1. yle.fi
  2. Uutiset

Miksi toiseen ihmiseen kohdistuvasta rikoksesta voi saada pienemmän tuomion kuin omaisuusrikoksesta? Syyt ovat historiassa ja demokratiassa

Rangaistusten kovuus on suoraan verrannollinen yhteiskuntaan: mitä demokraattisempi yhteiskunta, sitä lievempiä rangaistukset ovat.

rangaistukset
Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistossa.
Jorge Gonzalez / Yle

Suomessa rikoksista tuomitaan Euroopan lievimmästä päästä olevia rangaistuksia.

Eri rikostyyppien välillä on kuitenkin eroja. Kansainvälisessä vertailussa Suomen väkivalta- ja seksuaalirikoksien tuomiot ovat lieviä, kun taas talous- ja omaisuusrikoksista voi saada koviakin rangaistuksia.

Vuosina 2016–2018 törkeästä kirjanpitorikoksesta vankeustuomion sai 13 prosenttia kaikista tuomituista, ja vankeustuomion keskimääräinen pituus oli 23 kuukautta, eli lähes kaksi vuotta.

Pahoinpitelystä vankilatuomion sai hieman reilu seitsemän prosenttia tuomituista ja vankeustuomion kesto oli noin neljä ja puoli kuukautta. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankilatuomion sai reilu kuusi prosenttia tuomituista. Vankilatuomion keskimääräinen pituus oli 14 kuukautta.

Tiedot selviävät Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan insitituutin Seuraamusjärjestelmä 2018 -raportista.

Erilaiset tuomiot selittyvät osin historian valta- ja varallisuuseroilla. Luokkayhteiskunnan aikana yläluokan omaisuus oli suojattu vahvasti, ja siihen kajoamisesta sai tuntuvia rangaistuksia. Rahvaan keskinäiset kahinat, kuten esimerkiksi väkivaltarikokset, kuitattiin lievemmillä tuomioilla.

Vaikka luokkayhteiskunnan ajoista on tultu jo pitkälle ja rangaistuksia on modernisoitu, muutettavaakin voisi yhä olla.

Suomessa olisi varaa koventaa esimerkiksi henkeen, terveyteen ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyviä rangaistuksia, oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistosta toteaa.

– Muutokset olisivat tarpeen, ettei ihmisille tulisi sellaista tunnetta, että fyysinen koskemattomuus olisi jollain tavalla vähempiarvoisempaa kuin vaikkapa tavarat ja ihmisen omaisuus, eli fyysisen koskemattomuuden suoja ei olisi riittävä suhteessa muihin oikeushyviin.

Rangaistuksia koskevassa keskustelussa on näkynyt jo muutosta, arvioi Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan rikosseuraamusten tutkimusyksikön tutkimusjohtaja Juha Kääriäinen.

– Henkilöön käyviin rikoksiin ollaan suhtautumassa vakavammin. Päällimmäisenä tässä keskustelussa ovat seksuaalirikokset, mutta arvioin että sama koskee kaikkea väkivaltarikollisuutta, Kääriäinen sanoo.

Yhteiskunnan vaurastuminen vaikuttaa myös rangaistuksista käytävään keskusteluun. Kun varallisuus ja omaisuus kasvaa, sen merkitys tietyllä tavalla vähenee.

– Esimerkiksi polkupyörän suhteellinen arvo on tavallaan laskenut, eikä omaisuuden menettäminen ole enää niin iso asia, mitä se oli vaikka 20–30 vuotta sitten.

– Ihmisen fyysisen koskemattomuuden arvo on ja pysyy, ja se on oikeastaan kasvanut. Ero materiaalisten arvojen ja ihmisen fyysisen ja sosiaalisen koskemattomuuden, kuten kunnianloukkauksien, välillä on kasvanut, Kääriäinen pohtii.

Keskustelu rangaistuksista on koventunut

Lievät rangaistukset ovat myös yhteydessä demokratiaan. Kun ihmiset yhteiskunnan eri osa-alueilta ja eri sosiaaliryhmistä pääsevät osallistumaan päätöksentekoon, rangaistukset lievenevät.

Rangaistusten kovuuden tai lievyyden kautta voidaan myös analysoida yhteiskuntaa.

– Kun rangaistukset kovenevat, se on yleensä merkki siitä, että mennään pois päin demokratiasta ja tasa-arvon ideaalista, Kekkonen pohtii.

Rangaistuskeskusteluun on Kekkosen mukaan tullut viime vuosina Suomessakin mukaan myös kovempaa poliittista sävyä. Usein keskusteluja ohjaa rankaisuhenkisyys.

Rikollisuuteen ja rangaistuksiin liittyvillä mielipiteillä kalastellaan äänestäjiä.

– Se on johtanut Suomessakin lyhytnäköiseen kriminaalipolitiikkaan. Yksittäisten tapauksien perustella vaaditaan kovempia rangaistuksia, joskus aiheesta, mutta useimmiten aiheetta, Kekkonen arvioi.

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistossa.
Jukka Kekkonen tutkii rikoksista annettavia rangaistuksia nykypäivän ja oikeushistorian kontekstissa Helsingin yliopistossa.Jorge Gonzalez / Yle

Rangaistusten taso kertoo myös Juha Kääriäisen mukaan yhteiskunnan tilasta.

– Se kuvaa yhteiskunnan suhtautumista kyseiseen rikokseen. Esimerkiksi seksuaalirikoksien rangaistuksissa on menty kymmenen vuoden sisään tiukempaan suuntaan, mikä heijastelee yhteiskunnallista keskustelua.

Julkiset rikostapaukset kuohuttavat rangaistuksista käytävää keskustelua ja voivat saada aikaan muutosta niin hyvässä kuin pahassa. Kiihkeää julkista keskustelua käydään usein muun muassa meneillään olevista oikeudenkäynneistä.

Esimerkiksi psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto on saanut niin paljon julkisuutta, että syyllinen voi saada eräänlaisen rangaistuslisän julkisen huomion ja tuomitsemisen takia, Kekkonen arvioi korostamalla kaiken olevan vielä spekulaatiota.

Tulevaisuuden tuomiota eikä ihmisten reaktioita annettavaan tuomioon voi kuitenkaan vielä ennustaa, Kekkonen sanoo.

– Paljon riippuu siitä, millainen tekijä on, jos hän paljastuu. Jotkut ovat ajatelleet, että kyseessä on muutama alaikäinen, toiset taas että tekijä voi olla Suomen ulkopuolelta tuleva ammattilainen.

Ankarat rangaistukset ja yhteiskunnallinen kontrolli lisäävät eriarvoisuutta

Syitä siihen, miksi rangaistuskäytäntö on sellainen kuin se nykypäivänä on, pitää lähteä etsimään kauempaa historiasta.

Kovimmillaan rangaistukset olivat 1600-luvun Euroopassa. Lievempiä rangaistuksia ryhdyttiin jakamaan 1700-luvun puolivälissä, mistä lähtien rangaistukset lievenivät aina 1980-luvulle asti.

Jos esimerkiksi yhteiskunnassa on syviä kuiluja eri ryhmien välillä, rangaistukset ovat ankarampia.

– Valtaapitävät joutuvat kovalla kontrollilla ikään kuin varmistamaan valtaansa, Kekkonen sanoo.

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistossa.
Suomen rikoslakia uudistettiin 1970-luovulla, jolloin rangaistuksia ja kontrollia lievennettiin. Viime vuosikymmeninä viisari on kääntynyt jälleen ankarampaan suuntaan.Jorge Gonzalez / Yle

Parinkymmenen viime vuoden aikana yhteiskunnan asenteissa ja rangaistuksissa on noussut esiin jälleen kovempi linja.

Helppoja ratkaisuja ja helppoja selityksiä hakevat Kekkosen mukaan varsinkin populistiset puolueet. Historiallisesti asialla ovat olleet erityisesti oikeistopuolueet, mutta myös työväenpuolueet ovat ajoittain hakeneet kovemmalla kriminaalipolitiikalla kannatusta.

Ankarampi politiikka vahvistaa kuitenkin eriarvoisuutta. Nykyisellään käytävän julkisen keskustelun ongelma on hänen mukaansa siinä, että yhteiskunnallista ja kulttuurista kontekstia ei nähdä eikä asioita laiteta historialliseen jatkumoon.

Koventuneeseen keskusteluun liittyy aina yhteiskunnallinen muutos.

– Jos näemme, että rangaistuskäytäntö tai lainsäädäntö ankaroituu, pitäisi heti tulla jatkokysymys, että mistä se johtuu. Mitä kaiken taustalla on, Kekkonen sanoo.

Aiheesta voi keskustella perjantai-iltaan 27.11.2020 klo 23.

Lue myös:

Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia

Eduskunta keskusteli seksuaalirikosten rangaistusten koventamisesta, kokoomus ja SDP väänsivät sote-uudistuksesta

Lue seuraavaksi