1. yle.fi
  2. Uutiset

Toni Viljanmaan kolumni: Kotikaupunkini Vaasa käy näytteeksi koronakurista, mutta jatkossa jokainen rajoitus pitää punnita kriittisesti erikseen

Suomessa osataan sulkea ja rajoittaa. Pian pitäisi myös vapauttaa ja purkaa koronasääntöjä, kirjoittaa Toni Viljanmaa.

koronavirus
Toni Viljanmaa
Arttu Timonen / Yle

Koronapääkaupungiksi korotettu Vaasa näyttää yhden jämerän mallin kitkeä globaalia vitsausta. Vaasa on toiminut jonkinlaisena pandemian laboratoriona Suomessa. Pohjanmaa erottuu mustana alueena koronakartalla. Vaasassa on eniten koronatapauksia suhteessa väkilukuun koko Suomessa.

Opiskelijapiireistä valtoimenaan liikkeelle lähtenyt viruksen toinen aalto pakotti koko kaupungin neljän seinän sisälle.

Kaupungin johtavasta ylilääkäristä Heikki Kaukorannasta on tullut myös henkinen johtaja vitsauksen aikana. Kaupunkilaiset kuuntelevat tarkasti, mitä suorasanainen ylilääkäri sanoo. Hänen sanomisistaan lähti myös hauska nettimeemi, kun reservin lääkintäkapteeni suositteli syyslomien viettämistä tartuntataudin riivaamassa Vaasassa.

Kaukoranta tarkoitti tietysti sitä, että vaasalaisten tulisi pysyä Vaasassa eikä sitä, että muiden suomalaisten pitäisi suunnata lomanviettoon Vaasaan, laumasuojaa saamaan.

Olemme totelleet. Lasten harrastuksissa noudatetaan äärimmäisen tiukkaa kontrollia, yläkoululaiset olivat etäopetuksessa, yleisissä tiloissa kaikilla on maski päässä. Nyt näyttää siltä, että pahin koronariesa vähä vähältä talttuu. Varjopuolena on se, että elämme kuin aavekaupungissa. Vain Lucky Luke -sarjakuvista ja lännenelokuvista tutut risupallot puuttuvat pyörimästä Vaasan hiljaisilta kaduilta.

Olen itse elänyt tottelevaisen päätetyöläisen tavoin ihmisistä erillään. Yksi omavaltaisuus kontoltani löytyy: autoilimme perheeni kanssa syyslomalla sukulaisiin Turkuun. Pysähdyimme Porissa. Kasvomaskiton Pori tarjosi elämyksen naamasuojuksiin tälläytyneille vaasalaisille. Aterioimme pikaisesti Porin grillillä.

Me suomalaiset olemme aina olleet tottelevaista väkeä.

Korona on karttanut Satakuntaa, joten porilaiset nauttivat maskittomasta vapaudestaan. Myöskään Turku ei ollut samanlaisen hengitysmaskibuumin pauloissa kuin Vaasa. Tilanne on hyvin erilainen eri puolilla Suomea.

Me suomalaiset olemme aina olleet tottelevaista väkeä. Uskomme viranomaisiin ja poliitikoihin, ja olemme tottuneet pitämään tottelevaisuutta isona ylpeyden aiheena. Tätä jaksaa hämmästellä eräs Suomessa asuva australialainen tuttavani, joka vertaa meikäläistä kuuliaisuutta aussien sääntö- ja normipenseyteen.

Hallitusta ja poliittisia johtajia arvostellaan rajustikin, eivätkä kansalaiset mukisematta alistu uusiin rajoituksiin. Yksilönvapaus on iso arvo anglosaksisessa maailmassa. Sillä on tietysti varjopuolensa covid-19 -pandemian jyllätessä. Se näkyy vaikkapa Ison-Britannian karmeiksi kohonneissa kuolleisuusluvuissa. Tottelevaisuus säästää henkiä.

Tottelemisessa on myös toinen puolensa. Pandemia tarjoaa hallituksille mahtavan mahdollisuuden maksimaaliseen kontrollointiin ja täydelliseen holhoamiseen. Kunnianhimoinen poliitikko voi nähdä tilaisuutensa tulleen. Nyt jos koskaan on paikka pönkittää valtaa.

Pystymme asketismiin ja eristäytymiseen kenties tehokkaimmin ja vähäeleisimmin kuin mikään muu länsimaa.

Kuri uppoaa otolliseen maaperään Suomessa. Me osaamme toimia poikkeustilassa. Pystymme asketismiin ja eristäytymiseen kenties tehokkaimmin ja vähäeleisimmin kuin mikään muu länsimaa. Tapaus Vaasa osoittaa väitteen todeksi. Tottelemme ja pysymme kotona. Tauti saadaan meidän ansiostamme kuriin.

Koronaluvut saadaan säntillisyydellä laskemaan, mutta samalla kannattaisi silmäillä jo oheiskustannuksia. Mitä rajoitukset maksavat? Miten normaalin arjen katkeaminen vaikuttaa jatkossa verotuloihin ja niillä rahoitettujen koulujen, kirjastojen ja terveyskeskusten toimintaan?

Entä kuinka käy yhä tarpeellisemmille mielenterveyspalveluille, kun ihmiset ja heidän työpaikkansa köyhtyvät ja verotulot laskevat? Jos valtio kurjistuu, olemmeko jatkossa valmiita tulemaan enemmän omillamme toimeen?

Uusille rajoituksille pitää vaatia tarkkoja perusteluita. Jokainen rajoitus ja sen heijastusvaikutus pitää punnita erikseen julkisuudessa.

Moni taisi ajatella, että syksy olisi jo kevättä parempi. Nyt näyttää siltä, että korona on seuranamme pitkälle ensi vuoteen. Vitsauksen pitkittyminen vankistaa entisestään valtion roolia ja kutistaa vastaavasti yksilön vapauksia. Vallan näkökulmasta pandemia voi tarjota myös savuverhon hallinnon kiivaaseen pönkittämiseen. Jopa tuikitavallinen kritiikki leimataan vastuuttomaksi puheeksi.

Vapaat kansalaiset kuuluvat sellaisen kehityksen häviäjiin. Uusille rajoituksille pitää vaatia tarkkoja perusteluita. Jokainen rajoitus ja sen heijastusvaikutus pitää punnita erikseen julkisuudessa.

Olemme perinteisesti hyviä sulkemaan, rajoittamaan, sääntelemään ja - tottelemaan. Siitä on kriisissä etunsa, mutta ongelmien pitkittyessä tarvitaan päätösten seikkaperäistä julkista puntarointia. Toivottavasti Suomen käynnistäminen ja eri rajoitusten purkaminen sujuu vähintään yhtä energisesti kuin yhteiskunnan sulkeminen.

Toni Viljanmaa

Kirjoittaja on tuotantoyhtiö Alku Tuotannon perustaja ja sanomalehti Pohjalaisen viimeinen päätoimittaja.

Kolumnista voi keskustella 3.11. klo 23:00 asti.

Lue seuraavaksi