Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Sen piti olla suuri päivä Argentiinan presidentille Mauricio Macrille.

Hän isännöi ensimmäisenä eteläamerikkalaisena presidenttinä talousmaailman suurten johtajien G20-kokousta tuulisessa Buenos Airesissa.

Vielä piti ottaa valokuva ehkä maailman tärkeimmän miehen, Yhdysvaltain presidentin kanssa.

Seuraavassa hetkessä Macri huomasi jääneensä kuvauskorokkeelle yksin. Presidentti Donald Trump lähti harppomaan pois ja jätti hölmistyneen Macrin yksin kuvaajien eteen.

Kun avustaja juoksi Trumpin perään, mikrofoni tallensi (siirryt toiseen palveluun) presidentin puheen.

– Hoida minut pois täältä, hän sanoi avustajalleen.

Kyseinen G20-kokous jäi presidentti Donald Trumpin ainoaksi vierailuksi koko Latinalaiseen Amerikkaan.

Yhdysvaltain tai muun suurvallan johtajan aika on ehkä kallein asia maailmassa: parin tunnin tapaamisen järjestäminen voi viedä vuoden, ja se voi ratkaista, rakennetaanko johonkin rautatieverkosto, syntyykö rauhansopimus tai myydäänkö johonkin miljardeilla aseita.

Presidenttien matkoja tutkimalla on mahdollista osittain selvittää, mikä suurvaltaa kiinnostaa – ja mikä ei.

Kokosimme yhteen tiedot kolmen suurvallan johtajien ulkomaanmatkoista 2000-luvulla.

Aineiston mukaan Yhdysvallat häviää kisan läsnäolosta kaikilla mantereilla.

Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän presidentit tekivät yhteensä 952 matkaa 132:een eri maahan tammikuun 2001 ja joulukuun 2020 välisenä aikana.

Katso tästä, mihin supervaltojen johtajien matkat suuntautuivat.

Aineistoon ei otettu EU-maiden johtajia, sillä osa kansainvälisestä diplomatiasta hoidetaan EU:n välityksellä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Eniten maailmaa kiertää Kiina

Yhdysvaltain presidenttien matkoihin perehtynyt politiikan professori James Lebovic George Washington -yliopistosta tutustui aineistoon Ylen pyynnöstä.

Hänen mukaansa matkoissa näkyy Kiinan nousu yhdeksi maailman mahtimaista sekä Yhdysvaltain ja Kiinan kilpailun lisääntyminen.

– Kiinnostavaa on, kuinka paljon Kiina haluaa todella olla suurvalta kylmän sodan ajan tapaan. Ja kuinka paljon Kiinan kiinnostus muuta maailmaa kohtaan pohjautuu pelkästään alueellisiin intresseihin tai taloudellisiin pyrkimyksiin, professori Lebovic sanoo videohaastattelussa.

Kiinan presidentit ovat 2000-luvulla käyneet noin puolessa kaikista maailman maista. Se on paljon.

– Kun katson näitä vierailuja kartalla, näyttää siltä, että Venäjän strategia on maantieteellisesti keskittynyt. Kiina puolestaan luo suhteita ympäri maailmaa sellaisten maiden kanssa, joita suurvallat eivät ole perinteisesti huomioineet, sanoo James Lebovic.

Venäläisjohtajien vilkas matkustelu näkyy alla olevassa grafiikassa: Venäjän johtajat ovat käyneet esimerkiksi Kazakstanissa peräti 37 kertaa.

Satojen tuhansien hintalappu

Suurvaltajohtaja on kuin yhtä keikkaa varten kaupunkiin saapuva rocktähti.

Vaaditaan satoja työtunteja ja huippuammattilaisten osaamista ennen kuin pääesiintyjä voi laskeutua lentokoneesta.

Itse vierailu on paitsi minuutilleen aikataulutettu myös tolkuttoman kallis.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.


AIHEESTA ENEMMÄN


Pyysimme Yhdysvaltain salaiselta palvelulta tietoja presidentti Donald Trumpin ensimmäisen ulkomaanmatkan kuluista. Matka suuntautui Saudi-Arabiaan vuonna 2017.

Kotimaan turvallisuusviraston alaisuuteen kuuluva salainen palvelu toimitti asiakirjan, jossa kaikki muu oli mustattu paitsi tieto kokonaissummasta.

Dokumentin mukaan Trumpin ja hänen delegaationsa kahden vuorokauden oleilu Saudi-Arabiassa maksoi 360 000 dollaria sisältäen hotellikulut, vuokra-autot ja puhelinkulut.

Kun mukaan otetaan presidentin yksityiskoneen Air Force Onen käyttökulut (siirryt toiseen palveluun), vierailun hinta kohoaa noin 2,6 miljoonaan dollariin.

