1. yle.fi
  2. Uutiset

Haarlan sisarukset tekivät näytelmän traumaattisesta lapsuudestaan: "Turvattomuus on sana, jolla lapsuuttamme voisi kuvata"

Seidi ja Ruusu Haarlan rankoista lapsuuskokemuksista syntyi näytelmä Uusi lapsuus.

näytelmät
Ruusu ja Seidi Haarlan harjoituksessa Kom-teatterissa.
Seidi ja Ruusu Haarlan mukaan heidän lapsuudessaan oli sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa.Jorge Gonzalez / Yle

Ruusu ja Seidi Haarla eivät säästä itseään, eivät perhettään – eivätkä katsojaa. Heillä ei ole tarvetta peitellä vuosien takaisia tapahtumia. He kertovat niistä avoimesti.

– Kumpikin meistä mietti viisi keskeistä lapsuudentraumaa. Niiden pohjalta lähdimme miettimään, voisiko niistä löytää jotain valoa tai suuntaa hyvään ja kauniiseen, kertoo dramaturgi ja ohjaaja Ruusu Haarla.

Siten syntyi sisarusten käsikirjoittama ja esittämä näytelmä Uusi lapsuus. Se on jatkumoa heidän yhteiselle Traumaruumis-näytelmälleen, joka hätkähdytti vuonna 2014. Se läväytti katsojien silmien eteen rankat lapsuuskokemukset kuten fyysisen ja henkisen väkivallan.

– Millainen teidän lapsuutenne oli?

– Se oli monella tapaa vaikea ja siihen liittyi aika paljon turvattomuutta, dramaturgi ja ohjaaja Ruusu Haarla sanoo.

– Turvattomuus on sana, jolla lapsuuttamme voisi valitettavasti kuvata, hän jatkaa.

Ruusu ja Seidi Haarlan harjoituksessa Kom-teatterissa.
Uusi lapsuus on autofiktio. Siinä yhdistyvät omaelämäkerrallisuus ja fiktio. Jorge Gonzalez / Yle

Uusi lapsuus on autofiktiivinen. Katsoja ymmärtää, että nyt kerrotaan esiintyjien omasta elämästä.

Haarlojen lapsuus on väkivallalle ja traumoille menetetty lapsuus, joka yritetään löytää uudelleen.

Autofiktio-ilmiö alkoi kirjallisuudesta

Autofiktiivisyydestä tuli ensin trendi kirjallisuudessa. Sanan otti käyttöön ranskalainen kirjailija Serge Doubrovsky viitatessaan vuonna 1977 ilmestyneeseen romaaniinsa Fils.

Autofiktio-sanan käyttö vaihtelee, ja sen merkitys on häilyvä. Kirjallisuudessa sillä tarkoitetaan sitä, kun kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana ja kun kirja käsittelee hänen omaa elämäänsä, oikeasti tapahtuneita asioita.

Usein päähenkilö on samanniminen kuin kirjoittaja.

Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on norjalaissyntyinen Karl Ove Knausgård, joka kuusiosaisessa Taisteluni-romaanisarjassa kuvaa arkeaan yksityiskohtaisesti perheenjäseniä ja sukulaisia säästelemättä.

Suomalaiskirjailijoista autofiktiivisiä teoksia ovat kirjoittaneet muun muassa Pirkko Saisio, Anja Snellman ja Kalle Päätalo.

Viime vuosina ilmiö on yleistynyt myös elokuvissa, teatterissa ja tanssissa.

Helsinkiläisessä teatteri Takomossa alkuvuodesta nähty, Ella Kähärän kirjoittama Liikunnan ilot oli autofiktiivinen.

Koreografi Valtteri Raekallion Muistikuvia-esitys (2019) yhdisti lapsuuskokemuksia ja mielikuvia tanssilliseksi tarinaksi.

Ruusu ja Seidi Haarlan harjoituksessa Kom-teatterissa.
Dramaturgi ja ohjaaja Ruusu Haarla ja hänen sisarensa, näyttelijä Seidi Haarla esittävät näytelmää Uusi lapsuus helsinkiläisessä KOM-teatterissa. Jorge Gonzalez / Yle

Lapsuuden pimeistäkin puolista puhuttava

Seidi ja Ruusu Haarlan mielestä lapsuus ei saa olla tabu, josta pitää vaieta. Ajatus, että vanhoja on turha muistella tai menneitä kaivella, on heille vieras. Itse he eivät halua "lakaista mitään maton alle".

Sisarukset toivovat, että näytelmä antaisi katsojalle uskallusta "mennä kohti pimeitä tunteita" ja käsitellä ne, oli kyse mistä tahansa omaa mieltä horjuttaneesta.

– Ihmiset usein väistelevät vihaa, surua, häpeää, katkeruutta ja vaikeita tunteita. Uskon, että ainoa tapa päästä niistä irti on mennä niiden läpi, Ruusu Haarla sanoo.

Hän toteaa, ettei heillä ole tarvetta valehdella menneisyydestään.

– Me olemme pyrkineet pysymään loppuun asti uskollisina sille, mikä tuntuu meistä todelta.

Uusi lapsuus -näytelmässä he käyvät läpi varhaisvuosiensa tapahtumia. Heidän lisäkseen näyttämöllä on valkoisia, ihmisen kokoisia nukkeja, jotka esittävät muita perheenjäseniä.

Jokaiselle perheenjäsenelle totuus tapahtuneesta voi olla erilainen. Niin myös Haarlojen perheessä.

Näytelmä saa miettimään, mitä vanhemmat ajattelevat esityksestä? Haarlojen perhehistoriaa avataan tuntemattomille ihmisille ilta toisensä jälkeen vähemmän imartelevassa sävyssä.

– Valitettavasti esille tulleet rankat asiat ovat olleet perhettämme rikkovia, Ruusu Haarla myöntää.

Ruusu ja Seidi Haarlan harjoituksessa Kom-teatterissa.
Uusi lapsuus kertoo muun muassa vallasta, jota vanhemmat käyttävät lapsiinsa. Jorge Gonzalez / Yle

Hän toivoo, että katsojat löytävät heidän autofiktiivisestä näytelmästään tunnistettavia ja samaistuttavia tilanteita. Hänelle itselleen Uusi lapsuus toi valoa ja näytti suuntaa, kuten hän oli toivonutkin.

– Minulle isoin löytö esityksen tekemisessä oli se, että löysin uskallusta näyttää itsestäni puolia, joita olen aina peittänyt lähes kaikilta ihmisiltä. Nyt voin olla se tyyppi, joka olen oikeasti ollut.

Kohtaukset voivat järkyttää

Uusi lapsuus on teatterin Kom+ -ohjelmistoa. Se esitetään teatterin aulatiloissa. Katsomoon otetaan kerrallaan vain 25 katsojaa. Heitä muistutetaan jo ennakolta, että esitys sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka saattavat järkyttää.

Helsingin näytökset jatkuvat marraskuun loppuun. Sitten näytelmä siirtyy TEHDAS Teatteriin Turkuun, missä ensi-ilta on 22. tammikuuta 2021.

Lue myös: Perhe syytti valehtelusta ja media pyöritti – norjalaiskirjailija yllättyi reaktioista: "Kautta aikojen on ammennettu omasta elämästä"

Lue seuraavaksi