1. yle.fi
  2. Uutiset

Jari Ehrnroothin kolumni: Miksi poliitikot ärhentelevät toisilleen kuin eläimet?

Elämmekö epäihmisen aikaa, kun ylimmistä luottamustoimista kamppaillaan alhaisesti kuten Yhdysvaltain presidentinvaalissa, pohtii Jari Ehrnrooth kolumnissaan.

USA:n vaalit 2020
Kuvassa kolumnisti Jari Ehrnrooth.
Laura Railamaa / Yle

Pian huipentuvaa kamppailua länsimaiden ylimmästä luottamustoimesta on käyty alhaisesti.

En tarkoita pelkästään hampaiden näyttämistä ja vimmaisaa pyrkimystä vastustajan nujertamiseen, vaan sekä Donald Trumpin että Joe Bidenin ottelutaktiikan alkeellista rujoutta. Nämä valtiomiehet ovat yli-ikäisiä mutta käyttäytyvät ali-ikäisesti, huitovat ja hutkivat valheiden suossa kömpelösti toisiaan syytellen.

Kumpikaan ei käytä sanansäilää tyylikkäästi eikä kummallakaan ole sisäisestä voimasta kumpuavaa arvokkuutta. Jatkuva toisen keskeyttäminen loppui vasta kun mikrofonit mykistettiin.

Parhaat päivänsä nähneiden pukarien ottelua seuratessa nousee mieleen kysymys: Miten ja miksi tähän on tultu?

Donald Trump ei ole kirjoittanut farssia, jota hän tähdittää.

Yhdysvalloissa kansakunnan jakautuminen kahtia on edennyt vuosikymmeniä 1960-luvulta alkaen. Kongressissa edustajat ovat kannattaneet vastapuolen lakialoitteita yhä vähemmän, kunnes on päästy nykytilaan, jossa yhteistyötä ja ristiinäänestämistä ei löydä suurennuslasillakaan.

Yhteistyöhaluttomaksi julistettu omapäinen presidentti on vain lopputuote, samoin kuin hänen hurskasteleva vastaehdokkaansa.

Kansanvaltaisessa tasavallassa selitystä politiikan muutokselle tuleekin etsiä sieltä missä merkitykset syntyvät – siis ihmisistä ja kulttuurista.

Kulttuuri on eroja ja erotteluja luova merkitysjärjestelmä, jonka me löydämme kielessä, tavoissa, eleissä, tyyleissä, uskomuksissa, arvostuksissa ja arvojärjestyksissä. Individualistisen vapauden pohjalta ajattelen, että ihmiset luovat ja ylläpitävät kulttuuria ikään kuin sopimuksena, johon he suostuvat, koska se tekee elämästä mielekästä,merkityksellistä ja arvokasta.

Uusvasemmistolaiset filosofit ja aktivistit ovat pyrkineet romuttamaan länsimaisen kulttuurin vaivoin rakentamat erot ja erottelut.

1960-luvun kulttuurivallankumouksen jälkeen me olemme nähneet, kuinka määrätietoisesti historiallisen aloitteen kaapanneet uusvasemmistolaiset filosofit ja aktivistit ovat pyrkineet romuttamaan länsimaisen kulttuurin vaivoin rakentamat erot ja erottelut.

Valtataistelu on ulotettu kaikille elämänalueille, koska jakobiinisen hengen ja marxilaisten oppien mukaisesti vapaus on sitä, että ihmiset vapautetaan alistavan systeemin sortavista rakenteista, ja tasa-arvo sitä, että taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset arvoerot tasataan. Kaunan ja katkeruuden poistumista lupaavassa unelmassa kuka tahansa voi olla mitä tahansa milloin tahansa ja kaikki on hyvää koska kaikki on samanarvoista.

Tämä perinteisiä kulttuuriarvoja hajottava hanke on onnistunut ällistyttävän hyvin. Kaikissa elämänpiireissä näkyy erojen ja erottelujen poistaminen eikä tilalle ole luotu uusia. Vähitellen tämä hävitys tuhoaa sen kulttuurisen elinvoiman, joka on tuonut länsimaille johtavan aseman.

