1. yle.fi
  2. Uutiset

Miten määritellään sateenkaariliike – entä yhteistyö? Kokkolassa seurakunta pohtii irtautumista yhteistyöstä, ja se vaatii kirkkohallituksen mukaan tarkkaa rajanvetoa

Yhdenvertaisuuslaki ei ulotu uskonnolliseen toimintaan, mutta sitoo kirkkoa ja seurakuntia työnantajina ja viranomaistahoina.

seurakunnat
Regnbågsflaggor på Kokkola pride 2018.
Sateenkaariliput liehuivat ensimmäisessä Kokkola Pridessä vuonna 2018. Osa seurakuntaneuvoston jäsenistä haluaisi linjauksen siitä, että ensi vuoden tapahtumaan seurakunta ei osallistuisi.YLE/Ida-Maria Björkqvist

Mahdollinen yhteistyön lopettaminen Priden, Setan ja koko sateenkaariiikkeen kanssa vaatii tarkkaa pohdintaa rajanvedosta jo keskusteluvaiheessa. Näin arvioi asiantuntija Minna Rikkinen kirkkohallituksesta.

Kokkolan suomalaisen seurakunnan seurakuntaneuvosto on aloittanut keskustelun aloitteesta, jossa esitetään että "seurakunta ei osallistu Pride-yhteistyöhön, Pride-tapahtumiin eikä sateenkaariliikkeen/Setan järjestämään toimintaan eikä muutenkaan tue millään tavalla pyrkimyksiä, jotka ovat ristiriidassa kirkolliskokouksen hyväksymän kirkon normatiivisen käsityksen kanssa avioliitosta yhden miehen ja yhden naisen välisenä yhteiselämän muotona".

Lue myös: Pridesta tuli kova pala Kokkolassa: seurakuntaneuvosto miettii nyt irtisanoutumista kaikesta yhteistyöstä sateenkaariliikkeen kanssa

Tuossa muodossaan aloite herättää Rikkisen mukaan kysymyksiä rajoista. Mikä kaikki esimerkiksi on sateenkaariliikettä? Puhutaanko yksittäisistä ihmisistä vai tietyistä toimijatahoista – ja mistä toimijatahoista?

– Entä mitä katsotaan yhteistyöksi? Jos seurakunnan työntekijät osallistuvat moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa on mukana vaikkapa Setan asiantuntija mukana, onko sellainen sitten yhteistyötä? Rikkinen antaa esimerkin.

Pisimmillään vietynä aloitteen voisi tulkita jopa niin, ettei seurakunnan tilojen vuokraaminen seksuaalivähemmistöön kuuluvan muusikon konsertille olisi mahdollista.

Rikkinen pitääkin rajanvetoa merkittävänä jo tässä vaiheessa, kun asiasta vasta keskustellaan: mistä siis tarkkaan ottaen on kysymys?

Regnbågsflagga i Sölvesborg
Berislav Jurišić / Yle

Samalla olennainen kysymys seurakunnan päätöksentekijöille on hänen mukaansa se, millaisen viestin aloite antaa. Siksi on arvioitava tavoitteita ja käytännön vaikutuksia seurakuntalaisten ja alueen ihmisten elämään.

Keskustelu on kuitenkin hyvästä ja tarpeen, kun kyseessä on ristiriitoja herättävä asia. Rikkisen mukaan on tärkeää miettiä myös foorumia, jolla keskustelua käydään: järjestetäänkö tilaisuuksia, joissa seurakuntalaiset ja alueen ihmiset, työntekijät ja luottamushenkilöt voivat keskustella?

– Hyvän, arvostavan, rakentavan keskustelun käyminen vaatii aikaa, hyviä järjestelyjä ja pitkää pinnaa. Toivon, että sille löytyy tilaa.

Rikkinen nostaa esiin myös pari vuotta sitten hyväksytyn Turvallinen seurakunta -asiakirjan, joka liittyy olennaisesti seksuaalivähemmistöistä käytävään keskusteluun. Suuri kysymys on hänen mukaansa se, miten päätöksenteon kautta rakennetaan seurakunnasta turvallinen tila kaikille ihmisille.

Uskonnon harjoittamista vai työnantajan toimia?

Pohdittavaa on myös juridisesti. Yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnon harjoittamiseen, mutta toisaalta laki velvoittaa seurakuntia työyhteisöinä ja viranomaistoimijoina toimimaan niin, ettei ketään syrjitä.

– Siinä mielessä laki on ehdoton ja sitoo kirkkoa ja seurakuntia, sanoo asiantuntija Minna Rikkinen.

Hänen mukaansa aloitteen esittämä linjaus voisi paikoin johtaa tulkinnanvaraisuuteen siitä, milloin on kyse uskonnon harjoittamisesta ja milloin työnantajan tai viranomaistoimijan tehtävistä.

Aloitteen loppuosan muotoilu voi mahdollistaa työyhteisökysymykset ja jopa vaatia rajankäyntiä työntekijöiden mielipiteenilmaisun vapaudesta.

Toisaalta Rikkinen sanoo, että vaikka uskonnon harjoittaminen ei ole sidottu yhdenvertaisuuslakiin, muitakin näkökulmia kannattaa ottaa huomioon.

– Hengellisen johtajuuden iso kysymys on siinä, mitä aiheuttaa, jos asioita ratkotaan niin että vähemmistöt kokevat mahdottomaksi olla seurakunnan toiminnassa.

Yhteistyön poissulkeminen harvinaisempaa

Minna Rikkinen on mukana kirkkohallituksen pian päättyvässä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusprojektissa. Hänelle tällainen aloite tulee vastaan ensimmäistä kertaa seurakunnan päätöksentekoelimissä.

– Aloitteissa on pikemminkin yhteistyöavauksia etsivä suunta. Toki viime vuosien avioliittokeskustelu on tuonut myös esimerkiksi tilojen käyttöä rajoittavia aloitteita.

Taustalla on seurakuntalaisilta tullut palaute ja toive selkeästä linjauksesta. Sekin kertoo Rikkisen mukaan vaikeasta tilanteesta, johon avioliittokysymyksestä käytävä keskustelu on kirkossa ajautunut.

Hän muistuttaa, että käsitys kirkollisen avioliiton mallista ei poista sitä, että kirkon sisällä on asiasta erilaisia näkökantoja. Myös piispainkokous painotti kirjeessään kirkolliskokoukselle vahvasti toivetta arvostavasta keskustelusta ja yhteyden rakentamisesta vaikean asian äärellä.

Lue seuraavaksi