1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Finlandia-palkinto

Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajalle Anni Kytömäelle metsät ovat tärkeitä, mutta hän hämmästelee puheita "luonnon viisaudesta"

Hämeenkyrössä asuva Anni Kytömäki voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksellaan Margarita. Se on hänen kolmas romaaninsa.

Anni Kytömäki on kirjoittanut kolme romaania. Finlandia-voitto tuli teoksella Margarita. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Anni Kytömäkeä harmitti. Kello läheni jo puoltapäivää eikä puhelin ollut soinut. Ei hän voittoa odottanut, mutta toivoi kuitenkin. Hän päätti lähteä juoksulenkille purkamaan pettymystään. Kuuden kilometrin kohdalla oli pakko pysähtyä, kun puhelin soi. Se oli kustantaja Anna Baijars Gummerukselta.

– Kun Anna kertoi voittouutisen, en ollut uskoa sitä todeksi. Puuskutin vain, että ei ole totta, ei ole totta!

Loppumatka juoksulenkistä taittuikin kevein askelin.

Finlandia-palkinnon voittaminen merkitsee Kytömäelle paljon. Se on tietenkin saavutus kirjallisen uran kannalta, mutta se on tärkeä myös henkilökohtaisella tasolla.

– Voitto antaa varmuuden, että on tullut valittua oikea tie.

Vaikka Kytömäki nauttii rauhasta, hän pitää lukijoiden kohtaamisesta. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Kytömäki on aina kokenut olevansa hiljainen tarkkailija. Lapsena hän tunsi yhteiskunnan asettamat odotukset raskaana – olisi pitänyt olla ulospäinsuuntautunut, puhelias ja sanavalmis. Koulun vanhempainvartissa opettajan sanomat sanat ovat vaikuttaneet pitkään Kytömäen elämään: “Anni on huolestuttavan hiljainen lapsi.”

– Tulkitsin sen niin, että jos on hiljainen, ei ole ajatuksia. Itse kuitenkin koin, että minulla oli paljon kaikenlaisia ajatuksia. Tämä voitto antaa oikeutuksen tunteen, että saan olla tällainen kun olen.

Voittoisa romaani onkin omistettu "maan ja veden hiljaisille".

– Nykyään usein unohtuu, että meitä hiljaisia on aika paljon, jotka pääsevät parhaisiin suorituksiin työskennellessään rauhassa, yksin.

Sulkeutuneisuuteen ja hiljaisuuteen viittaa myös voittoromaanin nimi. Margarita tarkoittaa helmeä ja viittaa myös helmisimpukan latinankieliseen nimeen. Vaatimattoman näköinen ja vaikeasti havaittava simpukka kulkee mukana läpi kirjan tarinan.

Valtio vaati vauvoja

Onneksi jo nuorena Kytömäki löysi kirjoittamisesta väylän tuoda esiin ajatuksiaan, joita on yhä paljon. Sen huomaa voittoromaanista. Kirjassa on tarinan lisäksi paljon erilaisia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Luonnonsuojelu, metsien hakkuu, kehon itsemääräämisoikeus, rauhanaate.

– Vaikka kirjoitan tällaisia historiallisia romaaneja, haluan liittää ne nykyaikaan. Monesti kuvitellaan, että esimerkiksi luonnonsuojelu on uusi keksintö, vaikka sitä on harjoitettu jo 1800-luvulta lähtien.

Kytömäki tekee paljon taustatöitä tutkiessaan kirjojensa teemoja. Hänestä on hauska tuoda esiin ilmiöiden juuria.

– Sieltä menneisyydestä saa myös toivoa tämän hetken toimintaan.

Kytömäki on seurannut epäuskoisena, mutta ei tippaakaan yllättyneenä viime vuosien keskustelua metsien hakkuista. Viimeksi viime viikolla Yle uutisoi valtion tekemistä metsähakkuista.

Suomen valtio kaataa vanhoja metsiä, vaikka niistä on löydetty tuhansia uhanalaisia lajeja – asiantuntija: "En voi ymmärtää, miksi niin tapahtuu"

Metsien liiallinen hyötykäyttö ja avohakkuut ovat tärkeänä teemana myös Margaritassa. Sotien jälkeisenä jälleenrakennuksen aikana puuta tarvittiin paljon. Valtio vaati metsiä hakattavaksi. Samalla tuhoutui monen sielunmaisema, kuten Kytömäen kirjan henkilöille kävi.

Margarita on Anni Kytömäen kolmas romaani. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Metsät eivät riittäneet valtiolle. Kytömäen kirjassa valtiovalta ulottaa määräysvaltansa myös ihmiskehoon. Naisia kehotettiin kovin sanakääntein hankkimaan vauvoja, mieluiten kuusi. Päähenkilö Senni on kuolla raskaudenaikaisen vakavan pahoinvoinnin takia, mutta se ei riitä syyksi aborttiin. Valtio tarvitsee vauvansa.

– Tutkin vanhoja asiakirjoja ja aborttilautakunnan päätöksiä. Ajatus valtion vauvasta ei ole yhtään liioiteltu, sillä tekstit olivat aika hurjaa luettavaa. Tuntui, ettei naisilla ollut määräysvaltaa kehoonsa saati elämäänsä.

