1. yle.fi
  2. Uutiset

Raisa Omaheimon kolumni: Et valitse itse kirjoja, joita luet

Olin pitkälle yli 20-vuotias, kun havahduin siihen että olin kasvanut miesten kirjoittamilla kirjoilla, kirjoittaa Raisa Omaheimo.

kirjallisuus
Raisa Omaheimo
Jouni Immonen, Yle

Kun lapseni kävi peruskoulun viimeistä luokkaa, hän toi kotiin äidinkielenopettajan antaman tehtävän: lue kirja, jota ei ole kirjoittanut eurooppalainen eikä pohjoisamerikkalainen kirjailija. Kirjan tapahtumien tulisi mielellään sijoittua muualle kuin Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin.

Innostuin! Onpa mainio opettaja ja tehtävä! Kerroin tapani mukaan itsevarmasti että meidän kirjahyllyssämme on varmasti tosi paljon tällaisia kirjoja joista valita!

Kun aloin käydä kirjoja läpi, itsevarmuuteni rapisi. Vaikka minulla on kymmeniä hyllymetrejä kirjoja, tämän yksinkertaisen filtterin läpi suodatettuna jäljelle jäi vain 12 kirjaa. Tajusin että kirjahyllyni oli paljon valkoisempi kuin olin ymmärtänyt.

Olin pitkälle yli 20-vuotias, kun havahduin siihen että olin kasvanut miesten kirjoittamilla kirjoilla. Ahmin Calvinoa ja Kunderaa, fanitin Saarikoskea ja Sinkkosta, viihdyin Høegin ja Irvingin seurassa.

En minä ollut erityisesti aikonut lukea miesten kirjoittamaa kirjallisuutta, olin vain lukenut sitä mikä kuului yleissivistykseen ja oli yleisesti laadukkaana pidettyä kirjallisuutta.

Havainnon tehtyäni päätin muuttaa lukutottumuksiani ja lukea ensisijaisesti naisten kirjoittamia kirjoja ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Löysin Variksen ja Verrosen, ällistyin Sinisalosta ja Sinervosta, rakastuin Oatesiin ja Wintersoniin.

Tämä kokeilu sai minut katsomaan kirjallista maailmaa uusin silmin. Aloin kiinnittää huomiota mies- ja naiskirjailijoiden teosten arvioiden palstatilaan ja kirjallisten paneelien sukupuolijakaumaan.

On tiedossa, että miehet lukevat enimmäkseen miesten kirjoja ja naiset taas sekä miesten ja naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta. (siirryt toiseen palveluun) Miehen kirja on normi, joka kertoo ihmisyydestä, naisen kirja taas kertoo jostain naiserityisestä, naisille.

Lukupäätöksiimme vaikuttavat monet tiedostamattomat asiat, tekemämme valinnat eivät ole puolueettomia.

Samalla tavalla kuin miehet vieroksuvat naiskirjailijoiden teoksia, valkoiset lukijat vieroksuvat rodullistettujen ihmisten kirjoittamia kirjoja.

Olen törmännyt tänä syksynä Facebookissa keskusteluihin siitä, vaikuttaako kirjailijan sukupuoli tai ihonväri lukemispäätökseen. Monet ovat vakaasti sitä mieltä että ei tietenkään vaikuta, he tekevät lukupäätöksensä sen mukaan, kuulostaako tarina kiinnostavalta.

Väitän, ettei asia ole näin yksinkertainen. Lukupäätöksiimme vaikuttavat monet tiedostamattomat asiat, tekemämme valinnat eivät ole puolueettomia. Saman tasapuolisuusharhan takia esimerkiksi työhaastatteluun on helpompi päästä jos on viehättävän näköinen, ja jos nimi on oikeanlainen. (siirryt toiseen palveluun)

Ennenkuin valitsemme kirjan luettavaksi, moni muu on tehnyt valintoja ennen meitä.

Isänpäivän aikaan kauppiaat laittavat tarjolle lahjaehdotuksia, näin tekivät hiljattain myös Akateeminen ja Suomalainen kirjakauppa. Kummankaan kaupan isänpäivän lahjaehdotuksia esittelevällä verkkosivulla ei ehdotettu isän lahjakassiin yhtäkään naisen kirjoittamaa romaania. Jos valitsee isälleen kirjan tästä valikoimasta, monta valintaa on jo tehty ennen ostajan lahjapäätöstä.

Naiskirjailijoiden teosten äärelle päätymiseksi ei enää juurikaan tarvitse ponnistella, laatukirjallisuutta ja huipputekijöitä on esillä monessa paikassa.

Samalla tavalla meidän puolestamme valitaan myymälöiden asetteluissa, paneelivieraita kutsuttaessa, kirja-arvioille palstatilaa annettaessa ja tietenkin jo käännös- ja kustannusohjelmia suunnitellessa.

Maailma muuttuu onneksi paremmaksi. Naiskirjailijoiden teosten äärelle päätymiseksi ei enää juurikaan tarvitse ponnistella, laatukirjallisuutta ja huipputekijöitä on esillä monessa paikassa.

Kustantamot kääntävät kirjoja Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelta ilahduttavasti koko ajan enemmän. Edellisin mainio lukukokemus oli WSOY:n kustantama Oyinkan Braithwaiten Sisareni, sarjamurhaaja (siirryt toiseen palveluun) ja seuraavaksi minua odottaa Toni Morrisonin essee-kokoelma Toiseuden synty (siirryt toiseen palveluun).

Mitä väliä kirjailijan taustalla sitten on? Mielikuvituksestahan tässä on kysymys! Eivätkö kaikki voi kirjoittaa mistä tahansa? Elokuvatutkimus on jo opettanut meille, että elokuvantekijöiden monimuotoisuudella on suora suhde siihen, miten monipuolisia roolihahmoja elokuvaan päätyy. (siirryt toiseen palveluun) Eivät kirjailijat ole elokuvakäsikirjoittajia vapaampia lähtökohdistaan.

Anu Silfverberg kirjoittaa katseen valtaa käsittelevässä kirjassaan Sinut on nähty (siirryt toiseen palveluun) samaistumisesta: "Ei samaistuminen ole tässä olennaista. Silloinhan ihminen ajattelee että taide on peili. Ei se ole, se on ikkuna. Sen suoma mielihyvä on aina liikettä omien rajojen ylitse ja ulkopuolelle."

Taide on ikkuna maailmaan. Taide ei ainoastaan kuvaa maailmaa, se myös luo sitä. Monipuoliset tarinat rikastavat maailmaamme ja sitä kautta käsitystämme ihmisyydestä. Monimuotoisuus ei ole keneltäkään pois, se on kaikille lisää. Haastan muistamaan tämän joululahjaostoksilla!

Raisa Omaheimo

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka odottaa edelleen Nobelia Atwoodille.

Kolumnista voi keskustella 21.11. klo 23:00 saakka.

Lue seuraavaksi