1. yle.fi
  2. Uutiset

Moni muuttolintu ei palaa ensi keväänä – Välimeren maissa pyydystetään yhä pieniäkin siivekkäitä perinteiden nimissä

Muutto Suomen talvea pakoon on linnuille monesta syystä rankka urakka. Joillakin se päätyy liima-ansaan tai verkkoon.

muuttolinnut
Kiikaria pitelevä mies kalliolla. Ympärillä syksyn kellastuttamaa rantaruovikkoa.
Kesällä tämä helsinkiläisruovikko ja viereinen metsä kuhisevat elämää, mutta taitava tarkkailija näkee ja kuulee siellä loppusyksylläkin kymmeniä lintulajeja. Anniina Wallius / Yle

Helsinkiläinen rantaruovikko ja -metsä vaikuttavat loka-marraskuun taitteessa hiljaisilta. Kevään ja kesän kuhina on vaiennut, muuttolinnut ovat lähteneet. Lintueloa löytyy kuitenkin edelleen sille, joka osaa sitä etsiä.

– Petolinnuista merikotka ja kanahaukka. Kahlaajista töyhtöhyyppiä. Sitten taveja, sinisorsia, tundrahanhi, kaksi metsähanhea, kyhmyjoutsenpoikue ja isokoskelo, luettelee Aki Arkiomaa näkemiään vesilintulajeja.

Eivätkä siinä suinkaan ole kaikki lajit, jotka BirdLife Suomi -lintujärjestön toiminnanjohtaja havaitsee kiikarillaan ja korvillaan.

– Niin sanotuista pikkulinnuista urpiainen, viiksitimali, punatulkkuja, talitiaisia ja sinitiaisia. Myös tikli ja mustarastas. Käpytikka kuultiin, ja närhi rääkäisi. Variksia, naakkoja, puukiipijä ja hippiäisiä, Arkiomaa jatkaa luettelemista.

Kokonaismääräksi kertyy 24 lajia.

Pitkä matka, monta vaaraa

Muuttomatkansa jo aloittaneista linnuista monet eivät tule enää takaisin. Matka kauas ja takaisin on raskas ja vaaroja täynnä.

– Kymmeniätuhansia kilometrejä kaksi kertaa vuodessa, ja painoa voi olla muutama kymmenen grammaa. Onhan se ihme, että linnut pystyvät sellaisia matkoja lentämään, sanoo Arkiomaa.

Jos epäsuotuisat tuulet pakottavat keskeyttämään matkan, eikä lintu löydä ruokaa, jolla tankata energiavarojaan, muutto voi päättyä onnettomasti.

–Myös ihminen on tuhonnut paljon muuttomatkojen levähdysalueita, ja tankkaamismahdollisuus kesken matkan on heikentynyt.

Vaikka lintu selviäisi keväällä takaisin, huonontunut kunto vaikuttaa pesimämenestykseen. Munia tulee normaalia vähemmän.

– Kaikki tekijät sitten kumuloituvat täällä pesimäalueella. Kyllä muuttolinnulla on monta uhkaa elämänsä aikana, Arkiomaa sanoo.

Vanhat tavat istuvat lujassa

Kuinka moni lintu sitten palaa, ja monenko lento loppuu joko matkan varrella tai talvehtimisalueella? Sitä ei ole varsinaisesti tutkittu, mutta muuttolintujen pyynnistä lukuja on, vastaa Aki Arkiomaa.

– Välimerellä arvioidaan, että siellä tapetaan pelkästään laittomasti 25 miljoonaa lintua vuosittain. Afrikassa sitten vielä lintuja yleisesti myrkytetään. Kyllä se kuolleiden lintujen määrä nousee kymmeniin miljooniin.

Lintujen tappamisen taustalla on Arkiomaan mukaan paljon uskomuksia ja väärää tietoa.

– Afrikassa esimerkiksi korppikotkia myrkytetään siksi, että uskomusten mukaan ne uhkaavat kotieläimiä, vaikka ne toimivat roskapoliiseina ja hyödyttävät ihmisiä. Mutta kyllä niitä myrkytettyjä lintuja myös käytetään ruoaksi, hankitaan lisäproteiinia sillä tavalla.

Välimerellä pikkulintujen kohtaloksi koituvat liima-ansat ja lintuverkot.

– Ne ovat siellä traditionaalinen tapa. Tuntuu, että tällaiset traditiot lähtevät aika hitaasti pois. Pitää tulla uusia sukupolvia ja uusia ajatuksia.

Pikkulinnussa on perin vähän syötävää. Mitä hyötyä sen metsästämisestä on?

