentamillaan uusvanhoilla syntetisaattoreilla. Jussi Mankkinen / Yle

– Voisi sanoa, että harrastaminen lähtee aina lapasesta: ensin on yksi laite, sitten tulee toinen, sitten kolmas, Riku-Sakari Kujanen toteaa ja avaa samalla vuonna 1977 valmistetun Minimoog -syntetisaattorin takakannen kurkistaakseen sen sisuksiin.

Siinä missä joku toinen keräilee postimerkkejä tai sarjakuvia, on Kujanen hankkinut itselleen mittavan kokoelman vintage-syntetisaattoreita, joita hän myös korjaa ja huoltaa. Harrastuksen viehätys summautuu useasta eri asiasta: tavaraestetiikasta, historiasta, soittamisesta, teknologiasta ja tietynlaisen tunnetilan hakemmisesta.

– Näillä laitteilla voi soittaa, niitä voi pitää kunnossa ja niistä voi nauttia esineinä. Kun tällaisia soittimia on lähdetty aikoinaan tekemään, ne ovat olleet jotakin ihan uutta. On mielenkiintoista perehtyä teknisiin ratkaisuihin ja siihen, kuinka ne ovat vaikuttaneet myös aikakauden musiikkiin, Kujanen toteaa.

Riku-Sakari Kujanen, Moog, Prophet
Vintagesyntetisaattoreiden keräilyyn ja korjaamiseen erikoistunut Riku-Sakari Kujanen. Vasemmalla Minimoog, oikealla Prophet-5, molemmat Kujasen kokoelman alkuperäislaitteita 1970-luvulta. Jussi Mankkinen / Yle
Minimoog, syntetisaattori
Minimoogin korjaamista. Jussi Mankkinen / Yle

Esimerkiksi Moog mullisti tanssimusiikin soundeja 1970-luvulla, kun genren tunnetuimpiin tuottajiin kuulunut Giorgio Moroder otti soittimen haltuunsa. Moroderin, Moogin ja diskotähti Donna Summerin yhteistyön täydellisyyttä hipova hedelmä, vuoden 1977 hypnoottinen ja ekstaattinen I Feel Love - kappale kuuluu edelleen syntetisaattorimusiikin merkkipaaluihin. Jo aikalaiset hehkuttivat biisiä estottomasti "tulevaisuuden soundina".

– Moroderin kuuluisat Moog-bassolinjat ovat omalla tavallaan vaikuttaneet muuhunkin musiikkiin. Moog Music -yhtiön ideana oli tarjota soittimia tietynlaisille taiteilijoille, ja ajatukseen kuului myös se, että syntetisaattoria saattoi kehitellä ja viritellä itsekin, Riku-Sakari Kujanen sanoo.

Minimoogin lisäksi Kujanen on ihastunut japanilaisiin Rolandeihin ja 1970-luvun lopun Prophet-5:een, joka on "sopivan vintage" ja joita hänellä on peräti kaksi kappaletta.

– Ensinnäkin Prophet on soittimena varsin yksinkertainen, mikä on hyvä juttu laitteen räpläämisen kannalta. Toisekseen se on ensimmäinen ohjelmoitava syntetisaattori. Prophet myös kuulostaa hyvältä: jos laite ei soi hyvin, ei sen hankkiminenkaan ole järkevää.

Prophet-5:n hyvät puolet havaittiin jo neljä vuosikymmentä sitten: siitä tuli aikakautensa ammattilaispiirien ehkäpä suosituin syntetisaattori, jota kuultiin niin Madonnan, Tangerine Dreamin kuin Michael Jacksoninkin musiikissa. Myös Arnold Schwarzeneggerin tähdittämän Terminator-elokuvan (1984) äänimaisemassa hyödynnettin Prophet-vitosta.

– Alunperin laitteen nimeksi piti tulla Model 1000, mutta muusikko Rick Wakeman piti nimeä tyhmänä, ja siitä sitten syntyi tämä "profeetta", Kujanen tarkentaa.

