Länsi-Saharan rikkaudet saavat ulkomaat katsomaan alueen miehitystä läpi sormien – vanha konflikti uhkaa taas kärjistyä ja voi tutkijan mukaan myös laajeta

Marokon ja Polisario-liikkeen välillä leimahti jälleen viime viikolla. Selkkaukset jatkuvat.

Marokon kuninkaallinen armeijan välittämässä kuvassa on väitetysti Polisarion telttoja. Kuva on armeijan mukaan otettu 13. marraskuuta Guergueratissa lähellä Mauritanian rajaa. Kuva: Marokon kuninkaallinen armeija

Luoteis-Afrikasta kuuluu uutisia, jotka huolestuttavat alueeseen perehtynyttä Tampereen Rauhan- ja konfliktintintutkimuskeskuksen tutkijaa Karim Maïchea.

45 vuotta vanha kiista Marokon ja Länsi-Saharan itsenäisyydestä haaveilevan Polisario-liikkeen välillä on kärjistymässä uudelleen.

Marokko miehittää Länsi-Saharaa, ja noin kolme neljäsosaa alueesta on sen hallinnassa. Uutistoimistotietojen mukaan YK:n valvomalla puskurivyöhykkeellä on ollut aseellisia selkkauksia perjantaista lähtien.

Tilanne voi eskaloitua pahemminkin, sanoo tutkija Maïche. Hän muistuttaa, että Marokon naapurimaa Algeria on itsenäisyysliike Polisarion suurin tukija.

– Suurin pelko on, että konfliktista tulisi Marokon ja Algerian välinen konflikti, Maïche arvioi.

Marokko teki perjantaina sotilasoperaation Länsi-Saharan lounaisrajalle. Tarkoituksena oli ilmeisesti lopettaa Polisarion mielenosoitus, joka tukki tärkeän kauppareitin. Polisario tulkitsi, että Marokko rikkoo järeillä otteillaan 29-vuotista aselepoa.

YK on vahvistanut osapuolten käyttäneen aseita. Polisario-liike kertoi viikonloppuna, että se on värvännyt "tuhansia vapaaehtoisia" liittymään sotilasjoukkoihinsa.

Marokko puolestaan on kommentoinut tapahtumia vain vähän ja lähinnä väittänyt vastanneensa Polisarion provosointiin. Maanantaina Marokon kuningas sanoi maan reagoivan ankarasti kaikkiin hyökkäyksiin alueella.

Tietojen vahvistaminen on ollut hankalaa, sillä Marokko ei ole päästänyt toimittajia alueelle ja harvaanasutussa Länsi-Saharassa liikkuminen on hankalaa.

Puolen vuosisadan konflikti

Länsi-Saharan konfliktin juuret yltävät 70-luvulle.

Polisario-liike perustettiin alun perin taistelemaan Espanjan siirtomaavallan kukistamiseksi. Kun Espanjan valtakausi alueella loppui vuonna 1975, liike jatkoi vapaustaistelua Marokkoa vastaan.

Polisarion tavoitteena on saada Länsi-Saharan sahraweille oma valtio, Saharan demokraattinen arabitasavalta.

Kuva: Harri Vähäkangas / Yle

Marokko puolestaan on pitänyt Länsi-Saharaa ja sen luonnonvaroja ominaan. 90-luvulle tultaessa sotilaallisesti voimakas Marokko joutui kuitenkin taipumaan Polisarion sissijoukkojen tehokkaan vastarinnan vuoksi.

Syntyi tulitaukosopimus, jonka yhteydessä YK-joukot siirtyivät valvomaan osapuolten välistä rajavyöhykettä. Länsi-Saharassa luvattiin järjestää kansanäänestys alueen yhtenäisyydestä. Äänestystä ei ole pidetty vielä tänäkään päivänä.

– Monta vuotta on mennyt, ja ihmiset ovat odottaneet, että kansainvälinen oikeus toteutuisi ja he pääsisivät äänestämään. Pikkuhiljaa Marokko on kiristänyt otettaan alueella. He ovat rakentaneet aika paljon infrastruktuuria sinne, tutkija Karim Maïche sanoo.

Marokon sotilasoperaatio oli kuin bensaa liekkeihin

Vuosia muhinut konflikti pulpahti jälleen näkyväksi marraskuun 13. päivä.

Turhautuneet Polisarion mielenosoittajat olivat jo useamman päivän ajan tukkineet Guergueratin lähistöllä tien, joka on Marokolle kaupankäynnin kannalta tärkeä. Protestoijat halusivat estää Länsi-Saharan luonnonvarojen kuten kalan ja fosfaatin kuskaamisen Mauritaniaan.

Mielenosoituksen taustalla vaikutti YK:n turvallisuusneuvoston parin viikon takainen päätöslauselma, (siirryt toiseen palveluun)joka kannusti maita "realistiseen, toteuttamiskelpoiseen ja kestävään" kompromissiratkaisuun.