Mitä suurvalta näillä matkustamiseen käytetyillä miljoonilla saa? Ainakin vaikutusvaltaa, kauppa- ja yhteistyösopimuksia sekä huomiota.

Saudi-Arabian vierailulla Trump kiinnitti maailman huomion omaan ulkopoliittiseen linjaansa. Tämä oli ensimmäinen kerta Yhdysvaltain historiassa, kun tuore presidentti matkusti ensitöikseen Lähi-itään, esimerkiksi Kanadan, Meksikon tai Britannian sijaan.

Kaksipäiväisen matkan aikana Trump kirjoitti yli sadan miljardin asevientisopimuksen (siirryt toiseen palveluun) Saudi-Arabian kanssa.

USA:n ote lipsuu Etelä-Amerikassa

Yhdysvalloissa presidentin ulkomaanmatkoihin liittyviä poliittisia traditioita ei rikota helposti.

– Olin yllättynyt, että Trumpin ulkomaanmatkat erosivat niinkin vähän hänen edeltäjiensä tekemistä, professori Lebovic sanoo.

Jotain kuitenkin on viime vuosikymmenen aikana muuttunut. Kun George W. Bush teki kautensa kolmena ensimmäisenä vuotena 49 matkaa, Trump teki enää 37.

Ajatushautomo Hoover-instituutin jäsen Markos Kounalakis on arvostellut Yhdysvaltoja siitä, että se on vetäytynyt eri puolilta maailmaa ja samalla antanut Kiinalle ja Venäjälle tilaisuuden kasvattaa vaikutuspiiriään.

Tämä näkyy esimerkiksi Etelä-Amerikassa.

– Etelä-Amerikan maat solmivat nyt taloudellisia siteitä Kiinan, ei Yhdysvaltojen kanssa. Ja nämä siteet ovat kestävää laatua, Kounalakis sanoo puhelimitse.

Kiinan presidentti on käynyt useimmin esimerkiksi sellaisissa maissa kuin Argentiina ja Chile. Kiina on jo Chilen tärkein kauppakumppani (siirryt toiseen palveluun). Suurvaltaa kiinnostavat siellä esimerkiksi viini, lampaanliha ja teknologia.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Yhdysvaltain presidenttien vähäinen Afrikka-kiinnostus on ollut näkyvissä jo ennen Trumpin kautta.

Jos presidentti on jossain Afrikan-maassa vieraillutkin, hän ei ole sinne palannut.

– Olen yllättynyt, että esimerkiksi Nigeriassa ei ole käyty [yhtä kertaa] useammin, vaikka siellä on niin paljon Yhdysvaltain öljyntuotantoa, sanoo vanhempi tutkija Liisa Laakso Tukholman Afrikka-instituutista videohaastattelussa.

Kiinan Afrikka-kiinnostus näkyy muun muassa investoinneissa, joissa se ajoi Yhdysvaltain ohi jo vuonna 2014.

Tutkija Laakson mukaan Kiina esittelee Afrikassa itsensä reiluna kumppanina, joka ei käytä talouspakotteita tai ole paikallishallinnon rahankäytöstä niin tarkka kuin läntiset kumppanitarjokkaat.

Yhdysvaltain poliittinen johto taas pitää Afrikkaa yhteistyökumppanin sijaan ennemminkin humanitaarisen avun kohteena.

Lisäksi Afrikassa on yhä paljon autoritaarisia maita. Yhdysvaltain presidentti ei halua päätyä samaan kuvaan jonkun kanssa, joka on hallinnut maataan 1980-luvulta lähtien.

– Mutta ehkä jokin erittäin korkean tason rauhanneuvottelu voisi olla Yhdysvaltain presidentille riittävä syy matkustaa Afrikkaan, Laakso arvioi.

Toistaiseksi heidän kiinnostuksen kohteensa ovat kuitenkin olleet toisaalla.

Vatikaani vetää USA:n johtajia

Yhdysvaltain presidentin matkustuskalenteri täyttyy eri geopoliittisten alueiden mahtimaista kuten Etelä-Koreasta, Japanista ja Saudi-Arabiasta.

Kärkisijoille mahtuu kuitenkin yksi poikkeus. Se on maa, jolla on asukkaita alle tuhat eikä edes omaa armeijaa: Vatikaani.

Siellä Yhdysvaltain presidentti on rampannut lähes joka toinen vuosi.

Katolisen maailman johtajan merkityksestä Yhdysvalloille kertoo se, että paavilla on yhtä paljon kahdenvälisiä tapaamisia Yhdysvaltain presidentin kanssa kuin Meksikon, Ranskan ja Britannian johtajilla.

