1. yle.fi
  2. Uutiset

Mitä hirveämpi kohtaus, sitä paremmalta tuntuu – kauhu saa kehomme nauttimaan niin, että hyvä olo voi purkautua nauruna

Kauhuelokuvat kritisoivat nyt yhteiskuntaa ja ihmisyyttä, ja siksi ne ovat hiipineet uuden yleisön must see -listalle.

kauhuelokuvat
Kauhuleffojen katsoja, artikkelin pääkuva

Saara Silvennoinen, 22, pelkää opiskelijayksiönsä vessaa.

Hän tietää, ettei siellä voi olla mitään vaarallista, mutta joskus mielikuvitus laukkaa. Aivan viime aikoina Silvennoinen on kuitenkin keksinyt keinon pelon hälventämiseen.

– Sanon itselleni, että sillä (jollakin yliluonnollisella) olisi ollut tilaisuuksia hyökätä aiemminkin. Kysyn, miksi se hyökkäisi juuri nyt, kun olen katsonut tätä kauhuelokuvaa, ja totean, että siinä ei olisi mitään logiikkaa. Se on auttanut.

Kun Silvennoinen on katsonut kauhuelokuvan, pelko ja ahdistus jäävät helposti päälle.

Sen takia hän katsoo elokuvia vain valoisaan aikaan vuodesta, valoisaan aikaan päivästä, ja kaikki huoneet valot sytytettyinä. Läppärin kansi saattaa napsahtaa kiinni usein kesken elokuvan.

 Petra Suonperä koira sylissään katsoo sohvalla kauhuelokuvaa. Etualalla puukko.
Kauhuelokuvat voivat saada arkisenkin ympäristön näyttämään pelottavalta.Simo Pitkänen / Yle

Silti Silvennoinen rakastaa kauhua. Hän lukee kauhukirjallisuutta, katsoo kauhusarjoja, ja yli puolet hänen katsomistaan elokuvista on kauhuelokuvia.

Juuri nyt hänellä on kesken Netflixin tuottama ranskalainen Marianne-sarja. Se kertoo kotiseudulleen palanneesta kauhukirjailijasta, jonka unia häiriköinyt paha henki pääsee valloilleen myös oikeassa maailmassa.

Silvennoiselle sarjan katsominen on ollut poikkeuksellisen hidasta.

– Yritin katsoa sitä yliopiston luennolla päivänvalossa ihmisten keskellä, mutta sekään ei toiminut. Se on niin hirvittävä ja ahdistava, Silvennoinen sanoo.

Kuitenkin hän aikoo katsoa sarjan loppuun. Ajatus jännityksestä kutkuttaa.

Silvennoinen pitää siitä, että saa valita, milloin pelkää.

– Mielestäni se on turvallinen tapa pelätä. Siitä jää pelon tunne, mutta se on kuitenkin hallittua. Minä päätän, milloin pelkään, olen itse hankkinut itselleni sen tunteen, ja se on kontrollissa minulla.

Kauhu saa ruumiimme reagoimaan

Hallinnan tunne on yksi tavallisimmista syistä, miksi osa ihmisistä nauttii kauhuelokuvista. Saamme mielihyvää, kun koemme jännitystä, jonka määrää voimme itse kontrolloida.

Kauhuelokuvat voivat tuottaa nautintoa useilla eri tavoilla, sanoo satoja kauhuelokuvia katsonut mediatutkija Outi Hakola. Hän itse nauttii, kun onnistuu analysoimaan kauhuelokuvien yhteiskunnallisia merkityksiä. Lisäksi hän innostuu elokuvien herättämistä ruumiillisista kokemuksista.

– Kauhu, kuolema ja väkivalta aiheuttavat meissä kaikissa vahvoja tunteita, mutta ne herättävät myös hyvin ruumiillisia reaktioita, Hakola sanoo.

Kun elokuvan kerronnalliset keinot saavat meidät jännittämään, myös lihaksemme jännittyvät. Vaaran hiipivästä lähestymisestä kertova musiikki ja äänitehosteet nostavat sykettä ja terävöittävät aistimme.

Se on niin erilaista verrattuna normaaliin elämään.

Petra Suonperä

Jännityksen lauetessa seuraa vahva helpotuksen tunne, ja samalla rentoutuvat myös kehomme lihakset. Äkillinen säikähdys taas purskauttaa vereemme adrenaliinia, joka antaa hetkeksi voimakkaan hyvän olon tunteen.

– Samoja fyysisiä reaktioita voi saada esimerkiksi extreme-urheilusta. Kun jännitys purkautuu turvallisessa tilassa, kehoomme erittyy endorfiinia, joka tuottaa mielihyvää, Hakola kertoo.

Mielihyvä koukuttaa kokemaan jännitystä uudestaan ja uudestaan.

Mitä pelottavampi kohtaus, sitä parempi fiilis

Petra Suonperä, 25, sanoo olevansa koukussa kauhuelokuviin.

Hänen mielestään komediat ovat tylsiä, koska niissä esitetään tunteita, joita hän kokee arjessaankin. Kun Suonperä katsoo elokuvan, hän haluaa pelätä ja jännittää.