Polisarion riveissä päätöslauselman sanavalinnat on tulkittu niin, että kansanäänestyssuunnitelmista ollaan nyt luopumassa.

– Ymmärtääkseni mielenosoitukset Guergueratissa ovat olleet enimmäkseen rauhanomaisia. Missään nimessä Polisario ei ollutlähettänyt sinne armeijaa, tutkija toteaa.

Marokon sotilasoperaatio mielenosoittajia vastaan oli kuin bensaa liekkeihin. Siitä alkoi jo päiviä kestänyt provokaatioiden sarja.

Polisarion virallinen Suomen-edustaja Baida Rahal kertoo "oven olevan nyt auki kaikille mahdollisuuksille".

Rahalin mukaan sahraweiden päällimäiset tuntemukset ovat tällä hetkellä viha ja epäoikeudenmukaisuus. Rahal korostaa, että niin on ollut jo neljän vuosikymmenen ajan.

– Meneillään oleva sota tulee olemaan otsikko seuraavalle jaksolle. Ja niin on siksi, että YK on epäonnistunut ottamaan konkreettisia askelia kohti kansanäänestystä, Rahal kirjoittaa Ylelle sähköpostitse.

Alueelle ei kaivata lisää konflikteja

Sotien aikaan 70- ja 80-luvuilla sahraweita pakeni paljon Tindoufin kaupunkiin Algerian puolelle.

Moni sahrawi pakeni sotaa Algeriaan 70- ja 80-luvuilla. Kuva on otettu vuonna 2008 leiristä läheltä Tindoufia. Kuva: Mohamed Messara

Alueelle on sittemmin syntynyt useita, valtaviksi paisuneita pakolaisleirejä, jonne on syntynyt myös useita uusia sukupolvia. Tutkija Maïchen mukaan leireillä on jo pitkään oltu turhautuneita.

– Ei tilanne voi jatkua niin, että vuoden välein uusitaan rauhanturvaoperaatiota. Sitten taas odotetaan ja odotetaan. Siellä leirien ja hiekka-aavikoiden karuissa oloissa on odottanut jo kolme sukupolvea, tutkija Maïche luonnehtii.

Viime päivien uutiset ovat huolestuttavia myös siitä näkökulmasta, ettei alue kaipaa uusia yhteenottoja. Ranskan operaatio islamistisia terroristiryhmiä vastaan on jatkunut Sahelin alueella jo vuosia ilman ratkaisua. Pohjois-Afrikan Libyassa soditaan yhä.

– Alue ei kaipaa uutta konfliktia, Maïche toteaa.

Kalavedet ja fosfaatti houkuttelevat suurvaltapeliin

Maïche korostaa myös, että kansainvälisen oikeuden kannalta konflikti olisi ratkaistavissa heti.

– Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Marokon miehitys on laiton. Länsi-Sahara kuuluu alueisiin, joilla tulee olla itsemääräämisoikeus.

Sahrawi-kansaan kuuluva nainen kantaa Polisario-liikkeen lippua. Kuva on otettu Länsi-Saharan alueella vuonna 2016. Kuva: Farouk Batiche / AFP

Maïchen mukaan konflikti olisi helppo ratkaista, kun järjestettäisiin vaalit ja annettaisiin ihmisten äänestää.

– Marokko on kuitenkin asuttanut aluetta omalla väestöllään, mikä on vaikeuttanut vaalien järjestämisestä ja kysymystä siitä, ketkä saisivat äänestää, tutkija kuvailee.

Hän kertoo odottavansa mielenkiinnolla Länsi-Saharan naapurimaiden ja muiden suurten toimijoiden reaktioita.

Se tiedetään jo, että Arabiliitto tukee Marokkoa, sillä kuningaskunnat vetävät perinteisesti yhtä köyttä. Mauritania ja Algeria puolestaan tuomitsivat eskaloituvan tilanteen jo perjantaina.

Tässä EU:kin on käyttäytynyt aika törkeästi.

Taprin tutkija Karim Maïche

Maïche pitää Länsi-Saharan konfliktia kiinnostavana siksi, että se osoittaa, miten suurvallat toimivat ja kansainvälistä oikeutta voi räikeästi rikkoa.

– Länsi-Saharassa on rikkaat kalavedet ja valtavat fosfaattiesiintymät. Miehityksellä Marokko on taannut erilaisille kansainvälisille yrityksille pääsyn näihin luonnovaroihin ja sitä kautta onnistunut saamaan tietynlaista tukea miehitykselle.

Maïchen mukaan myös EU:ssa on nähty "aika erikoisia erikoisia episodeja".

– EU on solminut lukuisia kalastus- ja maataloussopimuksia Marokon kanssa. Kansainvälisen oikeuden mukaan ei ole mahdollista käydä kauppaa de facto miehitetyn alueen kanssa ilman, että on saatu lupa miehitetyltä osapuolelta. Heidän edustajansa on Polisario, eikä Polisario ole missään nimessä hyväksynyt näitä [sopimuksia], Maïche sanoo.

– Tässä EU:kin on käyttäytynyt aika törkeästi.