1. yle.fi
  2. Uutiset

Virolaisohjaaja teki Suomen Lapissa pohjoisen western-elokuvan, joka päätyi Viron Oscar-ehdokkaaksi

Suomenkielinen ja Lapissa kuvattu Viimeiset valittiin Viron Oscar-ehdokkaaksi parhaan ulkomaisen elokuvan sarjaan.

elokuvat
Näyttelijä Tommi Korpela pitää näyttelijä Laura Birnin kasvoja käsissään. Kohtaus elokuvasta Viimeiset.
Laura Birn esittää Riittaa, jota Viimeiset-elokuvassa tavoittelee myös häikäilemätön kaivospomo (Tommi Korpela). Garbiela Urm / Viimeiset-elokuva

Lapin länkkäri. Sellaiseksi virolainen ohjaaja Veiko Õunpuu luonnehtii Suomen Lapissa kuvattua Viimeiset-elokuvaa. Sen karu Lappi ei muistuta mainosten joulupukinmaata.

Tapahtumapaikkana ovat pohjoisen kaivokset. Ihmiset asuvat ruosteisessa parakkikylässä ja haikailevat jonnekin muualle. Päivät louhitaan, yöt pämpätään ja hoilotetaan karaokea kylän saluunassa.

– Pidän sitä kohteliaisuutena, jos elokuva ei näytä matkailumainokselta. Ei sen pidäkään näyttää, Õunpuu sanoo.

Viimeisten maailma on lohduton. Nuori kaivosmies Rupi (Pääru Oja) tienaa louhoksella ja laittomilla bisneksillä päästäkseen kauas pois. Maan alla tapahtuu onnettomuus, mutta häikäilemätön kaivoksenomistaja (Tommi Korpela) vaatii miehiä jatkamaan louhintaa seurauksista piittaamatta.

– Tätä tällä planeetalla tapahtuu. Me olemme keskellä ekologista katastrofia. Siinä mielessä elokuva on ajankohtainen. Tuntuu, että meissä on jokin psykologinen perusvika: ihminen eksyy omiin ajatuksiinsa, eikä ymmärrä, mitä on tapahtumassa, Õunpuu pohtii.

Laura Birn istuu rähjäisen asuntovaunun edessä Viimeiset-elokuvassa. Taustalla punertava auringonlasku Lapissa.
Ohjaaja Veiko Õunpuuhun teki vaikutuksen Lapin loputon ja karu maisema, jossa ihminen on kovin pieni. Avaruutta on ja valokin ihmeellistä. Lapin luonto aukeaa elokuvassa kiirettöminä ja pitkinä ottoina.Gabriela Urm / Viimeiset-elokuva

Ohjaaja teki poikien elokuvan

Elokuvassa poroisännät ja kaivosyhtiö ovat napit vastakkain. Rupin isä (Sulevi Peltola) ei suostu myymään maitaan kaivosyhtiölle ja ajautuu törmäyskurssille kaivospomon kanssa.

Tarinassa on mukana myös nainen, Riitta (Laura Birn), joka unelmoi paremmasta huomisesta. Riittaan iskevät silmänsä sekä perheensä elämäntavasta vieraantunut nuori Rupi että kaivoksen kiero omistaja. Riitta on kuitenkin varattu Lievoselle (Elmer Bäck), ja neliödraaman seuraukset ovat onnettomat.

Ohjaajan mielestä elokuva ei kuitenkaan ole synkkä vaan toiveikas. Aina on mahdollista päästä pois.

– Halusin tehdä poikien leffan: poika moottoripyörällä ajelemassa tunturia. Kummallista, mutta nyt näyttää siltä, että naiset tykkäävät siitä enemmän.

Fantasia-Lapissa kiistellään maasta

Kolme vuotta sitten Lapissa kuvattu Viimeiset on ajankohtainen yhdistäessään pohjoisen ja louhinnan. Viime kesänä yli 37 000 ihmistä vastusti nettiadressilla kaivostoiminnan levittäytymistä Käsivarren tuntureille.

– Olisi hyvä, jos olisi mahdollista olla puuttumatta tunturiin. Koen kuitenkin, että virolaisena minulla ei ole kovin paljon oikeutta puhua siitä, Õunpuu sanoo.

Oliko ohjaajalla jossain vaiheessa mielessä, että alkuperäiskansat olisivat näkyvämmin osa tarinaa?

