1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Suurriistavirka-apu (SRVA)

Älä jätä eläintä kitumaan – kun maantiellä kolahtaa, vapaaehtoiset auttavat loukkaantuneen riistaeläimen etsinnässä

Jos epäilet eläimen loukkaantuneen törmäyksessä, ota yhteys viranomaisiin.

Suurriistavirka-apu (SRVA)
Hirvivaaramerkki
Suurriistavirka-avun tavallisimpia tehtäviä ovat kolareissa loukkaantuneiden eläinten jäljestäminen sekä suurpetojen karkotukset taajaan asutulta alueelta. (Kuvituskuva)Timo Leponiemi / Yle

Riistakolarin jälkeen ihmisten hyvinvoinnista huolehtivat viranomaiset ja auto tulee korjaamolla kuntoon.

Jos onnettomuudessa osallisena ollut eläin pakenee paikalta, sen löytämisessä auttaa suurriistavirka-apu.

Suurriistavirka-apu (siirryt toiseen palveluun) (SRVA) on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa.

Tavallisimpia tehtäviä ovat kolareissa loukkaantuneiden eläinten jäljestäminen sekä suurpetojen karkotukset taajaan asutulta alueelta.

Tuore jälki auttaa koiraa

Järjestelmä käynnistyy poliisin antamalla virka-apupyynnöllä.

Törmäyksen sattuessa soitto hätäkeskukseen riittää.

Se kannattaa tehdä kaikissa törmäystapauksissa, mieluiten heti, tietää Kauhavan Alakylän metsästysseuran SRVA-ryhmässä koiranohjaajana toimiva Antti Lassila.

– Kyllähän se aina helpottaa koiran työtä, kun meillä on kuuma, tuore jälki. Toisaalta välillä on hyvä antaa riistalle aikaa vähän rauhoittua, että se ei ainakaan loukkaantuneena pakenisi syvemmälle metsään, vaan jäisi lähemmäksi, Lassila sanoo.

Kuvassa on Kauhavan Alakylän metsästysseuran SRVA-ryhmässä koiranohjaajana toimiva Antti Lassila.
Antti Lassila on Kauhavan Alakylän metsästysseuran SRVA-ryhmän koiranohjaaja. SRVA-ryhmäläiset tunnistaa mm. liivistä.Tarmo Niemi / Yle

Jätä merkki jäljestäjille

Usein virka-apupyyntö tulee pimeän aikaan.

Onnettomuspaikalla päähuomio on ihmisten terveydessä ja muun liikenteen sujuvuudessa. Ohjeet mahdollisesti haavoittuneen riistan jäljittämiseksi eivät aina ole kovin täsmälliset.

Ainakin törmäyspaikka olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä merkitä jotenkin, muistuttaa Alajärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Ari Hautakangas. Pitkillä metsätaipaleilla muutaman kilometrin haarukka on iso.

– Esimerkiksi voi kietaista joku merkin puunoksaan tai paaluun. Muuten on aika hankalaa lähteä pimeässä hakemaan koiran kanssa jälkeä kilometrien matkalta, sanoo Ari Hautakangas.

Suurin osa onnettomuuksista on lieviä

Eläinonnettomuuksia tapahtuu kaikkina vuodenaikoina (siirryt toiseen palveluun). Suurin osa niistä on lieviä.

Tilastokeskuksen mukaan edelleen vuosittain muutama ihminen menehtyy eläinonnettomuuksissa ja vakavasti loukkaantuu 10-20 ihmistä.

Onnettomuuksien kokonaismäärässä puhutaan tuhansista.

Esimerkiksi vuonna 2019 tapahtui Tilastokeskuksen mukaan yli 13 000 riistaonnettomuutta, näistä reilut 2000 oli hirvikolareita. Jokaisesta törmäyksestä tulisi ilmoittaa viranomaisille.

Lue myös: Suomessa ajetaan vuosittan tuhansia hirvikolareita

Vaurioituneita eläimiä löytyy metsästyksen yhteydessä

Vakavissa onnettomuuksissa myös eläimelle käy yleensä huonosti ja apua voidaan tarvita lähinnä eläimen oikeaoppisessa lopettamisessa.

Laki velvoittaa lopettamaan loukkaantuneen eläimen kärsimykset.

Tyypillisempi tilanne on kuitenkin sellainen, jossa autoon tulee vaurioita, kuski selviää säikähdyksellä ja eläin livahtaa metsän siimekseen. Paikalle ei tarvita poliisia eikä pelastuslaitosta, mutta ilmoitus olisi silti hyvä tehdä hätäkeskukseen.

Ari Hautakangas arvioi, että törmäykset isompien sorkkaeläinten, kuten hirvien ja peurojen, kanssa ilmoitetaan tunnollisesti. Selvästi pienikokoisemman kauriin kanssa tapahtunut törmäys sen sijaa voi jäädä ilmoittamatta.

Vaurioituneita eläimiä löytyy metsästyksen yhteydessä. Myös hirviä.

– Hirvijahdin yhteydessä löytyi pari viikkoa sitten vasa joka oli saanut osumaa. Siitä vaan ei ollut ilmoitusta tullut. Eläinlääkäri tarkisti sen ja siinä oli jo sen verran huonolaatuista lihaa, että se meni hylkyyn, ei ollu enää ihmisravinnoksi kelpaavaa, Antti Lassila kertoo.

Vapaaehtoistyötä rakkaudesta luontoon

Suurriistan virka-apuryhmät toimivat vapaaehtoispohjalta. Toiminta perustuu poliisin ja riistanhoitoyhdistysten välisiin sopimuksiin sekä riistahallintolakiin.

Metsästyseurojen SRVA-ringeissä on useampia henkilöitä ja aina joku vastaa virka-apupyyntöön.

– Vaikka yleensä se on niin, että se soitto tulee yöllä kesken makeimpien unien, Ari Hautakangas sanoo.

Myös Antti Lassila löytää monta syytä vapaaehtoistyölle.

– Metsämiehelle luonnossa liikkuminen tietysti, ja onhan se ikävää, jos metsään jää haavoittuneita eläimiä. Kyllä ne pois on sieltä saatava ja jonkun se työ on tehtävä.

Suomen riistakeskuksen ohjeet, miten toimia riistaonnettomuuden sattuessa, löytyvät täältä (siirryt toiseen palveluun).

Lue seuraavaksi