Julkisen ja yksityisen erottelusta on luovuttu ja henkilökohtainen elämä on politisoitu. Tavalliset ihmiset esittelevät otoksiaan ja jakavat yksityisasioitaan sosiaalisessa mediassa, josta on samalla tullut lasten pääkasvattaja.

Korkean ja matalan kulttuurin arvoero on hävitetty. Nyt saa ankarat moitteet, jos toteaa Danten runouden arvokkaammaksi kuin Kanye Westin räpin.

Vanhemmat ja opettajat eivät uskalla käyttää selkeää kasvatuskuria, minkä seurauksena itsekuri jää kehittymättä.

Sukupuoliero on julistettu vanhentuneeksi, naiset ovat miehistyneet (siirryt toiseen palveluun), miehet naisistuneet ja väestönkasvu kääntyy pian negatiiviseksi, koska lisääntymiseen tarvitaan uros ja naaras.

Aikuisten ja lasten ero on ylitetty ja ohitettu niin kumouksellisesti, että vanhemmat ja opettajat eivät uskalla käyttää selkeää kasvatuskuria, minkä seurauksena itsekuri jää kehittymättä.

Nykyisyyttä ja menneisyyttä ei enää osata tai haluta erottaa, joten on täysin luontevaa arvostella vuoden 1918 tapahtumia tai vuoden 1776 ihmisiä nykyajan humanitäärisin kriteerein.

Ja lopulta, ehkä tärkeimpänä, ihmisen ja eläimen ero on kiistetty. Kuulemma me olemme osa luontoa, vaikka pohdiskelemme käsitteiden välisiä loogisia suhteita, korkeampaa matematiikkaa ja Beethovenin myöhäisiä jousikvartettoja. Aiemmin niin korkealle arvostettu kulttuuri-ihmisyys on heitetty syrjään kuin vanha palttoo ja alta on paljastunut kädellinen eläinlaji, jonka käytöstä ihmistieteilijät selittävät laumavaistoilla, elintoiminnoilla, aivokemialla ja vieteillä.

Ilman erotteluja, arvoeroja ja hierarkioita kulttuuri lakkaa olemasta kulttuuri.

Kun sivistyksen luomat kulttuuriset erot, erottelut ja arvojärjestykset on näin perusteellisesti ja kattavasti purettu, ei kohteliaisuus ja harkitseva arvokkuus enää voi taata kunnioitusta ja kannatusta julkisessa elämässä. Pikemminkin päinvastoin. Vailla korkeita arvopäämääriä ihmisestä tulee epäihminen, joka samastuu eläimellisyyteen ja arvostaa johtajaa, joka näyttää voimansa kuin paviaanikuningas.

Joten älkäämme kauhistelko, miksi poliittiset eläimet ärhentelevät ja pilkkaavat toisiaan vaaliväittelyssä. Hehän tekevät vain parhaansa esittääkseen meille sen, mitä ihmisyydestä on jäljellä. Tätä muodollisesta kohteliaisuudesta vapautettua villiä menoahan radikaaliälymystö on pitänyt edistyksenä 1960-luvulta alkaen.

Valittiinpa Yhdysvaltojen presidentiksi kumpi tahansa, mikään ei muutu auringon alla. Ilman erotteluja, arvoeroja ja hierarkioita kulttuuri lakkaa olemasta kulttuuri.

Hitaasti mutta varmasti laskee päivä läntiseen horisonttiin ja epäihminen vajoaa merkityksettömään liejuun, jonka aika huuhtoo historian viemäriin.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com (siirryt toiseen palveluun)

Kolumnista voi keskustella 31.10. klo 23.00 asti.

Lisää aiheesta

Jarno Limnéllin kolumni: Tätä menoa annamme hyvän kriisin mennä hukkaan

Jenny Matikainen: Unohtivatko presidenttiehdokkaat nuorten huolen? Virus pelottaa, mutta parikymppisiä kauhistuttaa yhä myös maailmanloppu

Jari Ehrnroothin kolumni: Liberalismi ja kommunismi eivät mahdu samaan maailmaan ja siksi lännen on voitettava Kiina

Tilaa tärkeimmät uutiset USA:n vaaleista 2020
Lue seuraavaksi