1. yle.fi
  2. Uutiset

Miksi koronakriisi tai ydivoimalaonnettomuus saa tunteet liikkeelle verkkokeskustelussa? Tutkija selittää asiaa vallankäytöllä

Tunteisiin liittyy tuoreen väitöstutkimuksen mukaan vallankäyttöä, joka heijastuu niin verkkokeskusteluihin kuin viranomaisviestintään.

keskustelupalstat
Kuvassa on maahan hylätty kasvomaski Helsingin päärautatieasemalla 14. lokakuuta 2020.
Koronakriisi herättää suuria tunteita ja epävarmuuksia ja siksi verkkokeskustelu usein kärjistyy. Silja Viitala / Yle

Laita sanat maski ja koronavirus otsikkoon, ja verkkokeskustelu käy jo kuumana. Toisten mielestä maski ei auta mitään eikä missään, toisten mielestä maskin käyttöä vähätellään.

Miksi koronapandemia tai muut kriisit herättävät niin suuria tunteita verkkokeskustelussa?

Tuore Tampereen yliopiston väitöstutkimus selvittää, kuinka suuret onnettomuudet ja kriisit saavat tunteet liikkeelle.

Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Anna Rantasila tutki Fukushiman ydinonnettomuuteen liittyvien uutisten somekommentteja affektiteorian, eli tunteiden ja tuntemuksien näkökulmasta. Tunteisiin liittyy vallankäyttöä, joka heijastuu tutkijan mukaan niin verkkokeskusteluihin kuin viranomaisviestintään.

Naureskelu tapa reagoida epävarmuuteen

Verkkokeskustelut olivat poliittisesti jakautuneita jo Fukushiman aikaan vuonna 2011, ja se näkyi myös kommenteissa.

Nyt Rantasila on seurannut yhtä kiinnostuneena koronaviruspandemian uutisointia ja viranomaisviestintää. Kevään vessapaperihamstrauksessa ja maskikeskustelussa näkyi samoja piirteitä kuin ydinvoimaonnettomuuden kommenteissa.

– Vessapaperiin ja maskeihin liitetään samankaltaisia tunteita kuin joditabletteihin vuonna 2011, Rantasila sanoo väitöstiedotteessa.

Kun edessä on näkymätön uhka ja siihen liittyvä tieto on epävarmaa, konkreettinen esine kuten vessapaperipaketti tai purkillinen jodia tuo tutkijan mukaan turvallisuuden tunnetta.

Rantasilan mukaan tunteisiin liittyy usein vallankäyttöä.

Omista mielipiteistä eroavat keskustelijat pyrittiin saamaan ruotuun esimerkiksi tekemällä heidät naurunalaiseksi. Vessapaperin hamstraajille naureskeltiin viime keväänä samaan tapaan kuin joditablettien hankkijoille.

Kuka määrittelee, mikä on tärkeää?

Tunteisiin liittyvän vallan tunnistaminen auttaa Rantasilan mukaan ymmärtämään, miksi verkkokeskustelut leimahtavat niin herkästi riitelyksi.

Kuka määrittelee esimerkiksi, milloin pitää pelätä?

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta puhuttaessa osa keskustelijoista rajasi onnettomuuden teknologiseksi ongelmaksi, jolla on teknologinen ratkaisu, kun taas osa keskustelijoista ajatteli asiaa luonnon ja alueella asuvien ihmisten näkökulmasta.

– Säteilyturvakeskus oli ymmärrettävästi paljon esillä Fukushiman onnettomuuden yhteydessä, ja sen näkökulma oli selittää, mitä voimalassa on tapahtunut. Verkkokeskustelijat kuitenkin kritisoivat tätä näkökulmaa aika voimakkaasti, Rantasila sanoo.

Jos oma näkökulma ei pääse julkisuuteen tai se sivuutetaan, se herättää voimakkaita tunteita.

Informaation välityksellä on tärkeä rooli koko ajan muuttuvassa kriisitilanteessa. Jos ihmisten huolet ja tunteet sivuutetaan pelkillä rauhoittumiskehotuksilla, voi se tutkijan mukaan tuottaa epäluuloa ja vastarintaa.

– Kyse on demokratian perusasioista: kenellä on oikeus määritellä, miten asioista puhutaan ja mitä pidetään tärkeänä ja suojelemisen arvoisena? Tunteen taustalla on usein monimutkainen vyyhti arvoja ja oletuksia, Rantasila toteaa.

Rantasilan väitöskirja tarkastetaan Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa viikon päästä perjantaina.

Korjaus 25.11. klo 11.10 korjattu väitöskirjan tarkistamisajankohta.

Lue seuraavaksi