1. yle.fi
  2. Uutiset

Laura Hallamaan kolumni: David ja Greta puhuvat ilmastonmuutoksesta, mutta vain toista tituleerataan kansallisaarteeksi

David Attenboroughilla ja Greta Thunbergilla on sama sanoma, mutta eri kohtelu, kirjoittaa toimittaja Laura Hallamaa.

ilmastonmuutos
Laura Haallamaa / kolumnisti / Pasila 20.02.2019
Jouni Immonen / Yle

Tyylikäs vanha herrasmies katsoo kohti kameraa vakavana. Hän kertoo olevansa David Attenborough. Ikää löytyy jo 93 vuotta.

Näin luontodokumenttien veteraani esittelee itsensä Elämä planeetallamme -dokumentissa. Hän kutsuu elokuvaa todistajanlausunnoksi. Todistaja itse ehti tosin täyttää 94 vuotta ennen kuin elokuva sai ensiesityksensä.

Yli 70 vuotta maailman monimuotoisuutta tarkastellut Sir David kertoo rauhallisella äänellä kohtaamistaan eläinlajeista ja niiden kohtaloista.

Orangeista, jotka keikkuvat hakkuuaukeiden yksinäisissä puissa. Koralleista, jotka menettävät värinsä. Kalakannoista, jotka romahtavat.

Yhden ihmisen eliniän aikana luonnon monimuotoisuus on huvennut. Sir Davidin sanoma on selvä. Jotain tarttis tehdä.

Todistajanlausunto jää kaihertamaan mieltäni. En ole ainoa. Verkossa Sir Davidia tituleerataan brittien kansallisaarteeksi ja uusinta dokumenttia hänen parhaimmaksi työkseen.

Kun luen näitä ylistyssanoja Sir Davidista, ajattelen Gretaa.

Ruotsalainen Greta Thunberg aloitti koululakot ilmastonmuutoksen vuoksi vuonna 2018. Vuodessa hänestä tuli maailman seuratuimpia ilmastovaikuttajia.

Greta purjehti YK:n ilmastokokoukseen. Greta puhui maailman johtajille. Gretaa veikattiin Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Mutta julkisuudella oli toinenkin puoli. Vähätteleviä puheenvuoroja ja kommentteja riitti.

Sellaisia kuin: Greta on vain teinityttö, jonka pitäisi elää kuin muut nuoret. Tai: Mitenköhän Greta jaksaa tämän kaiken.

Sir Davidilla ja Gretalla, on sama sanoma. Ilmastonmuutoksen ja lajikadon hillitsemiseen on ryhdyttävä heti.

Myös Gretasta ilmestyi syksyllä dokumentti. Kävin mielenkiinnosta katsomassa YouTubesta sekä Sir Davidin (siirryt toiseen palveluun) että Gretan (siirryt toiseen palveluun) dokumenttien trailerit. Vilkaisu kommentteihin osoitti todeksi havaintoni.

Sir Davidin todistajanlausunto kirvoitti ylistyksiä. 17-vuotiasta Gretaa taas sätittiin milloin mistäkin. Hänen terveytensä ja ymmärryksensä maailman ja talouden toiminnasta kyseenalaistettiin.

Näillä kahdella, Sir Davidilla ja Gretalla, on sama sanoma. Ilmastonmuutoksen ja lajikadon hillitsemiseen on ryhdyttävä heti.

Mutta heitä kohdellaan täysin eri tavalla.

Näin me ihmiset lokeroimme toisiamme.

Viestijän asema ei määräydy pelkästään viestin sisällöllä. Teini-ikäinen tyttö ei ole monien silmissä tarpeeksi uskottava. Ei, vaikka hän perustaisi tietonsa tieteellisiin artikkeleihin ja faktoihin.

Nuoruuden piikkiin on helppo panna monia asioita ja jättää siksi kuuntelematta.

Miten monesti sain itsekin kuulla parikymppisenä keski-ikäisiltä, että kyllä hekin olivat nuorena ehdottomia ja kapeakatseisia.

Sittemmin olen huomannut, että aikuiset voivat olla aivan yhtä ehdottomia, lapsellisia, typeriä ja mustavalkoisia kuin nuoretkin. Eivät nämä ominaisuudet katso ikää tai sukupuolta.

Ja vaikka olisi ihan fiksu aikuinen, ei ikä niin merkittävästi tajuntaa laajenna, että nuorten huolien kuulemisesta tulisi toisarvoista.

Olisiko maailma parempi paikka jo nyt, jos omassa ikäluokassani olisi ollut Greta? Joku, joka röyhkeästi toimii.

Miksi Greta sitten saa jotkut kihisemään kiukusta? Näkevätkö aikuiset Gretassa jotain, jonka olisivat halunneet nähdä itsessään?

Me kun istuimme kiltisti koulussa perjantaisin ja menimme illalla pitämään hauskaa ja nauttimaan nuoruudestamme. Ei paljon huoli huomisesta painanut.

Mutta ei kai nuoruuden ole pakko mennä aina samalla kaavalla?

Ehkä meitä aikuisia kaduttaa. Olisiko maailma parempi paikka jo nyt, jos omassa ikäluokassani olisi ollut Greta?

Joku, joka röyhkeästi toimii.

Toiminnalle ei nimittäin kovin kauan ole aikaa. Ilmastotutkijoiden mukaan (siirryt toiseen palveluun) ilmastossa saattaa jo nyt olla käynnissä peruuttamattomia muutoksia.

Olen elänyt tällä pallolla kolmekymmentä vuotta. Siihen on mahtunut monta vähälumista talvea ja raivokkaita myrskytuulia.

Kuluneena vuonna kotitalon parvekelasit ovat helisseet tuulenpuuskien (siirryt toiseen palveluun) voimasta tuon tuosta. Lämpöennätykset ovat menneet rikki. Metsää on palanut Australiassa, Siperiassa, Brasiliassa, Portugalissa, Kaliforniassa ja Muhoksella.

Ympärillä tapahtuu. Niin lähellä kuin kaukanakin.

Kuunnellaan siis sekä Sir Davidia että Gretaa. Molemmat antavat ilmastonmuutokselle perspektiivin, jota tarvitsemme.

Ensimmäinen on kymmenien vuosien ajan todistanut lajikatoa.

Toinen joutuu elämään kymmeniä vuosia niiden päätösten kanssa, joita nyt tehdään.

Laura Hallamaa

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka rakastaa Luonnontieteellisen museon Afrikka-huonetta.

Kolumnista voi keskustella 27.11. klo 23:00 asti.

Lue seuraavaksi