1. yle.fi
  2. Uutiset

Tuukka Tervosen kolumni: Yhdysvallat Civilization-kulttuuripommitti meidät ja siksi elämme ja hengitämme presidentinvaaleja

Mediamme, uutisemme ja ajatuksemme ovat täynnä Yhdysvaltoja koska USA valtasi meidät henkisesti, pohtii Tuukka Tervonen.

Yhdysvaltain kulttuuri
Toimittaja Tuukka Tervonen
Niko Mannonen / Yle

Me on hävitty tää sota, arvon sankarit Summaan ja Kollaan.

Se kävi pikku hiljaa, ilman, että suurin osa suomalaisista edes ehti tajuta, mitä oikein tapahtui.

Laukaustakaan ei ammuttu, mutta Yhdysvallat murtautui linjojemme lävitse ja kulttuuripommitti meidät osaksi amerikkalaista kulttuuri-imperiumiaan. Olemme nyt, jos emme amerikkalaisia, niin ainakin amerikkalaistamisen henkisessä lihamyllyssä pyöriviä kulttuurikolonialisoituja, toisen luokan kansalaisia.

Olemme niin syvällä Yhdysvaltain kulttuurissa, että olemme ajautuneet käymään täällä rapakon takana raivoavaa kulttuurisisällissotaa keskenämme.

Avataan nyt termistö, ennen kuin kerron miten sota meni.

Kulttuuripommi on erinomainen termi, joka syntyi Civilization-pelisarjasta. Civilization-peleissä pelataan yhtä ihmiskunnan sivilisaatiota babylonialaisista Yhdysvaltoihin kivikaudesta tulevaisuuteen asti, tavoitteena täyttää joku voittoehdoista.

Tuottamalla tarpeeksi kulttuuria tai tekemällä suuria kulttuuritöitä voit valloittaa naapurivaltion alueita ilman, että täytyy käydä perinteiseen sotaan. “Kansalaisemme ostavat sinisiä farkkujasi ja kuuntelevat pop-musiikkiasi”, sanoo pelissä kulttuurisodan hävinnyt sivilisaatio.

Niinhän meillekin on käynyt, siksi jokainen päivämme on täynnä Yhdysvaltoja.

Kärjistäen ja yksinkertaistaen päivä menee töissä, joita tehdään entistä enemmän (amerikan)englanniksi, jolla kaikki tietojärjestelmät ja yrityspöhinä pyörivät. Kotimatkalla kuunnellaan radiosta yhdysvaltalaisia biisejä. Kotona katsotaan televisiosta amerikkalaisen Netflixin kautta yhdysvaltalaista viihdettä. Kun siihen on kyllästytty, katsotaan televisiosta amerikkalaisen HBO:n kautta televisiosta parodiaa yhdysvaltalaisesta viihteestä. Sitten pelataan vähän yhdysvaltalaisia pelejä yhdysvaltalaisilla tietokonekomponenteilla ja luetaan yhdysvaltalaisia kirjoja Yhdysvalloista. Itsekin aukaisen aamuisin Washington Postin ennen hesaria.

Jokainen näistä teoista on kulttuuripommi, joka ikinen päivä.

Moni harmittelee, että media kirjoittaa liikaa Yhdysvalloista.

Työskennellessäni ulkomaantoimittajana kirjoitinkin suurimman osan jutuistani Yhdysvalloista ja Trumpista. Osin siksi, että olen erikoistunut Yhdysvaltoihin, mutta myös siksi että ne kiinnostivat ihmisiä törkeän paljon.

Mielenkiintoisinkaan juttu Afrikasta ei yllä edes lähelle Trump-juttujen lukuaikoja. Edes oma liittomme EU ei kiinnosta, kuten saimme huomata massiivisen maatalousuudistus CAP:in hautautuessa Yhdysvaltain presidentinvaalien alle muutamaa vegepihveistä höpöttelevää klikkiotsikkoa lukuun ottamatta.

Onko siis ihme, että meillä on media täynnä uutisia Yhdysvalloista? Me elämme ja hengitämme Yhdysvaltoja, joten uutiset Yhdysvalloista tuntuvat tässä vaiheessa monelle jo sisäpolitiikalta tai kotimaan uutisilta. Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat jyränneet koko vuoden ajan monta kotimaankin merkittävää uutista alleen, ne ovatkin varsinainen kulttuurinen ydinase suoraan henkiseen pääkaupunkiimme.

Olemme niin syvällä Yhdysvaltain kulttuurissa, että olemme ajautuneet käymään täällä rapakon takana raivoavaa kulttuurisisällissotaa keskenämme. Meillä osoitetaan mieltä Black Lives Matters -liikkeen hengessä vihreiden ja vasemmiston hurratessa, tapellaan siitä kenen pitäisi voittaa presidentinvaalit Yhdysvalloissa enemmän kuin kenen pitäisi voittaa vaalit Suomessa ja perussuomalainen eturivin poliitikko (siirryt toiseen palveluun) kokee jopa edulliseksi flirttailla Yhdysvaltoihin keskittyvän Qanon-salaliiton kanssa ja toinen kannattaa Trumpia vaikka bokserisillaan (siirryt toiseen palveluun).

Moninapaisen maailman taistellessa herruudesta jokainen iso pelaaja etsii omaa voittoehtoaan kuten Civilizationeissa. Mitä enemmän tiedettä, kulttuuria tai diplomatiaa, sitä enemmän pääsee määrittelemään maailman agendaa.

Käymme kulttuurisotaa Kalle Päätalon Iijoki -keihäillä Yhdysvaltain House of Cards -rynnäkkökiväärejä vastaan.

Yhdysvalloilla on kulttuurivoitto tiukasti hallussa muuallakin kuin Suomessa, kiitos epäuskottavien kilpailijoiden. Euroopalla ei ole yhtenäiskulttuuria mistä ammentaa. Venäjä on vajonnut Tolstoin ajoista meemien slaavikyykkääväksi cyka blyat -parodiaksi. Kiinan ongelma on, että hyvin harva ulkomailla puhuu mitään Kiinan eri kielistä. He häviävät kulttuurisodissa (siirryt toiseen palveluun) jopa yksittäisille K-pop -bändeille.

Suomella menee vielä huonommin, eikä ihmekään. Käymme kulttuurisotaa Kalle Päätalon Iijoki -keihäillä Yhdysvaltain House of Cards -rynnäkkökiväärejä vastaan.

Mikä on meidän häviäjien osa? Ei hassumpi, sanoisin. Mieluummin katson The Wireä kuin Putousta.

Tuukka Tervonen

Kirjoittaja on Jyväskylän Ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja, jonka suhde Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan on samanlainen kuin nistillä piriin.

Kolumnista voi keskustella 4.11. klo 23.00 saakka.

Tilaa tärkeimmät uutiset USA:n vaaleista 2020
Lue seuraavaksi