1. yle.fi
  2. Uutiset

Tiikerinsilmä

Milja Heino on Suomen menestynein thainyrkkeilijä koskaan. Nyt hän kertoo, mitä huipulle pääseminen vaatii.

Parikymppinen Milja Heino käveli Chitaladan harjoituksiin vuonna 2002. Kapinallisten teinivuosien jälkeen liikunta oli alkanut taas kiinnostaa.

Thainyrkkeily on äärimmäisen fyysinen laji, mutta toisaalta täysin korvien välissä.

Ottelemaan ajautuvat he, joita ajaa jokin sisäinen voima. He, jotka ovat vähän vinksahtaneita. Heino oli yksi heistä.

Panin thainyrkkeilyn kaiken muun edelle. En tiedä oliko se tervettä, mutta ainakaan jälkikäteen en kadu mitään.

Valmentaja Pertti Nurmi huomasi lahjakkuuden. He treenasivat kovaa yhdessä, ja Heino eteni nopeasti ammattilaisotteluihin.

Matsit kovenivat, panokset nousivat. Jokainen vastustaja oli edellistä parempi. Kaikkien pää ei kestä paineita.

Heinon maine kasvoi, ja maailmalla häntä pidettiin lähes voittamattomana. Itsevarman ulkokuoren alla kuitenkin painoi väsymys. Hormonit heilahtelivat.

Väsyneenä ajattelin, että olen ihan paska, että enhän mä osaa edes potkia. Ne olivat mielen oikkuja ja väsyneen ihmisen tunteita, eivät todellisuutta.

Thaimaassa vedonlyönti kuuluu lajiin. Huhu kertoo, että Heinon ottelusta lyötiin vetoa enemmän kuin mistään naisten ottelusta Thaimaassa aiemmin.

Thaimaassa nimi Milja muuttui usein muotoon Malja tai Maija.

Thaimaassa ottelijoilla on vain kuuden unssin hanskat, hammassuojat ja alasuojat. Potkia saa mihin tahansa, jopa selkään ja jalkojen väliin.

Joskus hierojani pohti, että minulla mahtaa olla korkea kipukynnys. Ei ole. Minäkin olen vain ihminen.

Lihaksia voi treenata, luukin tottuu ja kovettuu iskuissa. Mutta kunnon potku tekee kipeää, oli kuinka tikissä tahansa.

Heino päätti ripustaa hanskat naulaan kuusi vuotta sitten. Uran saldoksi jäi 34 ottelua: 29 voittoa ja 5 tappiota.

Uran jälkeen minulla oli pieni identiteettikriisi. Naisella on ympäristön paineet: pitäisi olla seitsemän lasta ja niin edelleen. Vaikka ei tietenkään pidä.

Toista Heinon kaltaista tähteä Suomesta ei ole vielä ponnistanut. Lopettamisen jälkeen hän on ohjannut harjoituksia ja toiminut Chitaladan apuvalmentajana.

Alimmillaan Heinon rasvaprosentti oli kahdeksan. Nyt kiloja on tullut muutama lisää, mutta se ei haittaa. Hän on kyllästynyt siihen, kuinka ihmiset puuttuvat toisten syömiseen.

Minulta on kysytty, saanko syödä pullaa, vaikka en ole käynyt lenkillä. Kun karppausbuumi tuli, ihmeteltiin, syönkö hiilareita. Vastasin, että todellakin – paljon, ja joka päivä! Ruoka on polttoainetta, eikä sitä tarvitse ansaita.

Kuukautiseni eivät koskaan loppuneet. Olen aina ollut rimpula, hoikka ja kevytrakenteinen. Välillä painoni meinasi laskea liikaa, ja piti olla koko ajan syömässä.

Thainyrkkeilyssä pitää näyttää vahvalta, vaikka päässä myrskyäisi. Väsymyksestä tai epäonnistumisen tunteista ei puhuta, ainakaan tarpeeksi.

Moni kompensoi itsekriittisyyttä treenaamalla liikaa. Harjoittelu menee helposti överiksi. Heinolle se ei ollut ongelma, mutta hän on joutunut toppuuttelemaan nuoria harrastajia.

Treenejä vetäessään Heino on nähnyt, kuinka jo aloittelijat saattavat stressata olevansa niin huonoja, että pilaavat treeniparin harjoituksen.

Terve itsekriittisyys on voima, jos sen osaa kanavoida oikein. Pelle Miljoonakin sanoo, että tyytyväisyys tekee laiskaksi.

Pitää olla vähän vinksahtanut, jotta jaksaa kovaa treeniä vuodesta toiseen.

Vuosien kuluessa yleinen ilmapiiri on muuttunut sallivammaksi. Saa näyttää avoimesti, jos ei jaksa. Sitä katsotaan jopa hyvällä: väsynyt treenaaja on antanut kaikkensa.

Kontaktilajissa tulee kuhmuja ja mustelmia, sille ei voi mitään. Rasitusvammat pitää ottaa tosissaan. Silloin on vain maltettava levätä.

Ero huippukunnon ja rapakunnon välillä on hiuksenhieno.

Uran jälkeisen tyhjiön Heino täytti juoksemalla. Rento harrastus muuttui ensin maratoneiksi, sitten ultrajuoksuksi.

Kun juoksin ensimmäisen maratonini, naureskelin, että onpa helppoa. Kukaan ei lyö, eikä tarvitse pelätä tyrmäystä. Pahin mitä voi tapahtua, on saada sysipaska aika.

Aikoinaan Heino ei juonut pisaraakaan alkoholia. Nykyään hän herkuttelee vegaanisella suklaalla sekä leivoksilla ja käy Vastavirta-klubilla keikoilla – saattaa jopa ottaa pari olutta.

Tekijät

Valokuvat

Miikka Varila

Toimittaja

Sanna Ihalainen

Julkaistu 19.11.

Lue seuraavaksi