1. yle.fi
  2. Uutiset

Pauliina Orrensuo koki 14 keskenmenoa, ja aina terveydenhuollossa siihen ei osattu suhtautua: "He puhuvat raskausmateriaalista, joka pitää siivota"

Keskenmenon syy jää usein löytymättä, mikä vaikeuttaa myös hoitoa.

keskenmeno
perhe seisoo puistossa
Pauliina ja Mika Orrensuolle Kerttu-tytär on ihme, jonka he saivat lukuisten keskenmenojen jälkeen. Janne Körkkö / Yle

Pieni tyttö kikattaa ja pyörii vinhaa vauhtia alas mäkeä. Tytön isä Mika Orrensuo seuraa vieressä ja on valmiina nappaamaan vauhdikkaan leikkijän syliinsä ennen kuin tulee vahinko.

Kaksivuotias Kerttu Orrensuo saa tempauksillaan aikaan vanhemmilleen ehkäpä tavallistakin enemmän sydämentykytyksiä, sillä hän on perheen ainoa elossa syntynyt lapsi.

– Minulla on 14 taivaslasta ja yksi elävä Kerttu. Hän on meidän elämämme suurin ihme, Pauliina Orrensuo sanoo.

Hän on saanut kaksitoista keskenmenoa ennen Kertun syntymää ja vielä kaksi tytön syntymän jälkeen.

Näin iso määrä keskenmenoja on hyvin harvinaista.

isä ja lapsi leikkii puistossa
Mika Orrensuo kuvailee tytärtään trapetsitaiteilijaksi, joka tykkää korkeista paikoista ja kovasta vauhdista. Tässä hän pyörii alas oululaisen leikkipuiston rinnettä. Janne Körkkö / Yle

Lapsettomuuslääkäri, LT Hanna Hautamäen mukaan raskauden onnistumisen mahdollisuudet kolmen keskenmenon jälkeen alle 35-vuotiaalla naisella ovat todella hyvät – ilman hoitoakin noin 80 prosentin luokkaa.

– Harva olisi jaksanut yrittää noin sinnikkäästi, Hautamäki kommentoi Orrensoiden tapausta sähköpostitse.

Haave suurperheestä ei toteutunut

Pauliina ja Mika Orrensuon halu saada perhe oli niin vahva, etteivät he menettäneet toivoaan omasta lapsesta.

– Olin haaveillut isosta perheestä, missä olisi ollut useita varvaspareja lautalattialla ja eteisessä kunnon kenkäkaaos, Pauliina Orrensuo sanoo.

Suurperheen saamisen sijaan hän sai keskenmenon toisensa perään, kun sikiöt kuolivat kohtuun. Raskaudet olivat kuitenkin alkaneet helposti, joten terveydenhuollossa heitä kehotettiin jatkamaan yrittämistä.

Kertun syntyessä Pauliina oli 40-vuotias. Silloin ensimmäisestä keskenmenosta oli kulunut aikaa kahdeksan vuotta.

Orrensuo kertoo, että keskenmenojen syitä alettiin selvittää tosissaan vasta kahdeksannen menetyksen jälkeen. Sitä ennen oli otettu verikokeita, joista syytä ei kuitenkaan löytynyt.

– Olin alkanut itse epäillä syyksi tukosalttiutta, mutta sitä ei otettu aluksi tosissaan.

Todennäköisimmäksi syyksi Orrensuon keskenmenoille löytyivät juuri hänen itsensä epäilemät laskimotukokset, jotka heikentävät istukan toimintaa. Hän sai vaivaan lääkityksen ja sen jälkeen syntyi Kerttu

.

Pauliina Orrensuo
Pauliina Orrensuo kertoo selvinneensä vaikeista ajoista perheensä ja ystäviensä tuella. Janne Körkkö / Yle

Lapsettomuuslääkäri Hanna Hautamäki kertoo, että tuore eurooppalainen hoitosuositus määrittelee keskenmenon olevan toistuva, kun niitä tulee peräkkäin kaksi tai kolme samassa parisuhteessa.

– Yleensä tutkimukset aloitetaan tässä vaiheessa, jos pari niin toivoo.

Hautamäen mukaan on kuitenkin mahdollista, että käytännöt vaihtelevat hieman ainakin julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

Orrensoille keskemenojen myöhäinen selvittely tarkoitti suurperhehaaveesta luopumista.

– Jossain vaiheessa olin hyvin katkera, että miksi meillä ei ole sylissä muita kun Kerttu. Mutta sitten olen ymmärtänyt, että meidän kohdalla yksikin elävä lapsi on enemmän kuin ihme, Pauliina Orrensuo sanoo.

Keskenmenon syy jää monesti hämärän peittoon

Keskenmenojen syy jää usein löytymättä. Lapsettomuuslääkäri Hanna Hautamäen mukaan se löytyy alle puolessa tapauksista. Sen vuoksi tutkimusta tarvitaan lisää. Hautamäki itse tutkii toistuvien keskenmenojen syitä.

– Mahdollisia taustasyitä ei tunneta riittävän hyvin ja siksi harvoin voidaan tarjota syyhyn kohdistuvaa hoitoa.

Hautamäki sanoo, että toistuva keskenmeno tuskin on yksiselitteinen asia, johon löydetään yksi täsmähoito. Yhdellä parillakin voi olla taustalla monia tekijöitä, sekä naisen että miehen puolella ja näiden yhteisvaikutuksella on merkitystä.