– No ei siinä ole syötävää. Pyydystäminen on jonkinnäköinen riitti ja historiallinen jäänne. Siitä saatiin kuitenkin ehkä vähän lisää proteiinia. Historiallinen jäänne se nykypäivänä on.

Aki Arkiomaa
BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki ArkiomaaAnniina Wallius / Yle

Perinteiden ei kuitenkaan tarvitse olla ikuisia, ja Aki Arkiomaan mukaan paljon edistystä on jo tapahtunutkin.

– Siellä tehdään aktiivisesti työtä tämän lopettamiseksi. BirdLifella on organisaatio Välimeren alueella eri maissa. Pikkulintujen metsästämisen lopettaminen on iso osa arkipäivän työstä. Lapsia valistamalla saadaan uutta ajattelua. Pikku hiljaa se metsästys toivottavasti jää pois.

Lintujen pyydystetään myös ulkonäön ja laulun vuoksi. Moni haluaa villilinnun häkkiin katsellakseen ja kuunnellakseen sitä.

Kaikki suomalaiset tietävät ainakin yhden tällaisen linnun. Se on tietenkin Sylvian joululaulun mustapääkerttu, Sylvia atricapilla.

Onkohan Zacharias Topeliuksen runon lintu, joka katto-orresta riippuvassa häkissä kaihoilee Suomeen, mahdettu pyydystää laululinnuksi. Vai oliko se kenties houkutuslintu?

Vähän molempia, arvelee Aki Arkiomaa.

– Houkutuslinnulla saadaan muita lintuja tulemaan lähelle ja jäämään verkkoihin. Laululintuja pannaan häkkiin ja saatetaan jopa sokaista, että ne laulaisivat paremmin. Hyvin julmia traditioita on ollut.

Kansalaistiedehanke kutsuu auttamaan

Lemmikkipyynti on suuri uhka monille lintulajeille. Se on johtanut jopa joidenkin lajien häviämiseen. Eniten lienevät kärsineet papukaijalajit, kertoo Arkiomaa.

Suomen linnustossa ei ole papukaijojen kaltaisia värikkäitä siivekkäitä, mutta onko täällä pesivissä lajeissa sellaisia, jotka kiinnostavat etelässä laululintuina?

– Välimerellä on yleisinä häkkilintuina pikkulintulajeja, joista esiintyy myös Suomessa. Tikli esimerkiksi, ja hempot ja monet muut peippolinnut.

Koska kauneus voi olla linnuille kohtalokasta, Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon sivulla on meneillään kansalaistiedehanke, jolla kerätään tietoa tulevien uhkien varalta.

Tiedossa on, että monet linnut ovat uhanalaisia laittoman lintukaupan vuoksi. Ei kuitenkaan ole selvää, miksi jotkin lintulajit ovat uhatumpia kuin toiset. Mikä tekee linnusta halutun? Osa syytä on varmasti lintujen erilaisessa ulkonäössä, mutta mikä ulkonäössä on se seikka, joka vetoaa ihmisiin? Tässä asiassa voit auttaa meitä.

Näin Luomus esittelee Iratebirds-sovellustaan

Iratebirds.app (siirryt toiseen palveluun)- eli "minä arvioin lintuja" -sovelluksessa voi halutessaan pisteyttää vaikka maailman kaikkien yli kymmenentuhannen lintulajin ulkonäön ja samalla tutustua perusteellisesti maapallon lintukirjoon.

1980-luvulla BirdLife Suomi, silloin vielä Lintutieteellisten yhdistysten liitto, järjesti äänestyksen maakuntalinnuista (siirryt toiseen palveluun), mutta lintujen kauneudesta järjestö ei ole kysellyt. Se on varmaankin aika henkilökohtainen kysymys, arvelee Aki Arkiomaa.

– Hyvinkin väritön lintu saattaa olla siihen lintupersoonaan tutustuneelle se kaikkein kaunein ja rakkain. Ehkä yleisesti kuitenkin värikkäät linnut ovat sellaisia, jotka ihmisiä kiinnostavat. Ja petolinnut. Vähän niin kuin rajut tyypit.

Pieni ruskeankirjava lintu puhelimen näytöllä, takana syksyinen rantamaisema.
Hyvinhän tämäkin varpuslintulaji näyttäisi istuvan suomalaiseen rantamaisemaan, mutta todellisuudessa viiripyrstötyrannin kotiseudut ovat Etelä-Amerikassa. Laji on yksi kymmenestätuhannesta, joiden ulkonäköä voi arvioida IrateBirds-sovelluksessa. Anniina Wallius / Yle

Vaikka muuttolintujen lähtö on hiljentänyt Suomen lintueloa, se ei suinkaan vaikene kokonaan talvellakaan.

