1. yle.fi
  2. Uutiset

Uhanalainen tikkalaji asettuu Suomeen – varmistettuja pesintöjä löydetty ennätysmäärä

Valkoselkätikkojen seuranta siirtyy pian kokonaan vapaaehtoisille.

valkoselkätikka
Valkoselkätikka puussa
Valkoselkätikkojen pesintä on onnistunut tänä vuonna erinomaisesti.Ilkka Markkanen

Uhanalaisia valkoselkätikkoja on pesinyt Suomen metsissä tänä vuonna ennätysmäärä.

Kun vielä 1970-luvulla valkoselkätikkoja pesi Suomessa vain muutamia pareja ja 1980-luvulla vain muutamia kymmeniä, on pesintöjä tänä kesänä löydetty yli 160.

– Pesän löytäminen ei ole aina helppoa, vaan tuuriakin tarvitaan, kertoo vapaaehtoista seurantatyötä vuosien ajan koordinoinut Timo Laine.

Metsähallitus on vastannut valkoselkätikan seurannasta vuosina 2003–2020. Viime ja tänä vuonna seuranta on tehty pelkästään aktiivisten lintuharrastajien voimin, koska Metsähallituksella ei ole ollut käytössä sitä varten työvoimaa.

Valkoselkätikat ruokintapaikalla.
Valkoselkätikka on nykyään jo melko tavallinen vieras ruokintapaikoilla. Nämä on kuvattu Parikkalassa keväällä 2018.Jouko Tykkyläinen

Seurantatyössä on ollut mukana aktiivisesti useita kymmeniä vapaaehtoisia. Laine itse on jatkanut vapaaehtoisten koordinointia, vaikka jäi eläkkeelle Metsähallituksen suunnittelijan tehtävästä vuoden alussa.

Massavaelluksia

Tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa valkoselkätikka on määritelty vaarantuneeksi lajiksi. Metsähallituksen luontopalveluiden mukaan kannan kasvu antaa kuitenkin toiveita siihen, että laji voidaan nostaa astetta parempaan luokkaan.

Timo Laineen mukaan aikaisempina vuosina pesintöjen määrässä on päästy parhaimmillaan 150:n tuntumaan. Hän kertoo, että ratkaisevinta kannan seurannassa on valkoselkätikkojen reviirien kokonaismäärä. Se heijastaa mahdollisuuksia siihen, minkä verran metsissä on potentiaalisia pesijöitä.

Metsähallituksen ja lintujärjestö Birdlife Suomen seurannassa valkoselkätikkojen potentiaalisten reviirien määrä oli noin 300.

Reviiri on määritelty sen mukaan, miten valkoselkätikkanaaras ja -koiras on havaittu niille sopivassa elinympäristössä soidinrummutusten aikaan.

– Reviirien määrä on ollut ilahduttavasti kasvussa paljolti sen vuoksi, että on saatu idästä tulevia massavaelluksia, Timo Laine sanoo.

Nuorten lintujen osuus populaatiossa on kasvanut, kun Suomeen saapuivat vuosina 2015 ja 2019 valkoselkätikkojen massavaellukset. Tuhansia idästä tulleita vaeltajia havaittiin kymmenillä paikkakunnilla.

Osa valkoselkätikoista oli lentänyt rannikkoa pitkin Perämeren toiselle puolelle asti.

Valkoselkätikka puussa
Valkoselkätikkoja pesii eniten Suomen itä- ja kaakkoisosissa.Ilkka Markkanen

Valkoselkätikkoja pesii eniten maan itä- ja kaakkoisosissa Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa. Niitä on levinnyt myös Päijät-Hämeeseen, Keski-Suomeen, Pirkanmaalle ja Kanta-Hämeeseen. Kanta vahvistuu vähitellen myös muualla sisämaassa sekä lounaisella ja läntisellä rannikolla.

Timo Laine arvioi, että valkoselkätikkoja on tullut viime vuosina entistä kauempaa Venäjältä.

– Kun kävimme siellä vuosiin 2008–2009 saakka, totesimme, että heti rajan toisella puolella Kannaksella ja Laatokan Karjalassa on huippuhienoja elinympäristöjä. Nyt sielläkin on paljon alueita hakattu, Timo Laine kertoo.

Lintujen massamuuton syyksi hän arvelee, että valkoselkätikoilla on ollut hyvä pesimävuosi. Jos ravintoa on ollut hyvin saatavilla ja talvehtiminen on onnistunut, poikasia syntyy paljon. Jos taas sattuu huono ravintovuosi, uutta reviiriä etsivät linnut lähtevät liikkeelle entistä suuremmalla vauhdilla.

– Ylimääräiset yksilöt, jotka eivät voi jäädä vanhempiensa reviirille, lähtevät tulemaan tännekin päin, ja varmasti vaellukset suuntautuvat myös muualle.

Sopivat metsät täynnä

Valkoselkätikat pesivät iäkkäissä lehtimetsissä, joissa on runsaasti lahopuita ja maahan kaatuneita kuolleita puita.

Vapaaehtoisten seurantatyötä vuosia koordinoinut Timo Laine on huolissaan, että valkoselkätikalle sopivat elinympäristöt käyvät vähiin Suomessa.

– Tässä on sellainen paradoksi, että nyt kun meillä on tikkoja, niin niiden täytyisi löytää oma elinpiiri. Tässä on suuri uhkakuva, kun metsiä hakataan kiihtyvällä tahdilla, etteivät asettumaan pyrkivät ja sukukypsyyden saavuttaneet linnut löydä sopivaa elinympäristöä. Ne metsät, mitä on suojelemalla saatu säilytetyiksi, alkavat olla täynnä.

Valkoselkätikka
Valkoselkätikka on tuttua käpytikkaa selvästi suurempi. Sen alaselkä on valkoinen. Teemu Lehtiniemi / Birdlife

Hänen mukaansa linnuille pitäisi säästää enemmän vanhoja metsiä. Jos valkoselkätikan havaitaan pesivän vanhassa lehtipuustoisessa sekametsässä, ympäristön voi olettaa olevan muullakin tavalla arvokas.

– Sieltä voi löytyä myös muita uhanalaisia lajeja, kuten pieniä hyönteisiä, kovakuoriaisia, itiökasveja, sammaleita, sieniä ja toki muutakin elinympäristölle vaateliasta lintulajistoa, Timo Laine sanoo.

Ensi vuonna valkoselkätikan seuranta on kokonaan Birdlife Suomen vapaaehtoisten kontolla, koska ympäristöministeriö ei ole osoittanut valkoselkätikan seurantaa Metsähallitukselle ensi vuodelle.

Metsähallituksen vs. luonnonsuojelupäällikkö Panu Kuokkanen kertoo, että jatkossa valkoselkätikkoja seurataan kuten kaikkia muitakin lintulajeja ja havainnot ilmoitetaan Birdlife Suomen Tiira-järjestelmään.

– Metsähallitus jatkaa edelleen muun muassa maakotkan, tunturihaukan ja naalin seurantaa, Panu Kuokkanen kertoo sähköpostitse.

Lue seuraavaksi