– Se on arka teema, enkä ole perehtynyt siihen sillä tavalla riittävästi, että voisin puhua asioista. Siksi yritin luoda ennemminkin fantasia-Lapin.

Fantasiassa selvästi ollaan. Leirinuotiolla kumppaneineen istuva poroisäntä tuo letteineen kaikkineen mieleen lännenelokuvien intiaanit.

Viimeiset-elokuvan näyttelijöitä keskellä Lapin tunturimaisemaa.
Pääru Oja (edessä) esittää nuorta Rupia, joka tienaa kaivoksilla ja omilla laittomilla bisneksillään ja haikailee paremmasta huomisesta jossain muualla.Maxim Mjödov / Viimeiset-elokuva

Virolaiset ovat anarkistisempia

Useita suomalaisia tuotantoja on kuvattu Virossa, jossa elokuvien kannustintuki otettiin käyttöön Suomea aiemmin.

Se, että virolaista elokuvaa tehdään Suomessa, on poikkeuksellista. Filming in Finland (siirryt toiseen palveluun) -tilastoista löytyy yksi aiempi esimerkki: kolmen maan yhteistuotanto Sangarid vuodelta 2017.

Õunpuun mielestä elokuvan tekeminen Suomessa ja Virossa eroaa ainakin yhdessä suhteessa. Suomessa mennään enemmän markkinoiden ehdoilla, tehdään varman päälle, kaavamaisemmin ja seurataan sääntöjä.

– Meillä on (Virossa) vähän rahaa, ja me teemme vähän leffoja. Se antaa mahdollisuuksia: voi kokeilla enemmän ja anarkistisemmin. Olisi vaikea tehdä elokuvia, joissa kaikki on loksahtanut paikoilleen. Sellaisista jää elämä paitsi.

Veikko Ounpuu, virolainen elokuvaohjaaja
Osa Viimeiset-elokuvan dialogista syntyi kuvauksissa. – Rupesimme improvisoimaan kohtauksia Laura Birnin ja Tommi Korpelan kanssa. Sillä tavalla oli parempi mahdollisuus tehdä elokuvasta uskottava ja eloisa, sanoo ohjaaja Veiko Õunpuu.Antti Lähteenmäki / Yle

Menestyksessä koolla ei ole väliä

48-vuotias Õunpuu on virolaisen elokuvan suuri nimi, jonka töitä on nähty kansainvälisillä elokuvajuhlilla Venetsiassa, Berliinissä ja Sundancessa. Õunpuu ei ota paineita siitä, millä keinoilla pienessä maassa saadaan aikaan elokuvia, jotka puhuttelevat ympäri maailmaa.

– Ei ole väliä, onko maa iso vai pieni. Ihmiset ovat samankaltaisia kaikkialla. Voi olla, että maailmalla on kiinnostusta enemmän amerikkalaista tai ranskalaista elokuvaa kohtaan. En ajattele sitä. Teen omia juttujani ja toivon, että ne uppoavat muihinkin.

Viimeiset on Viron Oscar-ehdokas

Viimeiset valittiin Viron ehdokkaaksi kilpailemaan parhaan kansainvälisen elokuvan Oscarista. Meikäläisittäin tapauksesta erityisen tekee se, että elokuvan kieli on suomi ja sen keskeiset näyttelijät ovat suomalaisia.

Myös kaksi aiempaa Õunpuun elokuvaa on valittu Viron edustajaksi Oscareihin. Ne eivät kuitenkaan ole yltäneet Oscar-raadin nimeämiksi ehdokkaiksi. Kenties kolmas kerta sanoo toden.

Oscar-raati julkaisee shortlistille päässeet elokuvat ensi helmikuussa ja nimeää lopulliset ehdokkaat maaliskuussa. Suomenkielisistä pitkistä elokuvista Oscar-loppusuoralle on aiemmin edennyt vain Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä vuonna 2002.

Suomen oma edustaja parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-kilpailuun valitaan 18. marraskuuta. Tänä vuonna Suomen ehdokkaaksi voi päätyä vaikkapa Zaida Bergrothin ruotsinkielinen Tove tai Hamy Ramezanin osittain farsinkielinen Ensilumi.

Viimeisten elokuvateatteri-ensi-ilta on Suomessa 13. marraskuuta.

Korjattu nettiadressin allekirjoittaneiden määrä 11.11. klo 15.05. Oikea luku on yli 37 000 ihmistä.

Keskustele aiheesta 12.11. klo 23 asti.

Lue seuraavaksi