1. yle.fi
  2. Uutiset

Kuolema vyöryy korona-aikana jokaisen silmille tavalla, jollaista ei ole nähty sitten maailmansodan – kuolemantutkija: Me voimme olla toisillemme hengenvaarallisia

Kuolema-festivaaleilla voi miettiä omaa suhtautumistaan kuolemaan ja vaikkapa suunnitella itselleen hautajaiset. Myös koronan vaikutuksia kuolemanpelkoon pohditaan.

kuolema
Lauri Jäntti. Ars Moriendi 2020 festivaalin järjestäjä.
Kuolema-festivaaleilla voi pohtia, millaisia tuntemuksia omat hautajaiset herättävät. Ars Moriendi -festivaalin järjestäjä Lauri Jäntti kokeilee, miltä tuntuu maata arkussa. Jorge Gonzalez / Yle

Kun astuu sisään Helsingin tuomikirkon kryptaan, korkeat holvikaaret luovat ensin mahtavan tunnelman.

Mutta kun lattialla näkee avonaisen, tyhjän ruumisarkun ja pikkuisen vauvan kirstun, kurkkua saattaa ehkä alkaa kuristaa.

Rekvisiitat on tuotu tänään torstaina alkanutta kuolemaa käsittelevää Ars Moriendi -festivaalia (siirryt toiseen palveluun)varten. Viikonlopun yli Helsingissä ja Turussa järjestettävissä tapahtumissa voi muun muassa kokeilla, millaisia tuntemuksia oma kuolema herättää ja suunnitella omat hautajaisensa.

Myös kuolemaa työkseen tutkiva, festivaalilla esiintyvä Johanna Sumialamyöntää, että kuolema pelottaa.

– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei kuolema koskettaisi, eikä herättäisi tuntemuksia – myös pelkoja, apulaisprofessori Sumiala sanoo.

Kuolemantutkijan silmin koronavuosi on ollut aivan poikkeuksellinen ihmiskunnan historiassa: keväällä kuolema lävähti silmille ennennäkemättömässä laajuudessa. Kuolemasta tuli julkista.

– Mediassa näytettiin esimerkiksi rekkoja Pohjois-Italiassa, joissa kuljetettiin ruumiita. Sitten tuli kuvastoja, joissa kaivettiin joukkohautoja ja näytettiin ruumiita hotelleissa.

Tutkija sanoo, että toisen maailmansodan jälkeen kuolema ei ole koskaan aiemmin vyörynyt vastaavalla tavalla uutisiin.

– Sodista ja kuolemasta on tietenkin uutisoitu jatkuvasti, mutta viruksen aiheuttama tavallisten ihmisten kuolema esimerkiksi kaduilla herätti kysymyksiä ja pelkoja.

Johanna Sumiala. Media-antropologiaan erikoistunut viestinnän apulaisprofessori Helsingin yliopistosta. Ars Moriendi 2020 -festivaalilla.
Apulaisprofessori Johanna Sumiala tervehtii ilolla kuolemaa pohtivaa Ars Moriendi -festivaalia. Hän osallistuu viikonlopun keskusteluun siitä miten kuolemaa on käsitelty julkisuudessa korona-aikana. Jorge Gonzalez / Yle

Seurataanko kuolleiden ja sairastuneiden käyriä kuin pörssikursseja?

Tutkija pitää koronaan kuolleiden ja tartunnan saaneiden tilastokäyrien seuraamista sekä median että yleisön yhteisenä pyrkimyksenä hallita hallitsematonta ilmiötä.

– Minusta oli kiinnostavaa seurata sitä kuoleman haltuunottona. Päivä toisensa jälkeen seurattiin herkeämättä sitä, mitä käyrille tapahtuu, nousevatko vai pysähtyvätkö ne.

– Siitä tuli tunne, että vaikka koronailmiötä ei voi hallita, mutta kun me kaikki yhdessä seuraamme mitä käyrille tapahtuu, niin sitä kautta yritämme saada ilmiön hallintaan, Sumiala muistelee.

Entäpä nyt: Onko tilastojen seuraamisesta tullut koronan toisen aallon myötä jo osa arkea? Onko menehtyneiden ja sairastumisten saldojen seuraaminen saman tyylinen rutiini kuin pörssikurssien tai päivän sään tarkistaminen?

Sumiala nyökkäilee, mutta ei osaa vastata kysymykseen arkipäiväistyykö kuolema tai tuleeko kuolemasta nykyistäkin pelottavampi asia koronan myötä.

– Koronaa on kutsuttu niin sanotuksi sysäyskriisiksi. Maailma ei palaa samanlaiseksi kuin ennen kriisiä, mutta jää nähtäväksi, millainen on kuoleman paikka kriisin jälkeen.

Ars Moriendi 2020 festivaalin järjestäjät.
Ars Moriendi -festivaalilla Tuomiokirkon kryptassa voi tutustua ihmisten itse itselleen rakentamiin uurniin. Jorge Gonzalez / Yle

"Me ihmiset voimme olla toisillemme hengenvaarallisia"

Sumiala toivoo, että pelko toisiin ihmisiin ei koronan myötä muutu uudeksi normaaliksi vaan, että koronakevään kaltainen yhteishenki yhdessä selviämisen ajatus kantaisi jatkossakin.