– Kymmenet paikkalintulajit eivät täältä muuta minnekään. Tietenkin kotimaiset pihalinnut, joita tulee ruokinnoille. Tiaiset ja keltasirkut ja käpytikat, Arkiomaa luettelee.

Metsissä puolestaan on metsätiaisia ja kanalintuja, ja vesilintuja Suomessa viipyy niin pitkään kuin on avoimia vesialueita.

– Joutsenia on pitkälle loppuvuoteen, ja osa jää jopa talvehtimaan. Kyllä talvellakin löytyy lintueloa.

Sen ihailijoitakin taitaa tänä vuonna olla tavallista enemmän. BirdLife Suomen lintuyhdistysten jäsenmäärä on kasvanut roimasti, kertoo Aki Arkiomaa.

– Koronan takia ihmiset ovat olleet paljon ulkona lintuja ja luontoa seuraamassa. Lintujen elämää se ei ole haitannut. Ne ovat tietämättömiä tästä koronasta eikä se tartu niihin.

Talviruokinnan aloittaminen tuo seurattavaa kotipihoille asti.

– Pääsääntönä meillä on ollut, että talviruokinnan voi aloittaa, kun pakkaset alkavat. Kyllä marraskuun aikana voin hyvin aloittaa täällä etelässä, ja pohjoisessa on tietysti jo talvi alkamassa, joten siellä voi aloittaa ruokinnan jo nyt.

Isot linnut pärjäävät taas, pienet pulassa

Ilmastonmuutos on myöhentänyt monien lintulajien syysmuuttoa ja varhentanut niiden paluuta keväällä. Aki Arkiomaa on havainnut muutoksen myös itse.

– Kyllähän se näkyy. Kun pikkupoikana tietyt lajit tulivat tiettynä aikana, ja nyt katsoo vanhoja havaintoja, niin tänä päivänä monet lajit tulevat monta viikkoakin aikaisemmin. Kyllä se on ihan havaittavissa luonnossa.

Onko jopa jokin laji, joka on jättänyt syysmuuton sikseen ja jäänyt Suomen talveen paikkalinnuksi?

– Ei varsinaisesti lajia. Mutta osittaismuuttajia on jäänyt enenevässä määrin nyt leutoina talvina.

Viime kesä oli linnuille suotuisa; tuntuu, että pesintä meni hyvin lähes koko Suomessa, kertoo Aki Arkiomaa. Pitkältä ajalta hyvät uutiset eivät kuitenkaan koske kaikkia lajeja.

– Isot linnut ovat menestyneet viime vuosikymmeninä parhaiten. Niiden määrät ovat lisääntyneet, esimerkiksi kurkien ja tietenkin laulujoutsenten. Myös merikotkat ovat selvästi menestyjiä.

Sen sijaan pienemmillä linnuilla, varsinkin kosteikko- ja peltolinnuilla, menee aika huonosti, Arkiomaa lisää.

– Monien elinolosuhteet ovat muuttuneet niin huonoiksi, että kannat ovat laskeneet erittäin jyrkästi. Esimerkiksi peltosirkun kanta on muutamassa vuosikymmenessä pudonnut yli 90 prosenttia.

Harmaanruskea pikkulintu. Päälaki punaruskea.
Mustapääkerttu on Keski- ja Etelä-Suomessa pesivä parinkymmenen gramman painoinen tsäkättäjä, joka talvehtii Välimerellä ja Afrikassa ja satunnaisesti myös Suomessa. Koiraalla on musta päälaki, naaraalla tällainen punaruskea. David Chapman / Alamy / AOP

Suomen suosituimmaksi äänestetyn joululaulun päähenkilön nykyisillä sukulaisilla ei sen sijaan ole hätää.

– Mustapääkertulla menee oikeastaan ihan hyvin. Se ei ole uhanalainen laji. Mustapääkerttuja on paljon täällä meilläkin vuosittain, ja laji on ehkä vähän runsastunutkin. Sen suhteen ei tarvitse olla huolissaan. Voidaan laulaa Sylvian joululaulua hyvillä mielin, sanoo Aki Arkiomaa.

Voit keskustella tästä aiheesta sunnuntaihin kello 23:een saakka.

Ilmastonmuutos aikaistaa lintujen kevätmuuttoa Suomeen – selaimesta voi tutkia 300 lintulajin tilannetta

Tutuista suomalaisista lintulajeista on tullut uhanalaisia

Lue seuraavaksi