Suomi on Venäjän listan kärkipäässä

Venäjän johtaja tapaa pääsääntöisesti naapureitaan. Suomikin mahtuu matkakohteiden kymmenen kärkeen.

Eniten Kremlin valtiaan matkustusaikataulussa näkyvät kuitenkin 30 vuotta sitten hajonneen imperiumin haamurajat.

Omista vanhoista vaikutusalueista kiinnipitäminen on Venäjälle tärkeää mutta vaikeaa. Monissa Venäjän presidentin yleisimmissä matkakohteissa, kuten Ukrainassa, Azerbaidžanissa ja Valko-Venäjällä, on käynnissä isoja konflikteja.

Aleksanteri-instituutin professorin Vladimir Gel’manin mukaan Venäjän presidentin tiukkaa matkustusaikataulua selittää se, että Venäjällä presidentti vastaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta: ulkoministeri hoitaa rutiinit, mutta presidentti on pomo.

Aikanaan Neuvostoliittoon kuuluneissa maissa vieraileminen ei Gel’mania yllätä, mutta hän näkee muita erikoisuuksia Venäjän listassa.

– Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien pitäisi tavata kahdenkeskisissä neuvotteluissa useammin, Gel’man sanoo videohaastattelussa.

Vielä ennen vuotta 2010 presidentit tapasivat joko Venäjällä tai Yhdysvalloissa liki vuosittain.

Nyt presidentit ovat tavanneet jommankumman maaperällä viimeksi vuonna 2015.

Sen sijaan Venäjän presidentit ovat vierailleet suurvaltajohtajista eniten esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. He ovat siis käyneet suurissa Euroopan Nato-maissa Yhdysvaltain presidenttejä useammin.

Kuluneella vuosikymmenellä Venäjän katse on ollut Lähi-idässä. Siellä se haluaa kilpailla muun muassa kasvavilla asemarkkinoilla.

Vuonna 2015 Venäjä lähetti erityisesti ilmavoimiaan (siirryt toiseen palveluun) Syyriaan, minkä arvioidaan kääntäneen Syyrian sodan voimasuhteet istuvan presidentin Bashar al-Assadin eduksi.

Venäjän presidentti on ainoa suurvaltajohtaja, joka on käynyt Syyriassa tällä vuosituhannella: vuosina 2010, 2017 ja 2020.

Hän on myös matkustanut eniten Iraniin, jonka kanssa Yhdysvalloilla on puolestaan ollut jatkuvia kiistoja ydinaseohjelman vuoksi.

Samaan aikaan presidentti Vladimir Putin on kuitenkin yrittänyt luoda suhteita myös Saudi-Arabiaan. Maa on Yhdysvaltain liittolainen ja Iranin arkkivihollinen. Putin kävi maassa vuonna 2019, ensimmäisen kerran 12 vuoteen.

– Tällainen kehitys voi olla merkki siitä, että joku ajattelee näiden alueiden [Lähi-idässä] olevan saatavilla, sanoo saksalainen politiikan tutkimuksen professori Klaus Segbers.

Carnegie-instituutin tutkijat Eugene Rumer ja Andrew Weiss ovat samaa mieltä. Heidän mukaansa Venäjän toimet Lähi-idässä viittaavat siihen, että se haluaa vaikutusvaltansa ulottuvan naapurustoa pidemmälle.

– Kreml haluaa sananvaltaa maailman kenties tärkeimmällä maantieteellisellä alueella. Siellä kohtaavat monen suurvallan intressit: Yhdysvaltojen, EU:n ja jopa Kiinan. Venäjä edistää omia tavoitteitaan ja näyttää, että Venäjä voi toimia jämäkästi muuallakin kuin reuna-alueillaan, tutkijat kirjoittavat Carnegie-instituutin sivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Videotapaamiset korostavat henkilökohtaisen tapaamisen merkitystä

Kukaan supervaltojen johtajista ei ole poistunut kotimaastaan liki vuoteen. Viimeiseksi jäi Donald Trumpin tekemä Intian-matka helmikuun 2020 lopussa.

Suurvaltajohtajien matkustaminen vähentyi kuitenkin jo ennen koronaa, kun tapaamisia alettiin korvata videokokouksilla.

Se on tehokkaampaa, halvempaa ja fyysisesti turvallisempaa kuin matkustaminen.

Videotapaamisten lisääntyminen on kuitenkin kasvattanut henkilökohtaisten tapaamisten symbolista arvoa, sanoo professori James Lebovic.

– Henkilökohtainen tapaaminen on intiimimpää kuin ruudun tuijottaminen, ja sillä on yhä väliä. Toisin sanoen, presidenttitason diplomatiaa voi verrata omiin ystävyyssuhteisiin. Ystäväsi voi loukkaantua, jos hän saa selville, että olet ollut lähistöllä, mutta et käynyt tapaamassa häntä, Lebovic huomauttaa.

