1. yle.fi
  2. Uutiset

Keskitysleirilöytö Tšekissä muistuttaa holokaustin unohdetuista uhreista – natsien vainoissa kuoli jopa puolet Euroopan romaneista

Liberecin leirin asukit tekivät pakkotyötä ja vietiin sitten tuhoamisleireille.

romanit
Mielenosoittaja pitelee pahvilaatikosta tehtyä kylttiä, jossa lukee englanniksi "pelastakaa muisto". Taustalla näkyy muistomerkin teksti, jossa liittokansleri Helmut Kohl tunnustaa romanien kansanmurhan.
Mielenosoittvat pyysivät viime kesänä Berliinissä muistamaan natsien romaniuhrit, joiden muistomerkkiä uhkaavat rakennustyöt. AOP

Tšekkiläiset arkeologit ovat löytäneet Liberecin kaupungista toisen maailmansodan aikaisen keskitysleirin jäänteet. Leirille koottiin romaneja, jotka siirrettiin myöhemmin tuhoamisleireille. Yksikään ei säilynyt hengissä.

Suullisena tietona kulkeneiden silminnäkijähavaintojen ja niukkojen asiakirjatietojen perusteella tiedettiin, että leiri sijaitsi lähellä kolmen tien risteystä. Tarkkaa paikkaa ei ollut ikinä etsitty arkeologisilla kaivauksilla, kertoo yleisradioyhtiö Radio Praha. (siirryt toiseen palveluun)

Leiriltä, jonne sijoitettiin vuosiksi 1941–1943 ainakin 130 romania, naisten viimeinen matka vei Ravensbrückiin, miesten Buchenwaldiin ja perheellisten Auschwitziin.

Harmaa kivilaatta, johon on kaiverrettu "Auschwitz". Laatan päällä on kellastunut vaahteranlehti.
Auschwitzissa oli kaikkiaan 23 000 romania. Heistä 21 000 kuoli – nälkään, tauteihin tai kaasukammiossa. Kuva on yksityiskohta romaniuhrien muistomerkistä Berliinistä. Michael Kapplet / EPA

Liberecin leiri löytyi arkeologien kartoituksessa, johon ryhdyttiin, koska alueelle on kaavoitettu pelastuspalvelulaitoksen uusi päämaja. Kaivauksissa paljastui tiililattioita ja seinien perustuksia. Lisäksi löytyi peltimukeja ja astioiden sirpaleita.

Leirirakennuksen pääosa on 35 metrin mittainen ja kymmenen metriä leveä. Lisäosa on kymmenmetrinen.

Pohjois-Böömin museon arkeologi Petr Brestovanskýn mukaan löytö on harvinaisuus, sillä useimmat vastaavista leireistä rakennettiin perustuksia myöten puusta.

Kun romanit oli viety tuhoamisleireille, leirirakennukseen asutettiin ranskalaisvankeja, jotka tekivät pakkotöitä läheisessä kaivoksessa.

Tori ja kolmikerroksisia rakennuksia sen varrella.
Reichenbergin keskustaa 1930-luvun alun postikortissa.AOP

Liberec olin sudeettialueiden pääkaupunki, saksaksi Reichenberg. Saksa vaati sodan alla itselleen nuo pääosin saksankieliset alueet, jotka oli liitetty Tšekkoslovakiaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Nyt löytynyt keskitysleiri on yksi Liberecen neljästä leiristä. 1950-luvulla sen alueelle perustettiin kaatopaikka. Sinne päätyivät rakennusjätteet myös Králův Hájin asuinkortteleista, joiden rakentajiksi romanivangit oli pakotettu.

Suunnitelma pelastuspalvelujen päämajan rakentamisesta leirin paikalle aiotaan edelleen toteuttaa, mutta kaupungin viranomaiset lupaavat, että läheiselle joenrannalle pystytetään muistomerkki.

Se on alueella toinen, sillä Liberecin romanijärjestö ja Pohjois-Böömin museon historioitsija Ivan Rous kunnioittivat leirissä syntyneiden lasten lyhyen elämän muistoa pystyttämällä toissa kesänä seitsemän valkoista ristiä läheiselle niitylle.

– Liberecin asiakirjojen ansiosta pystyimme jäljittämään heidän kuljettamisensa Auschwitziin, Rous kertoo Romea.cz-sivuston (siirryt toiseen palveluun) siteeraamassa uutistoimisto ČTK:n haastattelussa.

Auschwitzista selvisi hengissä alle kymmenesosa

Liberecin leirin romaniperheiden vieminen Auschwitziin perustui keskitys- ja tuhoamisleirijärjestelmän organisoineen Heinrich Himmlerin määräykseen. Vuonna 1943 Auschwitziin perustettiin Zigeunerfamilienlager, "mustalaisten perheleiri".

