1. yle.fi
  2. Uutiset

EU:ssa väännetään maatalouden uusista säännöistä — kävimme lappeenrantalaisella sonnitilalla katsomassa, miten unioni näkyy tuottajan arjessa

Kaksi Brysselissä vaikuttavaa suomalaista kertoo, miksi ympäristöystävällisen maatalouspolitiikan tekeminen on niin vaikeaa.

maatalouspolitiikka
Sonni lipoo toisen sonnin naamaa pihatossa Ronin tilalla Lappeenrannassa.
Lappeenrantalainen Juha Ronin tila on riippuvainen EU:n nautapalkkiosta. Unionin maatalouspolitiikan uudistus on jatkuvaa tasapainoilua tehokkaan ja kohtuuhintaisen sekä ekologisesti kestävän ruoantuotannon välillä. Mikko Savolainen / Yle

Vaikka on marraskuu, Lappeenrannassa sijaitsevat Ronin tilan pellot vihertävät.

Syy on EU:n maksama viherryttämistuki, joka kannustaa kylvämään pelloille heinää sadonkorjuun jälkeen. Tarkoitus on, että pellot sitovat ravinteita ympäri vuoden.

— EU-tuet vaikuttavat maatalouteen varsinkin täällä Etelä-Suomen alueella ihan valtavasti, kertoo maatalousyrittäjä Juha Roni.

—Naudanliha on sen varassa, paljonko rahaa maksetaan. Jos EU-tukea ei olisi, oltaisiin ihan puilla paljailla.

EU:n maksama maataloustuki on Ronin tilalle elintärkeä. Suurin summa tulee EU:n nautapalkkiosta, lisäksi tila saa esimerkiksi perustukea, peltokasvipalkkiota ja viherryttämistukea.

Ronin tilan isäntä Juha Roni.
Juha Roni alkoi pyörittää sukutilaa vuonna 1995. Juha ja Minna Ronin navetassa on 150 nautaa. Tuottajille maksetaan lihasta noin kolme euroa kilo, joka ei yksin riitä kattamaan kuluja. Ronin mukaan lihantuotanto ei nykyisellään olisi mahdollista ilman EU-tukia. Mikko Savolainen / Yle

EU:n uusi maatalouspolitiikka: aitoa ilmastokunnianhimoa vai pelkkää viherpesua?

EU:ssa neuvotellaan tällä hetkellä tulevien vuosien yhteisesta maatalouspolitiikasta (Common Agriculture Policy, CAP). Päätös ei ole ihan pieni, koska maatalouden tukemiseen aiotaan käyttää noin kolmannes EU:n budjetista.

Komission mukaan uusi politiikka on ilmasto- ja ympäristötavoitteiltaan kunnianhimoista. Kaikki eivät ole olleet asiasta samaa mieltä, vaan pakettia vastaan on protestoitu kaduilla ja sosiaalisessa mediassa tunnisteella #WithdrawTheCAP.

Kysyimme kahdelta Brysselissä vaikuttavalta suomalaiselta, onko EU:n uusi maatalouspaketti pelkkää viherpesua ja miksi maatalouden ja ympäristöystävällisyyden yhteensovittaminen on vaikeaa.

Maanviljelijöitä edustaa EU:n maataloustuottajien keskusjärjestön Copa-Cogecan pääsihteeri Pekka Pesonen ja ympäristönsuojelijoita Greenpeacen metsä- ja maatalousasiantuntija Sini Eräjää.

Kuvakombo Sini Eräjäästä ja Pekka Pesosesta.
Tällä hetkellä maataloussektori aiheuttaa noin kymmenesosan EU:n kasvihuonepäästöistä. Sini Eräjää ja Pekka Pesonen ovat samaa mieltä suuresta tavoitteesta: EU:n maatalouspolitiikan pitäisi olla ympäristöystävällisempää.Kuvankäsittely Ilkka Kemppinen / Yle

Pekka Pesonen kertoo tuottajien olevan sitoutuneita siihen, että maapallon lämpeneminen rajoitetaan 1,5 asteeseen.

– Viljelijähän on ensimmäinen, joka joutuu ilmastonmuutoksen vaikutusten uhriksi, Pesonen toteaa.

Maatalouspolitiikka on jäänyt jumiin 60-luvulle.

Sini Eräjää, Greenpeacen maatalousasiantuntija

Sini Eräjään mukaan komission ehdottamat keinot eivät kuitenkaan riitä mihinkään. 3 600 tutkijaa (siirryt toiseen palveluun) on samaa mieltä siitä, ettei komission esitys tee maataloudesta nykyistä kestävämpää.

EU:n maatalouspäästöt ovat junnanneet nykytasollaan jo 2000-luvun alusta saakka, ja jos asia halutaan muuttaa, tarvitaan rohkeampia uudistuksia.

– Maatalouspolitiikka on jäänyt jumiin 60-luvulle. Ei tunnusteta ongelmia eikä sitä, että tuotantorakenteita pitää muuttaa, Eräjää toteaa.

Maatalouspolitiikan vaikea yhtälö

On helppo olla samaa mieltä siitä, että maatilojen pitäisi tuottaa riittävästi kohtuuhintaista ruokaa. Samaan aikaan on myös helppo toivoa, ettei tämä kuormittaisi ympäristöä tai aiheuttaisi päästöjä. Ongelma on, että kaikkea ei voi saada.

Valmisteilla oleva paketti on hyvä esimerkki tästä dilemmasta.

Euroopan komissio haluaa vähentää lannoitteiden, torjunta-aineiden ja antibioottien käyttöä. Pesosen mukaan tämän pelätään laskevan tuotantoa, heikentävän kilpailukykyä ja pienentävän maanviljelijöiden tuloja. Samalla kasvaisi paine nostaa ruoan hintaa.

Lisäksi jatkossa osa tuesta halutaan suunnata ympäristötoimista koostuviin "ekojärjestelmiin".

Jos 20–30 prosenttia tuesta pistää ympäristötoimenpiteisiin, se on kaikki pois perheen toimeentulosta.

Pekka Pesonen, EU:n maataloustuottajien keskusjärjestön pääsihteeri

– Jos 20–30 prosenttia tuesta pistää ympäristötoimenpiteisiin, se on kaikki omasta pussista ja perheen toimeentulosta, Pesonen toteaa.

Pesonen muistuttaa, että maanviljelijöiden ensisijainen tehtävä on kuitenkin tuottaa ruokaa. Samaa sanoo Roni.

– Ei ole hyvä, jos mistään muusta ei saa tukea kuin ympäristöasioista, sillä se alkaa hankaloittaa käytännön työtä viljelyssä.

Greenpeacen Sini Eräjää sanoo ymmärtävänsä viljelijöiden huolen toimeentulosta, mutta ei sitä, miksi yhtälö vaikuttaa niin vaikeasti ratkaistavalta.

– Meillä on tässä kuitenkin käsillä kolmasosa EU:n budjetista. Kyllä tukia löytyy, jos niitä vain halutaan näihin tavoitteisiin käyttää.

Kasvipeitteinen pelto Ronin tilalla Lappeenrannassa.
Ronien 200 hehtaarin kokoisella tilalla viljeltiin tänä vuonna vehnää, ohraa, hernettä ja säilörehua. Saadakseen EU:n tukia viljelijöiden on noudatettava yhteisiä pelisääntöjä, jotka liittyvät esimerkiksi lannoitteiden ja kasvilajikkeiden määrään, peltojen kasvipeitteisyyteen ja kasvinsuojeluaineiden käyttöön. Myös peltojen pinta-ala määritellään joka vuosi aarin tarkkuudella.Mikko Savolainen / Yle

Löytyykö ratkaisu tukiremontista vai uudesta teknologiasta?

Myöhäisessä syksyssä lämpötila on lähellä nollaa, mutta navetalta hohkaa lämpöä. Ronien tilalla ei ole lypsykarjaa vaan pelkkiä sonneja. Eläimet ruokailevat rauhassa oman pellon apetta.

Noin 70 prosenttia EU:n maatalousmaasta on eläintuotannon käytössä. Se myös tuottaa leijonanosan päästöistä. Ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet sitä, ettei tähän edes yritetä puuttua.

Pekka Pesonen vääntää rautalangasta, että viljelijälle eläintuotanto on taloudellinen kysymys: hänelle jää vähemmän käteen, jos hän myy viljaa, kuin jos hän syöttää viljan porsaalle ja myy tämän porsaan. Kyse on eräänlaisesta jatkojalostuksesta.

Maatalouspolitiikkaan liittyy paljon saavutettuja etuja, joita puolustetaan voimakkaasti.

Sini Eräjää, Greenpeacen maatalousasiantuntija

Pesonen ja Eräjää ovat samaa mieltä siitä, ettei komissio ehdota riittäviä keinoja ympäristötavoitteidensa läpiviemiseen. Mutta itse he ehdottaisivat erilaisia keinoja.

Eräjää uudistaisi maatalouden rahanjaon kokonaan.

– Tällä hetkellä melkein 80 prosenttia suorista tuista menee 20 prosentille suurimmista tiloista.

– Maatalouspolitiikkaan siis liittyy paljon saavutettuja etuja, joita puolustetaan voimakkaasti.

Suurtilallisten sijaan Eräjään mukaan tulisi tukea esimerkiksi eläintuotannosta luopuvia tuottajia.

