Raha on keksimisensä jälkeen aiheuttanut niin tuskaa kuin tyytyväisyyttä, niin himoa kuin halveksuntaa.
Yhteiskunnan arvojen vaihtuessa raha ja valta ovat säilyttäneet asemansa.
Rahasta on kirjoitettu kirjoja, tehty runoelmia ja sen pohjalle perustettu ideologioita.
Tässä jutussa muutama esimerkki siitä, miten viihteessä on siihen suhtauduttu – läpi itsenäisen Suomen.
Nikkelimarkka
Maksuvälineet vaihtuvat. Raha ja sen liikkuvuus kiinnostivat jo 1930-luvulla.
Georg Malmsténin ennen sotia Saksassa levyttämä ja kuplettihirmun Tatu Pekkarisen sanoittama Nikkelimarkka tuo esiin nykyisessäkin talouspoliittisessa tilanteessa käytetyn argumentin:
Ainahan on maksettava/eikös juu/mitä tässä maailmassa velkaantuu.
Tätähän nykyisinkin hoetaan yksittäisten ihmisten ja yritysten kohdalla. Valtioilla ja pankeilla se taitaakin olla hieman eri juttu, kun luottamukseen perustuvilla keskinäisillä lainoilla ja velkakirjoilla pyöritetään koko maailmaa.
Jotkut väittävät tämän olevan jopa järjestelmän valuvika.
Pikku vika jäi muuten Nikkelimarkan levytykseenkin: Georg Malmsténin papereissa luki Saksassa virheellisesti "velkkanttuu" eikä hän kuullut asiassa mitään outoa, ruotsi kun oli hänen äidinkielensä.
Tämä ei kappaleen suosiota estänyt.
Tässä Georgen veli Eugen Malmstén puolestaan kertoo siitä, miten rahat voi menettää:
20 perhettä
Rahapolitiikan peruskysymykset, kuten se, kenelle raha ja sitä myöten valta kuuluvat, herättivät 60-luvulla Suomenkin nuorison. Rahan valtiaista tehtiin ihan nimilista.
Kivekäs, Walden, Wihuri, Hellberg, Rosenlew, Frenckell, Ahlström, Donner...
Kristiina Halkolan esittämä laulu 20 perheestä jäi isosti elämään Yleisradion tv-teatterin Oma-kabareesta 60-luvun lopulla. Poliittinen kabaree halusi herättää kysymyksiä omistamisen ihanuudesta ja taloudellisesta demokratiasta ja sai monet suuttumaan.
Suurinta närää herättivät provosoiviksi tarkoitetutkin Kabaree-ohjelmat, jotka johtivat jopa eduskuntakyselyihin.
Tv-teatterin protesti tukahdutettiin varsin pian ja Ylessä alkoi normalisoinnin aika.
Raha ratkaisee
Rahan valtaa vastaan kapinointi jatkui kaupallisilla markkinoilla.
Jo kolme vuotta tv-teatteria aikaisemmin Antti Hammarberg eli Irwin Goodman oli tuonut esiin oman, Vexi Salmen kynästä peräisin oleva näkemyksensä rahan ylivallasta.
Uskoiko Snellmankaan, mitä kuvallaan saa/Onko voima sen niin maagillinen?/
Raha ratkaisee/
Se mittaa syvyyden/myös kumarruksen
Vuosi oli 1966 ja lujaa meni vähän kaikilla.
Vexi Salmi muisteli tuota aikaa ja lapsuuttaan Hämeenlinnassa näin:
Perinteisemmän ja työväenluokkaisemman raha-analyysin pariin palattiin vasta 70-luvun lopulla, jolloin Tampereelle majoittautuneet neljä herraa, Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Harri Rinne ja Veltto Virtanen, yhdistivät hetkeksi egonsa projektiin nimeltä Välikausitakki, jolta löytyy Rinteen tulkitsema viiltävä biisi Talouselämän rautaiset lait.
Kappale pyrkii torvitaustoineen hienosti jäjittelemään totisemmin tehtyjä edeltäjiään, vaikka sisältö on satiirisempi ja monitulkintainen.
Talousherrat ja valtiovalta/ovat yhdessä päättäneet tään/kun poistut liukuhihnalta/saat jäädä mätänemään/sillä yksi on ylitse muiden/Talouselämän rautaiset lait.
Kappale loppuu jo klassikoksi muodostuneeseen tokaisuun:
Ne on köyhiä, joilla ei oo rahaa!
Rahan takii
Kommunismi kaatui omaan mahdottomuuteensa vasta 1990-luvulla ja maailma meni taas uuteen asentoon, jota tälläkin kertaa luultiin pysyväksi.
Taloudelliset haasteet eivät poistuneet euron, dollarin tai vahvan yanin myötä mihinkään
Työelämän muutos korosti pätkätöitä ja syntyi käsite prekariaatti: tilapäisissä ja epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät ihmiset, joille mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Antti Tuisku iski aihepiirin liepeillä vuonna 2017 sellaiseen kultasuoneen kuvatessaan oman elämänsä kujanjuoksua, ettei twerkkaaminen ole loppunut vieläkään.
Tosi kiva maksaa tellit, lellit/Sähkö, puhelin, puurot, vellit/
Vuokra, mätkyt, netti, velat/Verot, korot, korkojen korot.
Taas mennään rahan takii/Ei rakkaudest lajii vaan rahan takii.
On saatava lapsille gore-texii/Sillä kadut on märkii ja sohjosii.
Katso, miten hyvin Antti Tuisku muistaa omat sanomisensa vuosien takaa:
Nykyisessä maailmassa jokaisella on oma yksilöllinen tiensä onneen niin musiikissa kuin siinä, miten maailman varallisuus pitää jakaa ja ketkä sitä saavat jakavat.
Ja lauluja syntyy lisää.
Katso TV-juttu tästä: