1. yle.fi
  2. Uutiset

Kaksi vuosikymmentä avaruuden alumiiniasunnossa – Kansainvälisellä avaruusasemalla on eletty huolen ja ilon hetkiä ja tehty tuhansia tutkimuksia

ISS on kasvanut vuosien varrella pala palalta ja ollut kotina yli 230 astronautille ja kosmonautille.

Kansainvälinen avaruusasema
Shortseihin pukeutunut mies leijuu avaruusasemalla. Edessään hänellä on iso muovipussi täynnä roskia.
Nasan astronautti Chris Cassidy vaihteeksi arkisissa roskienpakkauspuuhissa tieteellisten kokeiden sijaan. Cassidy oli viime kuussa päättyneen ISS-missionsa komentaja. Nasa

Kaksikymmentä vuotta sitten kolme miestä oli matkalla aivan poikkeuksellisiin asuinoloihin. He eivät olleet ensimmäiset ihmiset Kansainvälisellä avaruusasemalla, mutta aiemmin siellä oli ollut vain rakentajia yhdistelemässä moduuleja. Nyt siitä oli tulossa neljäksi kuukaudeksi koti kahdelle kosmonautille ja yhdelle astronautille.

Venäläiset Sergei Krikalev ja Juri Gidzenko ja yhdysvaltalainen William Shepherd oli laukaistu avaruuteen Sojuz-aluksen kyydissä lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 2000. Kaksi päivää myöhemmin he leijuivat sisään ISS:ään, sytyttivät valot ja ottivat yhteyden Maahan.

Yhdysvalloilla ja Venäjällä oli takanaan vuosikymmenien taistelu avaruustutkimuksen herruudesta. Yhdysvallat oli päässyt niskan päälle lennätettyään ensimmäisenä ihmisiä Kuuhun, mutta vain Venäjällä oli vakiintunutta avaruusasumiskokemusta.

Yhdysvalloillakin oli tosin ollut Skylabinsa, 1970-luvun kokeilu miehitetyksi avaruusasemaksi. Ensimmäisen lyhytaikaisen asemayritelmän, Saljut 1:n, ehti lähettää samalla vuosikymmenellä Neuvostoliitto.

ISS on ollut varsin sujuva yhteishanke. Yhdysvaltain ja Venäjän avaruushallintojen Nasan ja Roskosmosin lisäksi pääosapuolia ovat Euroopan Esa, Japanin Jaxa ja Kanadan CSA.

Kolme miestä sinisissä kokohaalareissa, taustalla avaruusaseman laitteistoa.
William Shepherd, Juri Gidzenko ja Sergei Krikalev vuonna 2000 ISS:n vielä perin vaatimattomissa oloissa. Gidzenkon kädessä on ISS:n pienoismalli sellaisena kuin asema tuohon aikaan oli. Nasa
Avaruusasema aurinkopaneelisiipineen. Alla näkyy Maan kaareva, pilvien peittämä pinta.
ISS nykymuodossaan. ISS:ltä kaksi vuotta sitten lähtenyt miehistö lensi aseman ympäri ottaakseen siitä kuvia. Tuolloin vietettiin ISS:n ensimmäisen moduulin 20-vuotisjuhlavuotta. Nasa / Roskosmos

Yksi olennainen kysymys heti aluksi oli, millä kielellä ISS:ssä kommunikoidaan. Yhteiseksi kieleksi oli sovittu englanti, mutta ensimmäistä missiota komentanut William Shepherd kertoo tajunneensa varsin pian, ettei se riittänyt.

– Oli aivan keskeistä osata ymmärtää, miksi venäläiset katselivat ongelmia jostakin tietystä näkökulmasta. Ainoa tapa, jolla saatoin sen käsittää, oli ymmärtää venäjää, Shepherd kertoo juhlahaastattelussa, joka on katsottavissa Nasan videona (siirryt toiseen palveluun).

Lopulta aseman kieleksi muodostuivat englannin ja venäjän yhdistelmä ja sitä selkeyttävät hyvin perusteelliset kaaviot, jotka ovat ISS:ssä käytössä tänäkin päivänä.

ISS:n ensimmäinen kappale lähti matkaan marraskuussa 22 vuotta sitten. Venäläinen Zarja, "auringonnousu", vei avaruuteen sähkö- ja navigointijärjestelmiä. Seuraavassa kuussa lähti palapelin ensimmäinen yhdysvaltalainen osanen, Unity eli "yhtenäisyys", liitosmoduuli tuleville laboratorioille. Ensimmäiset asuintilat ISS:lle lennätettiin vain vähän ennen ensimmäistä miehistöä, venäläisessä Zvezdassa, "tähdessä".

Venäjän Roskosmosilla oli ollut jo 1980-luvun puolivälistä asti avaruusasema, Mir. Sieltä oli lähdetty 1990-luvun lopussa. Aseman päivät päättyivät Tyyneen valtamereen vuonna 2001. ISS:ltä vei kymmenen vuotta tavoittaa Mirin ennätys avaruudessa asumisessa.