Osaan keskenmenojen aiheuttajista löytyy hoitokeino. Esimerkiksi tukostaipumusta, kilpirauhasen toimintahäiriöitä ja diabetesta voidaan hoitaa. Muiden hoitojen tehosta ei ole löydetty tieteellisissä tutkimuksissa vakuuttavaa näyttöä, Hautamäki kertoo.

Ja vaikka syy löytyisikin, aina hoidot eivät auta. Näin on myös Orrensoilla, jotka ovat saaneet keskenmenoja lääkityksestä huolimatta.

Syyn löytyminen oli vapauttavaa

Hanna Hautamäen mukaan keskenmenojen syyn selviäminen on perheille yleensä helpottavaa, varsinkin jos kyseessä on asia, jota voidaan mahdollisesti hoitaa.

Myös Orrensuot kokevat, että syyn selviäminen oli helpotus. Pauliina kuvaa tunnetta vapauttavaksi, kun syy ei ollutkaan omassa toiminnassa, vaan kehossa.

– Olin aika paljon piiskannut itseäni siitä, että mitä olen tehnyt väärin. Olenko juonut liian monta kuppia kahvia, liikkunut väärällä tavalla tai olenko ollut vääränlaisissa ympäristöissä ja altistunut passiiviselle tupankansavulle.

Mika Orrensuo kertoo, että hänelle syyn selviäminen aiheutti myös voimattomuutta, sillä hän ei pystynyt vaikuttamaan asiaan millään tavalla.

Terveydenhuollossa vaikeuksia kohdata keskenmenoja saanutta

Pauliinan keskenmenot havaittiin pääosin neuvolassa utraäänellä, jolloin huomattiin, ettei sykettä enää löytynyt. Kyseessä olivat keskeytyneet keskenmenot, ja ne hoidettiin loppuun sairaalassa.

– Pääsin onneksi sairaalaan, jossa sain myös kunnon kipulääkityksen. Moni joutuu hoitamaan keskenmenonsa kotonaan, Pauliina Orrensuo sanoo.

Hänen mukaansa osalla terveydenhuollon henkilökunnasta on ollut vaikeuksia suhtautua asiaan, eikä empatiaa ole aina löytynyt. Terveydenhuollossa keskenmenot ovat arkipäivää, mutta vanhemmille ei.

– Olen kohdannut kahdenlaista henkilökuntaa, sellaisia joiden kanssa on yhdessä itketty ja sellaisia, jotka toteavat, että uutta putkeen vaan, eihän tämä teillä enää missään tunnu.

Pauliina Orrensuo kritisoi myös terveydenhuollon tapaan suhtautua kohtuun kuolleeseen sikiöön.

– He puhuvat raskausmateriaalista, joka pitää siivota pois. Minulle kyse on kuitenkin vauvasta, joka on kasvanut sisälläni.

Hän olisi myös toivonut voivansa haudata ainakin osan pidemmälle eläneistä vauvoista, sillä 12-viikkoinen sikiö näyttää jo selvästi ihmiseltä.

– En ole saanut haudata yhtään lastani, mutta uskon, että se olisi auttanut paljon surutyössäni.

Mika Orrensuo sanoo, että hänellä miehenä on ollut tunne, ettei hänellä ole oikeutta surra, vaan hänen on oletettu toimivan puolisonsa tukena.

pariskunta seisoo puistossa
Orrensuot alkoivat puhua keskenmenoistaan jo ennen Kertun syntymää. He huomasivat, että monella oli kokemusta keskenmenosta, mutta niistä oli vaiettu. Janne Körkkö / Yle

Hanna Hautamäen mukaan keskenmenojen kohtaaminen on raskasta sekä naiselle että miehelle.

– Suru on suuri ja on voimattomuuden tunne, kun raskauden onnistumiseen ei voi itse vaikuttaa. He kokevat menettävänsä toivon lapsesta eivätkä uskalla iloita raskaudesta, kun pelkäävät taas sen keskeytyvän.

Myöskään Orrensuot eivät uskaltaneet iloita, vaikka Kertun kohdalla raskaus etenikin normaalisti.

– En uskaltanut pitkään aikaan hankkia mitään tavaroitakaan vauvalle, Pauliina Orrensuo sanoo.

Synnytyskin oli päättyä huonosti

Myös Kertun synnytys oli dramaattinen.

– Hän oli harmaan kalvakka ja saman tien huomasi, ettei hän hengitä kunnolla, Mika Orrensuo kertoo.

Hän sai mennä lapsensa mukana elvytyshuoneeseen ja olla mukana virvoittelussa. Samaan aikaan tuli tieto, että Pauliinan istukka ei ollut irronnut ja hän joutuu leikkaukseen. Mika Orrensuo on ammatiltaan ensihoitaja ja hän näki, että tilanne ei ollut hyvä.

– Oli hyvin inhottava tunne, että miten tässä käy. Vaimo on menossa hätäleikkaukseen, ja tyttö on elvytyshuoneessa.

Orrensuot kertovat, että menetykset ja dramaattinen synnytys ovat jättäneet heihin jälkensä.

– Jokaisella vanhemmalla on menettämisen pelko takaraivossa, mutta meillä se on varmasti vielä korostuneempana, Mika Orrensuo sanoo.

Miten keskenmenoihin mielestäsi suhtaudutaan? Pitäisikö niistä puhua enemmän? Keskustelu on auki maanantaihin kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi