1. yle.fi
  2. Uutiset

Reilut sata vuotta sitten ei tunnettu ahdistusta tai uupumusta, mutta mielisairauksia selitettiin itsetyydytyksellä – tuore tutkimus haastaa käsityksen “normaalista”

Suomalaisen mielenterveystyön historia on synkkä. Vuosikymmeniä se perustui ajatukseen rodunjalostuksesta.

mielenterveys
Mies piirtää väriliiduilla
Potilas piirtää taideterapiassa Nikkilän psykiatrisessa sairaalassa Sipoossa. Kuvausaika on tuntematon.Helsingin kaupunginmuseo

Kalvakat kasvot tai raukeat silmät saattoivat paljastaa tämän salakavalan sairauden. Veltto käynti sekä kylmänhikiset kädet ja jalat olivat niin ikään sen oireita, samoin finnit kasvoissa.

Näistä merkeistä saattoi tunnistaa onanistin eli itsetyydyttäjän, neuvottiin 1900-luvun taitteessa suomeksi ilmestyneessä lääketieteellisessä oppaassa.

1800-luvun lääkäreiden mukaan itsetyydytys eli ajan termein itsesaastutus oli pakonomaista käytöstä, joka saattoi johtaa vakavaan mielisairauteen. “Masturbaatiohulluuden” ensioireita olivat kalpeus, akne ja keskittymisongelmat. Sen jälkeen tulivat hallusinaatiot ja itsetuhoisuus.

Niuvanniemen sairaalarakennuksen julkisivu
Niuvanniemen sairaala Kuopiossa on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva psykiatrinen sairaala. Toni Pitkänen / Yle

“Hermostus” johtui masturbaatiosta

Vanhat potilastiedot paljastavat, että Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa hoidettiin vielä 1930-luvulla potilaita, joiden mielenterveyden ongelmia selitettiin itsetyydytyksellä. Myös potilaat itse arvioivat, että syy heidän “hermostukseensa” tai “ihmisarkuuteensa” oli onaniataipumuksessa. Erään potilaan syyllisyys itsetyydytyksestä oli niin suuri, että se oli ajanut hänet itsemurhayritykseen.

Tiedot ovat peräisin filosofian maisteri Anna Kinnusen pian julkaistavasta väitöskirjasta. Kinnunen on tutkinut mielen sairastamista koskevia käsityksiä Suomessa sadan vuoden aikana 1900-luvulta nykypäivään asti. Kinnunen väittelee perinteentutkimuksesta Itä-Suomen yliopistosta.

Vajaassa sadassa vuodessa itsetyydytys on muuttunut sairaudesta luonnolliseksi ja jopa suositeltavaksi toiminnaksi. Se on esimerkki siitä, kuinka käsityksemme normaalista ja poikkeavasta ovat aikaansa sidottuja. “Hulluuden” historia avaa kiinnostavan näkymän siihen, millaisia ihmisiä on eri aikoina arvostettu ja ketä hyljeksitty.

Psykiatrisen sairaalan potilaita peltotöissä 1960-luvulla
Potilaat tekivät peltotöitä Harjamäen sairaalassa Siilinjärvellä 1960-luvulla. Työterapia oli yleinen hoitomuoto. Harjamäen sairaalamuseo

Äänten kuuleminen ei haitannut

Kinnusen tutkimuksessa yksi asia nousee ajasta riippumatta esiin mielenterveyden mittarina: Suomessa normaaliuden raja on kulkenut siinä, kykeneekö ihminen työntekoon.

1930-luvun potilaskertomuksissa omaiset arvioivat sairastuneen kuntoa sen mukaan, kykenikö tämä töihin. Lähes poikkeuksetta potilaan kuvaillaan olleen “aiemmin ahkera ja kestävä työihminen”. Outo käytös, esimerkiksi äänien kuuleminen, hyväksyttiin, mikäli ihminen pystyi edelleen tarttumaan askareisiinsa. Vasta kun työnteko ei onnistunut, omainen ohjattiin hoitoon.