Sinne ehdittiin kuljettaa ihmisiä eri puolilta Eurooppaa lähes puolentoista vuoden ajan, arviolta 23 000. Vain kaksituhatta selvisi hengissä. Osa vietiin portilta suoraan kaasukammioon.

Nälän ja tautien lisäksi leirissä teki tuhoja sen johtava lääkäri Josef Mengele, jonka kokeille romanit olivat yksi erityisistä kohteista.

Mustavalkoinen kuva kahdesta romaninaisesta ja neljästä lapsesta maalaistalon edessä. Pienin lapsi on vauva, jota hänen nuori äitinsä kannattelee.
Natsit ja heidän tukijansa vainosivat romaneja kaikkialla Euroopassa. Näiden Kroatiassa vuonna 1941 kuvattujen romanien kotimaassa vähemmistöjen kohtelu oli erittäin raakaa. Saksan valtionarkisto, kuva julkaistu lisenssillä CC-BY-SA 3.0

Natsien ja heidän tukijoidensa vainoissa kuoli 250 000–500 000 romania, neljäsosa tai jopa puolet Euroopan tuolloisesta romaniväestöstä.

Arvioiden iso ero johtuu siitä, että sodan voittajat eivät juuri kiinnittäneet huomiota romanien kohtaloon kansanryhmänä, eikä "unohdetuksi holokaustiksi" kutsuttua kansanmurhaa ole erityisen paljon tutkittu sen jälkeenkään.

Natsien oikeudenkäynneissä Nürnbergissä ei syytetty ketään nimenomaan romaneihin kohdistuneista sotarikoksista. Uhreille pystytetyistä muistomerkeistä heidät usein sivuutettiin. Henkiin jääneet eivät saaneet korvauksia.

Kansanmurhan unohtamista selittää sekä rasismi että tietämättömyys romanien historiasta, sanoo Teksasin yliopiston emeritusprofessori Ian Hancock, itsekin romani.

Yksi syy ei välttämättä tule heti mieleen: toisin kuin juutalaiset, romanit eivät ole itse juuri kirjoittaneet kirjoja holokaustistaan. Heidän kohtalonsa jäi kertomatta laajalle lukijakunnalle.

– Me olimme liikkuvaa kansaa, jonka historia periytyi suusanallisesti. Kirjoitustaito oli rajallista, ja valmiudet kirjojen kirjoittamiseen ovat vieläkin melko pienet, Hancock sanoi Al Jazeera -tv-kanavan (siirryt toiseen palveluun) viimevuotisessa haastattelussa.

Saksa tunnusti kansanmurhan vasta 1980-luvulla

Natsi-Saksa perusteli romanien keskitysleirejä sillä, että he olivat "työtä vieroksuvia varkaita" ja ylipäätään "yhteiskuntaan sopeutumattomia". Vasta vuonna 1979 Saksan hallitus myönsi, että vainon peruste oli todellisuudessa ollut rasistinen.

Romanien kansanmurhan, pyrkimyksen hävittää koko kansa, Saksan hallitus tunnusti vasta vuonna 1982.

Siitä meni vielä kolme vuosikymmentä, ennen kuin Saksan pääkaupungin sydämeen nousi muistomerkki, jota romanien eturyhmät olivat vaatineet pitkään.

Muutamaa vuotta myöhemmin Euroopan parlamentti teki elokuun 2. päivästä romanien holokaustin vuosittaisen muistopäivän.

Tuona päivänä vuonna 1944 Auschwitzin romanien perheleiri hävitettiin kapinan pelossa. Miehet ja pojat vietiin muihin leireihin, ja heidän mentyään naiset, lapset ja sairaat tapettiin kaasukammiossa. Henkensä menetti yhdessä päivässä kolmetuhatta ihmistä.

Maskeihin pukeutuneita mielenosoittajia. Kylteissä on saksan- ja englanninkielisiä tekstejä, joissa vastustetaan muistomerkkiin kajoamista.
Mielenosoittajat vastustamassa romanien muistomerkin purkamista viime kesänä. Omer Messinger / EPA

Viime kesänä kävi ilmi, että vuonna 2012 Berliiniin pystytetty muistomerkki olikin jäämässä lyhytikäiseksi.

Muistomerkki, tai pikemminkin laaja muistoalue, joutui uhatuksi, kun Saksan rautatiet ilmoitti kaavailevansa sen alle paikallisjunaliikenteen tunnelia ja esitti muistomerkin purkamista.

Mielenosoitukset ja muut vastalauseet saivat yhtiön perumaan suunnitelmansa. Vielä on epäselvää, missä määrin muistoalueen käyttöä aiotaan silti rajoittaa tai aluetta siirtää tunnelihankkeen takia.

Lue seuraavaksi