– Kun keväällä kuolema tuli julkisuuteen, oli hienoa nähdä, kun eristyksissä olevat ihmiset kokoontuivat parvekkeille laulamaan ja taputtamaan yhtenäisyyden merkiksi. Toivoisin, että sen tapainen ajattelu, että me selviämme tästä yhdessä, ei katoaisi. Sitä tulemme tarvitsemaan jatkossakin.

Sumiala on pannut merkille, että tällä hetkellä koronan aiheuttamaa kuoleman pelkoa uutisoinnissa hillitsee toivo rokotuksesta.

– Rokoteuutisointi tuo näkyviin pelastuksen horisontin, hän sanoo.

Epävarmuus jatkuu kuitenkin yhä, koska ei tiedetä, mutatoituuko virus, saadaanko tehokas rokote, kenelle se riittää ja tuleeko siitä sivuvaikutuksia.

Ihmiset joutuvat yhä elämään aivan uudenlaisessa maailmassa kuoleman kanssa: jokainen ihminen voi olla toiselle kuoleman vakava uhka.

– Me ihmiset voimme nyt olla toisillemme hengenvaarallisia.

Vielä täytyy jaksaa yhteisesti kamppailla kuolemaa vastaan, pitää yllä etäisyyksiä, maskeja ja välttää tilaisuuksia, apulaisprofessori Johanna Sumiala sanoo.

Hautajaistyöpaja: millaiset olisivat omat hautajaisesi?

Tuomiokirkon kryptassa, holvikaarien alla, makaa hauta-arkussa elinvoimaisen näköinen nuori mies.

Kengät hän on riisunut kirstun viereen.

Hän on kuolemafestivaalin järjestäjä, Lauri Jäntti.

Ars Moriendi -tapahtuman hautajaistyöpajassa voi lauantaina pysähtyä arkun äärelle ja pohtia omia hautajaisiaan.

– Se voi ensin tuntua vähän humoristiselta ajatukselta, että suunnittelee omat hautajaisensa. Mutta kun ihminen tulee tämän asian äärelle, niin se herättääkin aika paljon ajatuksia ja siitä tulee yhtäkkiä aika todellista, hän pohtii.

Koronan takia yleisö ei voi tämän vuoden hautajaistyöpajassa kokeilla, miltä tuntuu maata kirstussa, ja sisään pääsee vain rajoitettu määrä ihmisiä kerrallaan.

– Omiin hautajaisiini olisi yleinen kutsu, ja sinne saisi tulla kuka tahansa. Siellä voisi jakaa kokemuksia siitä, mistä muistaa tämän edesmenneen Laurin. Yhdessä oleminen olisi se olennainen juttu. Toki siellä saattaisi pienet tanssitkin olla, Jäntti miettii.

Kryptassa on esillä myös kuolema-aiheisia installaatioita, ihmisten itselleen veistämiä tuhkauurnia ja eri ihmisten kirjoittamia korona- ja kuolemapäiväkirjoja.

Voiko kuoleman äärellä ylipäätään juhlia? Festivaali-sanassa esiintyvä "fest" kun tarkoittaa suomeksi juhlaa.

– Juhliminen voi kai olla yhtä oikea tapa lähestyä kuolemaa kuin mikä muukin tapa. Tämän festivaalin idea on, että kukin saa lähestyä tätä jokaista koskettavaa teemaa omalla tavallaan.

Festivaalin tarkoitus on tulla osalliseksi omasta kuolemasta. Eikö se ole aika paradoksaalista, eikö jokainen ole jo osallisena omassa kuolemassaan?

– Kuolemaa kannattaa omakohtaisesti ajatella, koska se jotenkin terävöittää elossa olemista ja antaa merkityksiä elämälle. Ehkä pointti ei olekaan kuolemassa, vaan siinä, että sen ajatteleminen voi auttaa tavoittaa elämää. Jos ajattelen, että kuolen huomenna tai ensi viikolla, niin ehkä silloin tulee mietittyä, mikä elämässä on tärkeää, Jäntti sanoo.

Lauri Jäntti. Ars Morendi 2020 festivaalin järjestäjä.
Kuoleman ajatteleminen auttaa löytämään merkityksiä elämälle, pohtii Ars Moriendi -festivaalin järjestäjä Lauri Jäntti. Jorge Gonzalez / Yle

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 20. marraskuuta kello 23:een saakka.

Lue myös:

Äiti, mitä sun tatuoinnille tapahtuu, kun sä kuolet? Lapset kysyvät kuolemasta mutkattomasti, ja vastaamiseen löytyy nyt apua uusista kirjoista

Koreografi teki teoksen vaietusta aiheesta ja osui kipupisteeseen: syöpä pelottaa ja ahdistaa läheistä samalla tavoin kuin sairastunutta

Lue seuraavaksi