– Fyysisen työn arveltiin ehkäisevän harhoja ja pitävän sairastuneen vietit kurissa. Sen vuoksi mielisairaaloissa työterapia oli keskeinen hoitomuoto, Kinnunen sanoo.

Itsenäisen Suomen historian ensimmäisinä vuosikymmeninä ihanne oli työteliäs, aktiivinen kansalainen, joka ajatteli ensisijaisesti kansakunnan parasta. Poikkeavuus oli uhka. Kovin kaukana tästä käsityksestä ei olla tänäkään päivänä.

– Masennuksesta saatetaan uutisoida Suomen kalleimpana kansantautina. Kykeneväisyys työhön on edelleen kulttuurissa normaaliuden ja poikkeavuuden määrittäjä, Kinnunen sanoo.

Pari vuotta sitten tutkija seurasi kiinnostuneena keskustelua kiky-toimista ja työttömyysturvan aktiivimallista.

– Äänenpainoissa oli paljon tuttua menneisyydestä. Keskustelussa korostettiin, että työtä tekevä ihminen on kelvollinen ja että ihmisten aktiivisuutta tulee kontrolloida ja valvoa.

Anna Kinnunen
Perinteentutkija Anna Kinnunen on perehtynyt esimerkiksi vanhoihin potilaskertomuksiin. Laura Kosonen / Yle

“Huono aines” oli hävitettävä

“Potilaan isässä on ollut mielisairautta lievemmässä muodossa, setä aivan paha mielisairas, sisaret ja veljetkään eivät ole normaalikunnossa, äitikin vähän omituinen luonteeltaan.”

“Potilaan isä omituinen ja kulkee hieman hassahtavan kirjoissa. Äiti kiukkuinen.”

Näin luonnehdittiin potilaita ja heidän läheisiään Niuvanniemen sairaalan asiakirjoissa 1930-luvulla.

Suomalaisen mielenterveystyön historia on nykypäivän näkökulmasta synkkä. 1910-luvulta eteenpäin suoranainen rotuhygienia ohjasi hoitoa ja poliittisia päätöksiä. Kansalaiset jaettiin hyödyllisiin ja hyödyttömiin ja mielenvikaisuus rinnastettiin rikollisuuteen. Tavoitteena oli rodunjalostus, yhteiskunta, josta “huono aines” olisi kitketty kokonaan pois.

Mielisairauksien pelättiin tarttuvan ja periytyvän niin, että ne uhkasivat rappeuttaa koko yhteiskunnan. Sen vuoksi “huonon ihmisaineksen” lisääntyminen haluttiin estää. Vuonna 1929 mielisairailta ja “vajaaälyisiltä” kiellettiin avioliiton solmiminen.

Muutamaa vuotta myöhemmin eduskunta hyväksyi mukisematta lain, joka mahdollisti pakkosterilisoinnit. Niitä tehtiin Suomessa yli 30 vuoden ajan.

Synkimmät vuodet olivat 1950–1960-luvuilla. Esimerkiksi kehitysvammaiset, mielisairaiksi leimatut, epilepsiaa sairastavat ja kuurot joutuivat pakkosteriloinnin kohteiksi. Kaikkiaan Suomessa steriloitiin rotuhygieenisten syiden perusteella vuoteen 1970 mennessä noin 7 500 ihmistä. Kokonaisuudessaan pakkosteriloitujen ihmisten määrä on kymmeniätuhansia, koska pakkosterilointeja tehtiin myös muilla kuin rotuhygieniaksi määritellyillä perusteilla.

Tukija näkee edelleen yhteiskunnassa äänenpainoja, jotka jakavat ihmiset arvottomiin ja arvokkaisiin.

– Ne eivät välttämättä enää kohdistu mielenterveysongelmaisiin. Nyt esimerkiksi maahanmuuttajista puhutaan paljon tuottavuuden kautta. Kantavatko he kortensa kekoon vai syövätkö yhteistä hyvää?