Riku-Sakari Kujanen, syntetisaattori, Prophet-5
Riku-Sakari Kujanen korjaamassa vuoden 1977 Minimoogia. Etualalla vuoden 1979 Prophet-5. Jussi Mankkinen / Yle
UralTone, Riku-Sakari Kujanen
Riku-Sakari Kujanen ja työmaata. Jussi Mankkinen / Yle
Riku-Sakari Kujanen, UralTone, syntetisaattori
Riku-Sakari Kujanen kunnostaa vintagesoittimia muun muassa elektroniikkaan ja soittimiin keskittyvän UralTone -liikkeen tiloissa. Jussi Mankkinen / Yle

Digitaalisuuskin on jo vintagea

Vuosikymmeniä vanhojen sähkölaitteiden kunnostaminen ja huoltaminen on oma taiteenlajinsa, mutta Riku-Sakari Kujasen mukaan suurin osa ongelmista on pienimuotoisia.

– Joskus homma saattaa kuitenkin jäätyä kokonaan, eikä eteenpäin pääse millään. Silloin pistän laitteen vähäksi ajaksi syrjään ja lähden vaikkapa kävelylle. Yleensä nimenomaan digitaalipuolen viat ovat haastavia.

Vastoin yleistä harhaluuloa löytyy vanhemmistakin syntetisaattoreista digitaalista elektroniikkaa. Analogisuudella tarkoitetaan laitteen sisällä muodostuvaa ääntä, jota voidaan ohjata digitaalisesti. Analogisuuden ja digitaalisuuden välinen rajanveto voi olla joskus jyrkkää ja mennä tunteisiinkin, mutta Riku-Sakari Kujasen mukaan kummallakin on hyvät puolensa.

– Itse asiassa digitaalisuuskin alkaa jo olla vintagea. Analogisuus ja digitaalisuus kulkevat mielestäni käsi kädessä, ja kulloinenkin toteutustapa voi palvella erilaisia tarkoitusperiä.

Kujasen muukaan vintagesyntikoiden korjaajista on välillä pulaa, mutta kyse on kausittaisesta vaihtelusta. Toisaalta soittimien omistajat haluavat itsekin perehtyä siihen, mitä kannen alla tapahtuu.

– Ihan vastaavalla tavalla: jos harrastaa antiikkiautoja, pitää osata vaihtaa öljyt. Etenkin soitinpuolella on hienoa se, että vanhaa halutaan korjauttaa, koska nykykulttuuri suosii vanhan vaihtamista surutta uuteen.

Prophet-5, syntetisaattori
Prophet-5:n edellleen tyylikästä ja käytönnöllistä designia. Jussi Mankkinen / Yle
Riku-Sakari Kujanen, Minimoog
Riku-Sakari Kujanen ja Minimoogin sisuksia. Soitin tunnetaan etenkin tuottaja Giorgio Moroderin kuuluisista bassolinjoista. – Olen itse makuuhuonesoittaja, ja syntetisaattorit kaivetaan sängyn alta aina viikonloppuisin. Tähän liittyy sekin, että ruuvimeisseli on otettava aika usein käteen, jotta soittamisesta ylipäänsä tulisi jotakin. Jussi Mankkinen / Yle
Prophet-5, syntetisaattori
Vuoden 1979 Prophet-5 -syntetisaattorin kunnostamista. Laite oli oman aikakautensa lippulaivoja. Jussi Mankkinen / Yle

Behringer-yhtiön kloonit herättävät tunteita

Jossakin vaiheessa vanhojen syntetisaattoreiden korjaaminen vaikeutui huomattavasti tai kävi jopa mahdottomaksi, koska varaosien valmistus loppui kuin seinään. IC-piirien eli kytkennöissä käytettävien mikropiirien hinnatkin saattoivat nousta sataan euroon.

Viime aikoina varaosien valmistaminen on alkanut uudelleen, ja nyt niitä on kaikkien saatavilla. Tämä on mahdollistanut vanhojen soitinten korjaamisen ja uusvanhojen designien tekemisen laajemmalla skaalalla.

– Jokainen voi kokea ja kokeilla näitä soittimia ilman vintagen haasteita – toisaalta juuri tällaiset haasteet jäävät uusversioista puuttumaan, Riku-Sakari Kujanen pohtii.

Uusvanhaan tuotantoon on erikoistunut etenkin saksalaisyritys Behringer, joka on viime vuosina tuonut markkinoille kohtuuhintaisia klooneja klassisista Rolandeista, Moogeista ja Korgeista.

