Työkaverina häpeä
Kun oma työssä suoriutuminen hävettää, tavallisin syy on Ylen kyselytutkimuksen mukaan oman työn jäljen vertailu työkavereiden suorituksiin.
Media-alan freelancerina työskentelevällä Liisa Ronkaisella, 30, on sinnikäs työkaveri: häpeä.
Minulla on hirveät paineet päässäni koko ajan. On pelko siitä, että olen huono työntekijä.
Yritän ehkä vähän ylisuorittaa. Ettei varmasti vaikuttaisi siltä, että vain seisoskelen.
Ronkainen tietää kyllä osaavansa monenlaista. Hän on tehnyt erilaisia media-alan töitä.
Tällä hetkellä hänellä on kameraoperaattorin hommia muutamana päivänä viikossa, ja hän tykkää työstään.
Töissä hän kokee kuitenkin usein olevansa muita huonompi.
Ronkaista hävettävät vieläkin vuosien takaiset työmokat:
Hän unohti ottaa tallentimen tärkeälle juttukeikalle. Häneltä kaatui rekillinen kuvausvaatteita kadulle. Hän myöhästyi töistä monta kertaa peräkkäin.
Eräässä työpaikassa ylemmässä asemassa oleva työntekijä huusi hänelle lähes päivittäin. Siitä on jäänyt virhekammo ja tarve varmistella asioita.
Mokaamisen pelko ja mokaamiseen liittyvä häpeä ovat tosi vahvoja.
Liisa Ronkaisesta tuntuu, että myös masennustaustaa pitää työmaailmassa peitellä. Vaikka todella monet muutkin ovat samassa tilanteessa.
Hän iloitsee siitä, että on vihdoin onnistunut pääsemään psykoterapiaan.
Liisa Ronkainen on aidosti iloinen, kun hänen tuttavansa etenevät työssään.
Samalla vertaan itseäni muihin ja mietin, miksi minä en kykene tuohon.
Liisa Ronkaisen häpeäntunteet kasaantuvat työelämään. Muissa asioissa hän ei juuri tunne huonommuutta.
Yle kysyi suomalaisilta, millaista häpeää omaan työssä suoriutumiseen liittyy.
Taloustutkimus toteutti Ylen kyselyn syyskuun lopussa. Siihen osallistui 1 100 työikäistä suomalaista. Kyselytutkimuksen virhemarginaali on noin 2,7 prosenttiyksikköä molempiin suuntiin.
Lähes joka viides vastaaja häpeää usein tai toisinaan sitä, kuinka suoriutuu omasta työstään.
Työnsä jälkeä häpeävien joukossa painottuvat 25–34-vuotiaat, naiset, pienituloiset ja korkeakoulututkinnon suorittaneet.
Häpeäkokemusten yleisin syy on tunne siitä, että työkaverit ovat itseä taitavampia.
Keräsimme Ylen lukijoiden kokemuksia joukkoistuksella. He kertovat, miksi oma työssä suoriutuminen hävettää heitä.
Häpeään perehtyneen psykoterapeutti Emilia Kujalan mukaan häpeä voi työelämässä saada ihmiset piiloutumaan roolien taakse.
Häpeä voi ohjata esimerkiksi pärjääjän rooliin. Avun pyytäminen ja avun vastaanottaminen voi silloin olla vaikeaa.
Silloin ihminen näyttää pärjäävältä viimeiseen asti ja pitää kulissin kunnossa. Häpeä voi johtaa jopa uupumiseen, kun ihminen pyrkii antamaan itsestään hyvin pärjäävää vaikutelmaa.
Häpeä saa usein myös vetäytymään. Se voi jarruttaa omien unelmien tavoittelemista.
Häpeä voi johtaa myös alisuoriutujan rooliin. Ihminen suojelee itseään pelkäämänsä epäonnistumisen aiheuttamalta häpeältä.
Häpeä voi saada myös hyökkäämään. Töissä se voi näkyä pätemisenä ja oikeassa olemisen tarpeena. Osa ihmisistä hyökkää itseään vastaan, esimerkiksi korostuneella itsekriittisyydellä.
Häpeä sekoitetaan usein syyllisyyteen. Syyllisyys liittyy omaan käyttäytymiseen, häpeä puolestaan ihmisen käsitykseen itsestään. Psykoterapeutti Emilia Kujalan mukaan häpeä on syyllisyyttä syvempää.
Tuntiessani syyllisyyttä ajattelen, että jos unohdin palaverin, mokasin. Kun tunnen häpeää, koen, että kun unohdin palaverin, olen epäonnistunut ja kelvoton.
Välillä häpeää on vaikeaa tunnistaa. On helpompaa puhua ahdistuksesta, riittämättömyydestä tai vaikka suorituspaineista.
Emilia Kujalan mukaan myötätunto ja ylpeys ovat häpeälle hyviä vastavoimia.
Voit vahvistaa myötätuntoa itseäsi kohtaan ajattelemalla ihmistä, joka on kannustanut sinua ja uskonut sinuun.
Ylpeyttä voit vahvistaa painamalla jalat maahan, avaamalla vähän ryhtiä ja nostamalla katseen. Häpeä saa meidät tyypillisesti painumaan vähän kasaan.
Liisa Ronkainen on alkanut taltuttaa häpeäänsä puhumalla siitä ääneen.
Hänen on ollut helpompaa puhua häpeäntunteistaan lähimmille ihmisille ja kavereille kuin muille – vaikka ei sekään aina ole ollut helppoa.
Nyt hän pystyy purkamaan psykoterapiassakin kaikkia tunteitaan, myös työhön liittyvää häpeää.
Ettei yritä peitellä tuntemuksiaan. Se ehkä auttaa.
Emilia Kujala häpeää joka ikinen kerta, kun hän avaa suunsa yleisön edessä.
Hän on kuitenkin oppinut suhtautumaan oman mielensä tuottamaan häpeän hölinään aiempaa rennommin. Kaikki oman pään tuottamat ajatukset eivät ole faktaa.
Ajattelen monesti, että häpeä on kuin ruma pehmolelu, joka kulkee kainalossani. Siellä se huutelee. Voin silti ajatella, että okei, ole vaan siinä, ei minua haittaa.
Hänen ei tarvitse uskoa häpeän hölinää.
Luit juuri jutun, joka on osa työelämän tabuja ja tunteita käsittelevää kokonaisuutta. Haluat ehkä jatkaa samojen teemojen parissa?