Suurvaltajohtajien ensimmäisiä pandemian jälkeisiä matkoja mietitään erityisen tarkkaan.

Niillä on poikkeuksellisen suuri symboliarvo, mutta toisaalta jokaisella johtajalla on kotimaassaan niin paljon isoja kysymyksiä ratkaistavana, että ulkomaanmatkaan on oltava todella painava syy.

Lebovic uskaltaa veikata ainoastaan Joe Bidenin ensimmäisiä matkakohteita. Hän arvioi, että vanhojen liittolaisten lepyttely on etusijalla.

– En yllättyisi, jos Biden menisi ensin Britanniaan ja jatkaisi sieltä Pariisiin ja Berliiniin.

44 unohdettua maata

Tietyt maat jäävät vuodesta toiseen suurvaltojen luupin ulkopuolelle, oli käynnissä globaali pandemia tai ei.

Maailmassa on 44 maata ja kahdeksan itsenäistä aluetta, joissa kukaan suurvaltajohtaja ei ole käynyt tällä vuosituhannella.

Usein kyse on pienistä tai köyhistä maista. Esimerkiksi Floridan läheisyydessä sijaitseva Haiti ei ole kiinnostanut edes Yhdysvaltojen presidenttiä. Siellä ei ole käyty edes vuoden 2010 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen.

– Trump sanoi sitä persläpimaaksi (siirryt toiseen palveluun)ja [Bill] Clinton uhkasi vallata (siirryt toiseen palveluun) sen 1994, joten en sanoisi tätä yllätykseksi, Lebovic sanoo.

Osa Tyynenmeren saarista kuitenkin houkuttelee maailman johtajia – silloin kun niistä on hyötyä. Lisäksi Kiinan presidentti on vieraillut muun muassa Seychelleillä sekä Trinidad ja Tobagossa.

Pikkumaissa käydään usein esimerkiksi YK:n yleiskokousten tärkeiden äänestysten edellä. Niissä joka valtiolla on yksi ääni.

– Vähän kuin minkä tahansa vaalien alla halutaan vierailla jokaisessa vaalipiirissä, Markos Kounalakis sanoo.

Kiinalle pikkusaaret ovat tärkeitä myös siksi, että ne ovat niitä harvoja, joilla on diplomaattisuhteet Taiwanin kanssa Kiinan sijaan. Näistä kaksi, Kiribati ja Salomonin saaret, päättivät siirtyä Pekingin kannalle syksyllä 2019.

Kiinan presidentti Xi tapasi välittömästi molempien saarivaltioiden johtajat. Nyt Kiina rakentaa Kiribatille valtavaa kalatehdasta (siirryt toiseen palveluun).

Kuvitellaanpa lopuksi, että olet valtio. Kaikki suurvallat ovat unohtaneet sinut, mutta yllättäen saat viestin, että nyt olisi jonkin suurvallan presidentti tulossa kylään.

Kenet toivottaisit mieluiten tervetulleeksi?

– Jos etsin apua infrastruktuurin kehittämiseen, sitä ei tee Yhdysvallat vaan Kiina. Joten jos haluaisin rakentaa lentokentän, katsoisin Kiinaan, kuten Sri Lanka teki. Jos ongelmani olisi energia, Venäjä on siinä aktiivinen, mikä houkuttaa esimerkiksi Venezuelaa ja Lähi-idän maita, Kounalakis sanoo.

– Mutta jos haluaisin kehittää rakenteita ja demokratiaa, katsoisin yhä kohti Yhdysvaltoja.

Juttu on auki keskustelulle tiistaihin 19. tammikuuta kello 23:een asti.

Grafiikkaa korjattu klo 9.58. Yksittäisten presidenttien matkoja esittelevässä palkkigrafiikassa tiedot Kiinan presidenttien matkoista näkyivät aamulla myös Yhdysvaltain presidenttien matkojen kohdalla.

Lue Yhdysvaltojen tuoreimmista tapahtumista

Yle seuraa: Viranomaiset pelkäävät hyökkäystä sisäpiiristä virkaanastujaispäivänä, sunnuntain mielenosoitukset jäivät torsoksi

Lue myös:

Ylen selvitys: Kiinan kontrollijärjestelmä pesiytyi myös Suomeen – Toiminnalla on yhteys suomalaiseen puoluepolitiikkaan

Essee: Kiina määrittelee uudelleen ihmisen onnellisuuden, eikä siihen kuulu vapaus – USA:n pitäisi keksiä suunnitelma Kiinan pysäyttämiseksi