Janne Isotalo, syntetisaattori
Janne Isotalo rakentamassa kotonaan syntetisaattoria. – Sähköturvallisuus on tärkeä asia. Aloittelijan pitäisi myös pystyä tunnistamaan erilaiset komponentit ja osata pistää ne oikeisiin paikkoihin. Jussi Mankkinen / Yle
Janne Isotalo, juottaminen, syntetisaattori
Vintagesyntikoiden rakennusvaiheeseen kuuluu myös juottaminen. Jussi Mankkinen / Yle

Toisaalta Behringerin toimintavat eivät ole miellyttäneet kaikkia, ja tämä on johtanut muun muassa patenttiriitoihin. Yhtiö itse ei halua puhua kopioimisesta, vaan kertoo toimintamalliensa olevan "käänteistä suunnittelua". (siirryt toiseen palveluun)

– Aiemmin tällaisia laitteita on tehnyt varsin pieni porukka. Nyt kyse on siiitä, kuinka paljon ihmiset haluavat jakaa omaa osaamistaan, josta kerrotaan esimerkiksi alan foorumeilla. Jos oman työn tulos siirtyy kaupalliseen toimintaan, mennään harmaalle alueelle, vintagelaitteita rakentava Janne Isotalo toteaa.

Toisaalta Isotalon mukaan tällaista keskustelua käytiin paljon jo 1970-luvulla, jolloin kinaa oli esimerkiksi Moogin ja ARP Instrument -yhtiön välillä.

– Analogiseen puoleen kuuluu se, että kaikki kytkentäkaaviot ovat saatavilla netissä ilmaiseksi, eli siitä vaan kopioimaan. Kaikki riippuu siitä, millaisen hintalapun tuotteelle laitat, ja käykö kauppa vai ei.

ARP-2600, syntetisaattori
Janne Isotalon rakentama ARP 2600, jolla on tuotettu muun muassa Tähtien sodasta tutun R2-D2 -droidin äänet. Jussi Mankkinen / Yle
Janne Isotalo
Suurennuslasi on oleellinen apuväline rakentamisessa. Jussi Mankkinen / Yle
Moog, syntetisaattori
Janne Isotalon rakentama Moog Prodigy, jonka kasaamisessa kului aikaa puolisen vuotta. Myös puuosat ovat Isotalon käsialaa. Jussi Mankkinen / Yle

Suomessa tuhansia harrastajia

Muusikkotaustainen Janne Isotalo ryhtyi rakentamaan retrosyntikoita viitisen vuotta sitten, ja syynä on ollut muun muassa halu ymmärtää syvällisemmin laitteiden teknologiaa.

– Koska olen syntynyt 70-luvun lopulla, minulta meni analogisten syntetisaattoreiden kausi kokonaan ohitse. Teinivuodet taas olivat digitaalisten laitteiden kyllästämiä. Analogisyntetisaattoreiden nousukausi on jatkunut jo vuosikymmenen ajan, ja jos ne hylättiin 1990-luvulla täysin, ovat ne nyt tulleet takaisin vahvemmin kuin koskaan.

Suomessa alan harrastajien määrä lasketaan tuhansissa, rakentajien määrä sadoissa. Isotalon mukaan vintagesyntikoiden suosion nousulle on monta syytä.

– Yksi merkittävä tekijä on netin kautta tullut tiedon lisääntyminen. Toinen on modulaaristen syntetisaattoreiden Eurorack-formaatti. Sen moduuleita eli osia on niin järjetön määrä, että niillä saisi tapetoitua vaikka olohuoneen seinät.

Kuten moni muukin, aloitti Isotalo harrastuksensa rakennussarjoista, mikä on alalla varsin normaali kaari.

– Kun osaamista tulee pikku hiljaa lisää, voi rakennussarjoista siirtyä monimutkaisempien projektien pariin, ja jopa ryhtyä suunnittelemaan kokonaisia laitteita. Olen myös jonkin verran korjaillut vanhoja soittimia, mutta se ei oikein ollut minun juttuni.

Ihan kivuttomasti ei Isotalon harrastaminen ole aina sujunut.

