1. yle.fi
  2. Uutiset

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Keitä poliisi suojelee?

Poliisin kaasuttamat ilmastoaktivistit ovat yhteisen turvallisuutemme asialla, kirjoittaa Joona-Hermanni Mäkinen.

ilmastonmuutoksen hillitseminen
Joona-Hermanni Mäkinen
Laura Railamaa

Lokakuussa poliisi suihkutti voimakasta kipua tuottavaa OC-kaasua rauhanomaisten mielenosoittajien silmiin. Tapaus herätti pohtimaan, mitä tai keitä poliisi suojelee. Vastausta kannattaa etsiä poliisilaitoksen historiasta.

Moderni poliisi sai alkunsa Napoleonin Ranskassa (siirryt toiseen palveluun). Sotilasdiktatuurissa haluttiin tukahduttaa poliittinen vastarinta ja suojella vallanpitäjiä, mutta aiheuttamatta kapinaa. Armeijaa kevyemmin aseistetun poliisin toimenkuvaan kuului myös arkisen rikollisuuden torjunta, ja sen oli helpompi voittaa kansalaisten luottamus puolelleen.

Yhdysvalloissa poliisin juuret ovat Etelävaltioiden orjien valvonnassa ja rankaisemisessa (siirryt toiseen palveluun). Myöhemmin poliisin tehtävänä oli kukistaa työväen lakkoja väkivalloin (siirryt toiseen palveluun).

Suomessa ensimmäinen merkittävä panostus poliisivoimiin tapahtui tsaarinvallan aikaisessa Helsingissä vuonna 1906, kun rikkaat pelkäsivät katkeroitunutta työväenluokkaa (siirryt toiseen palveluun). Toisen maailmansodan aikaan Valtiollinen poliisi oli tiiviissä yhteistyössä natsien kanssa ja surmasi Pohjois-Suomessa ”rodullisia ja ideologisia vihollisia” (siirryt toiseen palveluun). Sotien jälkeen poliittinen tilanne muuttui jälleen ja siitä muotoutui Neuvostoliiton komennossa ”punainen Valpo”.

Historia kertoo, että valtaapitävät ryhmät ja aatteet muuttuvat ajan saatossa, mutta poliisin tehtävä säilyy samana. Ensi sijassa se suojaa valtaapitäviä ja pyrkii turvaamaan yhteiskuntajärjestyksen pysyvyyden.

Viime vuonna jääkiekon MM-kullan juhlinta häiritsi liikennettä huomattavasti enemmän kuin kadulla istuvat ilmastoaktivistit, eikä ketään sumutettu silmiin.

Mistä poliittisista realiteeteista Suomen poliisin nykyinen toiminta kertoo? Punavihreä kansalaistottelemattomuus koetaan ainakin uhaksi. Kauppapolitiikkaa kritisoiviin Smash Asem -mielenosoittajiin (siirryt toiseen palveluun), turkisbisneksen vastustajiin (siirryt toiseen palveluun) ja talonvaltaajiin (siirryt toiseen palveluun) on kaikkiin käytetty vuosien varrella suhteettoman kovia otteita.

Samantyyppisiin pikkurikkeisiin ei vastata väkivallalla silloin, kun niiden motiivit eivät ole poliittisia. Viime vuonna jääkiekon MM-kullan juhlinta häiritsi liikennettä huomattavasti enemmän kuin kadulla istuvat ilmastoaktivistit, eikä ketään sumutettu silmiin. Väkivallan käytön sijaan poliisi suositteli autoilijoita välttämään Kauppatorin ympäristöä (siirryt toiseen palveluun).

Viime vuosina poliisin valtuuksia on laajennettu (siirryt toiseen palveluun) ja Suojelupoliisin budjetti on kasvanut räjähdysmäisesti (siirryt toiseen palveluun). Poliisille on hankittu satojen tuhansien eurojen panssariautoja ja kaikki partiot on varustettu konepistoolein.

Kehitykselle ei ole turvallisuuteen liittyviä perusteita. Rikosten määrä on laskenut (siirryt toiseen palveluun) viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla jatkuvasti järeämmäksi muuttunut poliisilaitos selvittää väkivaltarikoksista yhä pienemmän osan. Ja sotilaskäyttöön suunniteltu kalusto (siirryt toiseen palveluun) tuskin auttaa selvittämään talousrikoksia, jotka ovat kasvussa ja aiheuttavat satojen miljoonien eurojen vahingot vuosittain (siirryt toiseen palveluun).

Suomen poliisin militarisoiminen heijastelee kansainvälistä trendiä, josta Yhdysvallat on räikein esimerkki (siirryt toiseen palveluun). Sitä puoltava retoriikka – johon liitetään usein erityisesti ääri-islamistisen terrorismin uhka – on myös suurelta osin amerikkalaista tuontitavaraa.

Ulkoisiin sotilaallisiin uhkiin vastataan lisäämällä puolustusvoimien vahvuutta. Kun valta on uhattuna yhteiskunnan sisältä, lisätään poliisin rahoitusta ja valtuuksia. Otsikon kysymystä voi siis jatkaa pohtimalla ketä poliisi suojelee – ja keneltä?

Ilmastonmuutos ei ole abstrakti poliittinen aate, vaan ihmislajin kohtalonkysymys.

Sisäministeriö julkaisi elokuussa selvityksen väkivaltaisista ääriliikkeistä (siirryt toiseen palveluun), jossa Elokapina ja muu rauhanomainen ympäristöaktivismi niputetaan yhteen äärioikeistolaisen väkivallan kanssa. Raportin mukaan ”ei ole mahdotonta”, että ilmastomuutos ”poliittisena kysymyksenä” aiheuttaisi väkivaltaista toimintaa joskus tulevaisuudessa. Näin olemattomin perustein jokaisen poliittisen liikkeen voisi leimata epäilyttäväksi ja vaaralliseksi.

Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole mikään abstrakti poliittinen aate, vaan ihmislajin kohtalonkysymys. Jopa Yhdysvaltojen puolustusvoimien mukaan (siirryt toiseen palveluun) se on aikamme suurin turvallisuusuhka. Kumpi osapuoli oli siis yhteisen turvallisuuden asialla, Elokapinan mielenosoittajat vai poliisi?

Maailmanlaajuisesti kuva on synkkä. Politiikan ja talouden päättäjät ovat olleet kyvyttömiä tai haluttomia suojelemaan väestöä ilmastokriisiltä. Samalla on vahvistunut taipumus maalata ilmastoaktivismi turvallisuusuhaksi ja käyttää resursseja sen tukahduttamiseen.

Tämän ei pidä antaa tapahtua. Aktivismi on demokraattisen yhteiskunnan elinehto ja kansalaistottelemattomuus yksi sen tärkeimpiä muotoja. Sitä ilman juuri mitään merkittäviä edistysaskeleita (siirryt toiseen palveluun) ei olisi saavutettu (siirryt toiseen palveluun). Suomen historiassa tästä löytyy monia esimerkkejä (siirryt toiseen palveluun), itsenäistymisestä alkaen.

Suoraan kansalaistoimintaan osallistuminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Meidän kaikkien on syytä kunnioittaa ja tukea sitä. Kykyjemme ja elämäntilanteidemme puitteissa (siirryt toiseen palveluun) meidän on alettava laittaa peliin energiamme ja aikamme lisäksi myös oma fyysinen turvallisuutemme.

Joona-Hermanni Mäkinen

Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija, opettaja ja rikoskomisarion lapsenlapsi.

Kolumnista voi keskustella 6.11. klo 23.00 saakka.

Lue seuraavaksi