Yhdysvaltain Nasa tuli ISS-hankkeeseen tässä suhteessa takamatkalta. Astronautit kävivät Venäjällä oppimassa, miten avaruudessa pystyi viettämään pitkä jaksoja. Mirillä ollut Krikalev pystyi puhumaan myös omasta kokemuksesta. Nasa toi koulutukseen uutuutena tietokonesimulaatiot.

Shepherdin, Krikalevin ja Gidzenkon päätehtävä oli valmistella aseman uudenkarheat ja totta puhuen vielä varsin keskeneräiset tilat mukaviksi seuraaville miehistöille.

Aluksi täytyi myös selventää, kenen ohjeita Maasta piti kuunnella, sillä Houstonista ja Moskovasta tuli välillä ristiriitaisia viestejä. Lopulta Shepherdin oli suorastaan ärähdettävä kahdelle lennonjohdolle, hän muistelee.

Nainen ja kaksi miestä valkoisissa avaruuspuvuissa. Taustalla Yhdysvaltain ja Venäjän liput.
ISS:n miehistö nyt: Nasan astronautti Kate Rubins ja Roskosmosin kosmonautit Sergei Ryžikov ja Sergei Kud-SvertškovNasa

Kahden vuosikymmenen aikana ISS:ssä on oleskellut 240 ihmistä 19 maasta (siirryt toiseen palveluun), valtaosin töissä mutta muutama myös 2000-luvun alun avaruusturistina. Suomalaisia siellä ei ole käynyt, mutta Pohjoismaita ovat edustaneet ruotsalainen Christer Fuglesang, kahdesti, ja tanskalainen Andreas Mogensen.

Tieteellisiä tutkimuksia (siirryt toiseen palveluun) on tehty yli kolmetuhatta, ja asemaa on koottu, ylläpidetty ja päivitetty yli 220 avaruuskävelyllä. Alkujaan kolmesta moduulista yhteen liitelty ISS on kasvanut vuosien varrella pala palalta runsaan sadan metrin pituiseksi, noin 50 metrin levyiseksi ja yli 400 tonnin painoiseksi.

ISS:n miehistöillä on ollut myös vaaran- tai ainakin hengityksen pidättelyn paikkansa. Suurin syy on se romu, jota elämänsä päättäneistä, hajoilevista satelliiteista ja ihmisten muusta toiminnasta on jäänyt kiertämään maapalloa.

Jo yhden millimetrin mittainen metallisiru iskee avaruudessa vauhtinsa vuoksi luodin voimalla. Sentin mittainen romunsirpale voi aiheuttaa kriittistä vahinkoa ja kymmensenttinen katastrofin. ISS on ottanut osumaa myös mikrometeoriiteista.

Piirroskuva romun keskittymistä ja kiertoradoista.
Maapallon ympärillä pyörii valtava määrä romua. Studio Roosegaarde / Esa

Toisinaan on pitänyt väistää myös jotakin suurta, kuten vuonna 2014, jolloin ISS:n kiertoradan korkeutta nostettiin pikaisesti, kun vanhan kantoraketin osa uhkasi vaipua samalle radalle.

Sillä kertaa ei ollut tarvetta siirtyä varmuuden vuoksi Sojuzin pelastusveneisiin, kuten muutaman kerrran ISS:n historiassa, esimerkiksi vuonna 2012.

Kahden satelliitin törmäyksessä irronnut kappale havaittiin liian myöhään, jotta ISS olisi ehtinyt väistää. Kappale suhahti lopulta turvallisesti ohi, joskin sellaista vauhtia, ettei sitä ehditty edes nähdä, joten koko jäi varmistamatta.

Riittävän iso reikä, josta alkaisi karata paineistusta ja happea, olisi asemalle suurin uhka. Erittäin vakavaa olisi myös, jos asemalla syttyisi tulipalo. Telakoituvan aluksen kolhaisu tai myrkyllisen aineen vuoto eivät myöskään ole asioita, joita ISS:ssä haluttaisiin kokea.

ISS:lle lähtevät tietävät, että heidän työnsä on vaarallista, mutta vaarojen varalta on harjoiteltu. Ainoa pelko on jokin tuntematon, johon ei ole osattu varautua, vastasi Esan italialainen astronautti Luca Parmitano Euronews-sivuston (siirryt toiseen palveluun) lukijakysymykseen.

ISS on olosuhteiltaan ainutlaatuinen laboratorio. Siellä on tutkittu niin Alzheimerin tautia kuin mustia aukkoja. Maapallon ja esimerkiksi ilmastonmuutoksen tarkkailuun ISS on oivallinen paikka. Tärkeä tutkimuskohde tulevien avaruusmatkojen suunnittelussa ovat olleet miehistöt itse. Yksi havainto on ollut, että 60 prosenttia menettää osan näöstään oleskellessaan pitkään avaruudessa. Joillakin muutos on pysyvä.

Vaikka ISS:lle mennään töihin, vapaa-aikaakin toki jää. Monet puuhat ovat perin tutun kuuloisia: katsellaan elokuvia, kuunnellaan musiikkia, luetaan kirjoja ja pidetään yhteyttä perheeseen ja ystäviin. ISS:stä on internetyhteys, ja siellä näkyvät Maan televisiolähetykset.