– Jos kysymys kuuluu, että onko tullut kiroiltua, niin kyllä on. Toisaalta elektroniikan mukaviin puoliin kuuluu loogisuus. Jos joku asia ei toimi, siihen on olemassa syy. Huono puoli on se, että syyn löytämiseen voi kulua paljonkin aikaa.

Janne Isotalo, Moog, syntetisaattori
Janne Isotalo soittamassa Michael jacksonin Thrilleriä.Jussi Mankkinen / Yle
Yamaha CS80, syntetisaattori
Yamaha CS80 -syntetisaattoria. Tämäkin on uusversio. Jussi Mankkinen / Yle

Äänimaailmoja Tähtien sodasta

Janne Isotalo on tehnyt rakennussarjasta muun muassa legendaarisen 1970-luvun ARP 2600 -syntetisaattorin, joka lienee tuttu kaikille Tähtien sota -elokuvasarjan faneille. Laitteella nimittäin tehtiin kaikki R2-D2-droidin äänet.

– Tässä on sellainen ajatus, että laitteen johdoilla voi kytkeä eri osioita eri paikkoihin, ja näin saadaan muutettua esimerkiksi äänen väriä. ARP 2600:aa ei ole valmistettu 40 vuoteen, ja alkuperäisen hintakin pyörii siinä kymppitonnin hujakoilla, Isotalo kertoo.

Venäläisen Vlad Kreimerin suunnittelema LYRA-8 taas herätti aikoinaan kovastikin kiinnostusta syntikkapiireissä, koska siitä saa loihdittua toinen toistaan kummallisempia äänimaailmoja.

– Perinteisessä mielessä – ehkä jotakin pianoa ajatellen – tätä on hankala soittaa, mutta tästä saa helposti ulos maailmanlopun sci-fi -soundeja, Janne Isotalo toteaa rakentamansa soittimen äärellä.

Isotalo on tehnyt myös Vocoderin eli äänisyntetisaattorin, jota elokuvateollisuudessa on hyödynnetty ahkerasti etenkin robottipuheen luomisessa. Vocoderia ovat musiikissaan taas käyttäneet muun muassa Laurie Anderson, Kraftwerk ja Röyksopp.

Paitsi ikä, Janne Isotalon koostamilla laitteilla on muitakin yhdistäviä tekijöitä.

– Useimmille näistä on yhteistä se, että alkuperäisiä on tavattoman vaikeaa saada tai että ne ovat älyttömän kalliita. Ranskalaista Polykobolia on valmistettu noin 30 kappaletta, eikä edes Youtubesta tahdo löytyä videoita, joissa sitä soitettaisiin.

Uusioversioiden kohdalla herää tietysti kysymys, kuinka identtisiltä ne kuulostavat alkuperäisiin soittimiin verrattuna? Janne Isotalon mukaan ongelmallista lienee se, että 40 vuotta sitten tehtyä soittimen osaa ei ehkä enää valmisteta, ja siksi sen on joutunut korvaamaan jollakin toisella. Mitä tästä seuraa, riippuu täysin osasta, kytkennästä ja suunnittelijan ammattitaidosta.

– Jos väittäisin, että uusioversio olisi täsmälleen samanlainen kuin 70-luvun alkuperäinen, valehtelisin. Toisaalta – jos väitän, että pystyn kuulemaan eron uuden ja vanhan soittimen välillä, valehtelisin myös.

Mutta mikä sitten voisi olla syntikkaharrastajan tämän hetken himoituin kapistus? Riku-Sakari Kujasen mukaan hänen kokoelmaansa mahtuisi vielä 1980-luvun taitteen syntetisaattorikehityksen huipentuma Fairlight, jonka huikeita ja aikaansa edellä olevia soundeja hyödynsivät muun muassa Kate Bushin ja Peter Gabrielin kaltaiset artistit.

– Jos Fairlight CMI Series II jostakin kävelisi vastaan, olisin todella tyytyväinen. Fairlight toi melkoisen murroksen musiikkimaailmaan: se oli täynnä elektroniikkaa oleva iso laite, joka vei yhtä paljon virtaa kuin sähkömopo. Kokonaisuus valokynineen ja vihermustine näyttöineen puhuttelee kaikessa älyttömyydessään – aivan mahtavaa!

Lue seuraavaksi