Psykiatrisen sairaalan "pakkosänky".
“Hullun arkku” oli verkkosänky, johon potilas saatettiin sulkea. Sänky oli käytössä ainakin Nikkilän sairaalassa 1910–1920-luvuilla. Patrik Rastenberger / Helsingin yliopistomuseo

Mielen trimmaaminen on kansalaisvelvollisuus

Oman aikamme muotidiagnooseja masennusta tai ahdistusta ei tunnettu sata vuotta sitten. Sen sijaan saatettiin puhua “hermostuksesta” tai naisten kohdalla “hysteriasta”.

Ylipäätään termi mielenterveys jokaista ihmistä koskevana asiana on uusi. Aiemmin puhuttiin hulluudesta ja mielenvikaisuudesta, jotka koskivat vain sairaaksi leimattuja ihmisiä.

– Lääketiede ja sitä ennen kirkko olivat vahvoja auktoriteetteja. Ne määrittelivät normaaliuden rajat, Kinnunen sanoo.

Myös nykyisin mielenterveyttä hahmotetaan lääketieteen kautta. Diagnoosikieli on vallannut myös arkipuheen ja otsikot: “Testaa, oletko masentunut”, “Näin tunnistat narsistin”, “Viisi vinkkiä kaamosmasennuksen selättämiseksi”.

Lääketieteen ohella myös maallikot osallistuvat normaaliuden määrittelyyn. Mallikansalainen on edelleen aktiivinen, ahkera ja kyvykäs, kuten sata vuotta sitten. Mutta nyt vastuu oman mielen hallinnasta on yksilöllä itsellään.

Mielen ja ruumiin trimmaaminen on kunnon kansalaisen velvollisuus.

– Silloin myös sairastuminen näyttäytyy helposti ihmisen omana syynä ja epäonnistumisena, perinteentutkija Kinnunen kuvailee.

Kaniinin rauhasuutetta miehuuden puutteeseen

Sata vuotta sitten itsetyydytys edusti piirteitä, jotka eivät vastanneet ihanteellisen ihmisen kuvaa. Onanismi oli tuottamatonta toimintaa. Nuoressa kansallisvaltiossa korostettiin kansakunnan vaurastuttamista lisääntymällä.

Muutenkin seksuaalisuus nähtiin uhkaavana luonnonvoimana, joka pysyi kurissa vain silloin, kun se kuului avioliittoon.

Mitä tekoja tai piirteitä omassa ajassamme pidetään epänormaaleina tai poikkeavina?

– Sitä on vaikea nähdä näin läheltä, mutta ovatko esimerkiksi erityisherkkyys tai ujous ei-toivottuja piirteitä ihmisissä, Kinnunen kysyy.

Erityisherkkyyttä käytetään maallikkopuheessa diagnoosin tavoin, hän jatkaa.

Yksi ajan ilmiöistä onkin juuri medikalisaatio. Se tarkoittaa esimerkiksi elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä. Medikalisoitunut elämänhallinta masennus- ja unilääkkeineen on iso bisnes, mutta ei kuitenkaan uusi ilmiö.

Sata vuotta sitten sanomalehdissä julkaistiin mainoksia, joissa moskovalainen laboratorio kauppasi kaniinin rauhasista puristettua parantavaa uutetta. Sen luvattiin tepsivän monenlaisiin aikansa vaivoihin miehuuden puutteesta kuppaan ja vanhuuden heikkoudesta itsesaastutukseen.

Osallistu keskusteluun jutun aiheesta. Keskustelu on auki 23.11. klo 23:een asti.

Juttua muokattu 23.11. klo 9:05: Tarkennettu Suomessa pakkosteriloitujen henkilöiden määrää. Rotuhygienisistä syistä steriloituja on noin 7500, mutta kaikkiaan pakkosteriloitujen määrä on kymmeniätuhansia ihmisiä. Lisätty juttuun jälkimmäinen tieto.

Lue myös:

Testaa: Olisiko sinut pakkosteriloitu 1930-luvun Suomessa?

Hyvissä aikeissa – dokumenttisarja rodunjalostuksen historiasta Suomessa

Lue seuraavaksi