Yksi astronauttien ja kosmonauttien puheissa toistuva ainutlaatuinen harrastus ei kuitenkaan Maassa onnistu. Näköalaikkunoista on hyvä katsella kotiplaneettaa, joka pyörii noin 400 kilometrin päässä ISS:n alapuolella.

Auringonnousuista ja -laskuista voi nauttia 16 kertaa vuorokaudessa, sillä ISS:n kierros maapallon ympäri kestää 92 minuuttia. Vauhtia asemalla on 28 000 kilometriä tunnissa.

Jotta nukkuminen onnistuisi, 24 tunnin vuorokausirytmiä pidetään yllä keinovaloilla. Makuupussi on syytä kiinnittää nukkumahytin rakenteisiin, jotta ei aamulla havaitse harrastaneensa unissaleijailua.

Mies makuulla avaruusaseman rakenteisiin vöillä kiinnitetyssä makuupussissa. Hänen kätensä leijuvat ilmassa.
Esan italialainen astronautti Paolo Nespoli ryhtymässä unille ISS:ssä vuonna 2007. Nasa

Myös hygieniatoimet ovat väistämättä hieman erilaiset kuin Maassa, kun liikkumista pidättelemässä on vain mikropainovoima. Vessanpöntöllä pysyttely vaatii jalkasiteitä. Virtsa puhdistetaan ja kierrätetään juomavedeksi.

Kuntoilu on ISS:ssä harrastus mutta myös välttämätöntä, sillä lihakset ja luut alkavat heiketä ilman normaalia painovoimaa. Treenin jälkeen suihku leijuvassa vedessä on niin hankalaa, että useimmat peseytyvät suosiolla märillä pyyhkeillä ja sampoolla, jota ei tarvitse huuhtoa pois.

ISS:llä on tarkat rutiinit, mutta juhlapyhiä ei jätetä viettämättä. Lokakuu päättyi tänäkin vuonna halloweeniin myös ISS:ssä. Syntymäpäiväjuhlat on pidetty kahden vuosikymmenen aikana yli 80 kertaa.

Appelsiini, johon on kaiverrettu irvistävät kasvot
Nasan astronautin Nicole Stottin halloweenkurpitsa syntyi vuonna 2009 appelsiinista, kun huoltoalus oli tuonut ISS:lle tuoreita hedelmiä. Nasa
Kaksi tonttulakkipäistä miestä, joista toisella on tekoparta, ja pronsarvinen nainen. Taustalla joulusukkia seinällä ja avaruusaseman laitteistoa.
Esan italialainen astronautti Samantha Cristoforetti ja Nasan Barry “Butch” Wilmore ja Terry Virts joulumielellä vuonna 2014. Esa / Nasa

Tässä kuussa ISS:ssä kokeillaan jälleen jotakin uutta. Sinne lentää nelihenkinen lisämiehistö siellä jo olevien kolmen ihmisen lisäksi. Ensi kertaa testataan, miten niin suurelta joukolta sujuu yhteiselo ISS:ssä.

Samalla tehdään historiaa myös siksi, että miehistöä tuo ensi kertaa kaupallinen yhtiö. Liikenne ISS:lle jäi venäläisten Sojuzien varaan kun Nasa teki sinne viimeisen sukkulalentonsa kesällä 2011.

Yhdysvaltalainen SpaceX-yhtiö ryhtyi tekemään asemalle rahtilentoja jo seuraavana vuonna, mutta matkustajalipun on tähän saakka voinut ostaa vain Sojuziin. Viime keväänä SpaceX:n miehistönkuljetusalus teki ISS:lle onnistuneen testilennon.

Maapallon kaareva pinta, jolla kaupungit näkyvät valokeskittyminä.
Tanskan ja Ruotsin kaupungit ja Norjankin rannikko loistavat yössä. Suomessa oli näköjään pilvistä, kun ISS:n miehistö otti tämän kuvan huhtikuisena yönä vuonna 2013. Nasa

ISS:n käyttöiäksi suunniteltiin aluksi 15:tä vuotta, saman verran kuin Mirille ehti kertyä. Asema on saanut jatkoaikaa, mutta kahta vuosikymmentä ei enää ole luvassa. ISS:n päivien kaavaillaan päättyvän vuonna 2028.

ISS tuskin jää vähitellen hajoavaksi raadoksi ja romuongelmaksi lähiavaruuteemme, eikä asemaa aiota edes syöstä hallitusti avaruusvempeleiden hautaan Tyyneenmereen. Nasa kaavailee ISS:n purkamista uusiokäyttöön.

Siinä tapauksessa asema tuodaan alas pala palalta, aivan kuten vietiin ylöskin.

ISS näkyy valona Suomenkin taivaalla, kunhan tietää mihin ja milloin katsoa. Siinä auttaa Esan ajantasainen seurantakartta (siirryt toiseen palveluun).

Lue seuraavaksi