Kytömäki on kokenut nykyajan puheet synnytystalkoista loukkaavina, suorastaan hyökkäyksenä naisten itsemääräämisoikeutta vastaan.

– Se on väärin kaikkia osapuolia kohtaan. Osa ihmisistä ei pysty saamaan lapsia, osa ei halua. Myös lapsia kohtaan on väärin, että heitä pidetään vain massana, joka maksaa myöhemmin veroja.

Kytömäki päätti itse jo nuorena, ettei halua äidiksi.

– Se on ollut vieras ajatus ruumiilleni, vaikka toki olen pohtinut sitä.

Kytömäki on nähnyt läheltä, mitä vakava raskauspahoinvointi aiheuttaa. Se sai hänet pohtimaan, miten ristiriitaista on, että äidin elimistö hylkii sikiötä niin voimakkaasti. Se vahvisti hänen näkemystään siitä, ettei luonto ole aina oikeassa. Sielläkin on paljon järjettömyyttä ja keskeneräisyyttä.

– Usein vedotaan luonnollisuuteen ja luonnon viisauteen. Ei luonto ole läheskään aina viisas.

Kytömäen lempilause kirjassa on: Luonto ei ole taideteos vaan horjuva hahmotelma.

Hieroja ja kapakkapianisti

Margaritan päähenkilössä Sannissa on paljon Kytömäkeä. Sanni on tarkkaileva, pienikokoinen ja ammatiltaan hieroja. Luontokartoittajan työn lisäksi Kytömäki on opiskellut myös hierojaksi. Harjoittelujaksojen lisäksi hän ei ole kuitenkaan työskennellyt ammatissa, sillä pienikokoisena ihmisenä hän olisi joutunut käyttämään valtavasti voimaa. Käsien nivelet alkoivat helposti oirehtia.

– Päätin heti siinä vaiheessa, että haluan säilyttää käteni toimintakykyisinä, enkä näin ollen ryhtynyt hierojan ammattiin. Tätä kirjaa kirjoittaessa kaikista tiedoistani oli kuitenkin paljon hyötyä.

Käsiä tarvitaan muun muassa pianonsoittoon.

Kytömäen kirjat saavat alkunsa nimenomaan pianoa soittaessa. Silloin ajatukset nousevat liitoon.

Kytömäki on soittanut kuusivuotiaasta lähtien. Hän kertoo käyneensä tavanomaisen musiikkiopistopolun ja soittavansa lähinnä vain omia sovituksiaan tutuista kappaleista. Vähättelevän sävyn alta paljastuu kuitenkin yllättäen, että Kytömäki on elättänyt itseään pianonsoitolla.

– Olen ollut kapakkamuusikko tai hienommin sanottuna ravintolamuusikko. Soitin tamperelaisessa ravintolassa ja yhden kauden Saariselällä. Lisäksi olen ollut mukana musiikkinäytelmissä pianistina.

Vaikka kirjat eivät saakaan alkuaan metsässä vaan musiikin äärellä, on luonto Kytömäelle elintärkeä. Hän asuu maaseudulla Hämeenkyrössä ja liikkuu paljon lähiseutujen metsissä. Hänellä on myös omaa metsää, suojeltua tietenkin. Ensimmäiset metsätilkkunsa hän osti esikoiskirjastaan saamillaan tuloilla. Kultarinta myi mukavasti, sillä se pääsi Finlandia-ehdokkaaksi.

– Halusin jotenkin kompensoida kirjani aiheuttamaa haittaa metsille.

Nyt omaa metsää on jo 14 hehtaaria. Ne kaikki kuuluvat Metso-suojeluohjelmaan.

Margarita on painettu ekologiselle paperille Kytömäen toiveesta. Kuva: Gummerus kustannus

Margarita on painettu ekologisimmalle paperille, mitä oli saatavilla. Sivut ovat ohuita kuin virsikirjassa, siksi kirja vaikuttaa ohuelta, vaikka sivuja on lähes 600.

– Säikähdin, kun näin kirjani ensimmäisen kerran. Ajattelin,että puolet on sensuroitu pois!

Kytömäki ei ole vielä päättänyt, mitä tekee Finlandia-palkinnon voittorahoilla. Metsää hän voisi ostaa lisää, mutta toisaalta ajatus metsän “omistamisesta” oudoksuttaa.

– Ehkä kuitenkin korjautan pianoni. Uutta en haluaisi ostaa. Luonnonsuojelijana haluan esisijaisesti korjata vanhaa.

Pianon kuntoon saaminen on tärkeää, sillä uusi romaani on jo suunnitteilla. Ennen kirjoitustyöhön ryhtymistä on ajatusten annettava muotoutua pianon ääressä.

Anni Kytömäki kirjoitti keuhkot tuhoavasta pandemiasta juuri ennen koronaa: Finlandia-ehdokas pohtii ihmisen ja luonnon kantokykyä viruksen varjossa

Katso Aamun kirja Anni Kytömäestä