 Petra Suonperä katsoo kauhuelokuvaa.
Petra Suonperä on pitänyt kauhusta lapsuudesta saakka.Simo Pitkänen / Yle

– Se on niin erilaista verrattuna normaaliin elämään. Ehkä se on osittain myös pakoa arjesta.

Suonperä on vastakohta Saara Silvennoiselle, jonka mieleen kauhuelokuvien hahmot ja tapahtumat jäävät kummittelemaan. Suonperä ei pelkää mitään.

– Minulla ei ole koskaan ollut sellaista. Ei ole tullut vastaan mitään, mikä pelottaisi liikaa, vaikka olen katsonut kaikenlaista, hän toteaa ja nauraa iloisesti.

Nauru on tärkeä osa Suonperän kauhukokemuksia. Mitä pelottavampi elokuva ja kohtaus, sitä todennäköisemmin Suonperää alkaa naurattaa. Pelko, jännittäminen ja tunteiden laukeaminen tuntuvat kehossa niin hyvältä. Se on mielihyvähormonien aikaansaannosta.

Tutkija Outi Hakolan tapaan Suonperä nauttii myös siitä, että pääsee analysoimaan, miksi elokuva pelottaa. On mielenkiintoista odottaa, mikä jännityksen saa aikaan.

 Petra Suonperä koira sylissään katsoo sohvalla kauhuelokuvaa.
Suonperän Luna-koira reagoi elokuvien pelottaviin kohtauksiin usein haukkumalla.Simo Pitkänen / Yle

Juuri analyyttinen katsontapa voi olla avain siihen, miksei Suonperää koskaan pelota liikaa.

– Kyky etäännyttää itsensä hetkellisesti elokuvan hahmoista suojaa siltä, ettei tilanne käy liian päällekäyväksi, Outi Hakola sanoo.

Ihmisyyden varjopuolet nousevat esiin

Kauhuelokuvien analysoinnista ja niistä keskustelemisesta on tullut viime vuosina yhä laajemman joukon harrastus.

Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kauhu oli uskollisen, mutta rajatun yleisön suosikkigenre. 2010-luvulla tapahtui muutos, joka sai myös kokemattomat kauhun katsojat liikkeelle.

Hirviöt muuttuivat.

Yliluonnollisten hahmojen ja suohirviöiden roolin alkoivat korvata entistä useammin toiset ihmiset ja yhteiskunnan varjopuolet.

– Uusia alkuperäistarinoita on alkanut syntyä enemmän. Nyt halutaan nostaa esiin paljon aiempaa suorempaa kritiikkiä yhteiskuntaa ja ihmisten toimintaa kohtaan, tutkija Outi Hakola sanoo.

Trendin mukaisia elokuvia ovat esimerkiksi yhdysvaltalaisohjaaja Ari Asterin Hereditary – pahan perintö (2018), joka käsittelee kristinuskon pimeää puolta, sekä Midsommar – loputon yö (2019), jonka tapahtumat sijoittuvat esikristillisiä riittejä harjoittavaan kommuuniin nykyajan Ruotsissa.

Hakola on seurannut kauhuelokuvien suosion nousua ja laskua tiiviisti. Nyt suunta näyttää olevan ylöspäin. Yhteiskuntakritiikkiä tarjoamalla kauhuelokuvantekijät ovat osuneet kultasuoneen.

– Myös monet valtavirtaelokuvien tekijät ovat ryhtyneet tekemään kauhua, koska se selvästi kiinnostaa nyt laajempaa yleisöä, Hakola sanoo.

Saara Silvennoinen ja Petra Suonperä ovat huomanneet kauhuelokuvien vallanneen myös suoratoistopalveluiden suosituimpien elokuvien listat.

– Ennen siellä oli vain komedioita ja draamoja. Viime vuosina kauhua on ollut paljon enemmän, Suonperä toteaa.

 Petra Suonperä koira sylissään katsoo sohvalla kauhuelokuvaa.
Petra Suonperän mukaan kauhuelokuvia riittää nyt katsottavaksi.Simo Pitkänen / Yle

Hakolan mukaan kauhuelokuvat ovat nousseet uudelle tasolle, koska niistä keskustellaan nyt yhteiskunnallisten merkitysten kautta.

– Joistakin kauhuelokuvista on tullut sellaisia, että ainakin tietyissä kuplissa kaikkien on täytynyt nähdä ne, Hakola sanoo.

Häntä on kyselty viime aikoina poikkeuksellisen usein seuraksi elokuviin. Listalla ovat olleet muun muassa John Krasinskin A quiet place (2018) sekä Jordan Peelen Us (2019).

Lue lisää:

The Guardian -lehden arvio ylistää Kati Outisen tähdittämää kansainvälistä kauhuelokuvaa – Outinen riivaa likaisessa yöpaidassa

Älä huolestu, vaikka lastasi kiehtoo kauhu – "Osa viehätystä on siinä, että se on jollain tavalla kiellettyä"

Lue seuraavaksi