Tällaiseen remonttiin Pesosen edustamat tuottajat eivät olisi valmiita. Pesonen muistuttaa, että suurimmat tilat myös tuottavat suurimman osan ruoasta.

Sen sijaan Pesonen antaa esimerkin yllättävästä ratkaisusta: vehnäkasvin vartta voisi lyhentää tai juurta kasvattaa.

EU:n pitäisi hyödyntää uutta jalostusteknologiaa siten, että viljelykasvit käyttäisivät mahdollisimman vähän ravinteita ja sitoisivat mahdollisimman paljon hiiltä. Näin viljelysmaa voisi itse asiassa auttaa ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa.

Lue myös:

Löytyykö ratkaisu ilmastonmuutokseen tavalliselta suomalaiselta pellolta? "Tällä hetkellä mikään tekniikka ei siihen pysty, mutta luonto pystyy"

Sonnit syömässä rehua pihatossa Ronin tilalla Lappeenrannassa.
Jos naudalta puuttuu korvamerkki teuraaksi mennessä, siitä voi tulla sanktioita. Eläimet ovat kuitenkin vapaana navetassa, eli joskus korvamerkki putoaa. Mikko Savolainen / Yle

Maatalouspolitiikalta puuttuvat selkeät tavoitteet

Yksi uudistuksen päätavoite on vähentää byrokratiaa: komissio hellittäisi valvontavaltaansa ja jättäisi enemmän kansallisten suunnitelmien varaan.

Kaikkia viljelijöitä sitoisivat tietyt perusvaatimukset, minkä lisäksi heitä palkittaisiin vapaaehtoisista ympäristöteoista.

Viljelijät kokevat nyt olevansa hallinnon jatke. Heidän ammattitaidolleen pitäisi antaa tilaa.

Pekka Pesonen, EU:n maataloustuottajien keskusjärjestön pääsihteeri

Pesonen ottaa tämän uudistuksen avosylin vastaan.

– Jokainen voi kuvitella sen ärsytyskynnyksen, että tilalle tulee arvioija katsomaan asioita pykälien mukaan. Viljelijät kokevat olevansa hallinnon jatke.

– Olisi hyvä, että jos viljelijällä on näkemys, miten tavoitteisiin päästään, antaisimme ammattitaidolle tilaa.

Sen sijaan useat ympäristöjärjestöt ja myös EU:n rahankäyttöä valvova tilintarkastustuomioistuin ovat huolissaan siitä, että sääntöjen noudattamisen valvonta voi vaikeutua entisestään. Myöskään Eräjää ei usko byrokratian vähenevän vaan pikemminkin lisääntyvän siitä, että säännöt vaihtelevat eri maiden ja viljelijöiden välillä.

Samaa mieltä he kuitenkin ovat siitä, että toimiakseen maataloussuunnitelma tarvitsisi selkeämmät tavoitteet.

Pesosen Copa-Cogeca on ehdottanut erilaisia mekanismeja, joita myös viljelijä pystyisi työssään seuraamaan. He ehdottavat, että lihakiloon käytetyt hiilipäästöt mitattaisiin ja merkattaisiin tuotteisiin.

Sen sijaan esimerkiksi biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden kehityksen seuraaminen on vaikeampaa.

Maatalous ja metsätalous tuntuvat olevan Suomen ilmastopolitiikan sokeita pisteitä.

Sini Eräjää, Greenpeacen maatalousasiantuntija

Eräjään mukaan hiilialoite kuulostaa markkinointitempulta. Hänen mielestään tehokkaampaa olisi sopia nykyistä tiukemmista päästötavoitteista.

Se on kuitenkin EU:lle ollut perinteisesti vaikeaa – eikä Suomi Eräjään mukaan ole asiassa mikään mallioppilas.

– Brysselistä katsoen Suomi ei maatalouspolitiikassa hirveästi näy tai kuulu.

– Nykyisen hallituksen ilmastopolitiikan avauksia on pidetty täällä kohtuullisen kunnianhimoisia. Mutta maatalous ja jossain määrin myös metsätalous tuntuvat olevan Suomen ilmastopolitiikan sokeita pisteitä.

Lappeenrantalainen isäntä toivoisi ennen kaikkea selkeitä päätöksiä.

— Päätöksenteko saisi vähän räväkämpää olla, sillä epätietoisuus vaivaa koko ajan, varsinkin naudanlihapuolella, Juha Roni sanoo.

—Rahaa on tulossa, mutta ei tiedä, millaisilla ehdoilla. Se on hankalaa.

Juttua muokattu 1.12. kello 14.23: Naudanlihan tuottajahinta on noin kolme euroa kilo. Jutun kuvatekstissä kerrottiin virheellisesti, että EU-tukea saisi kolme euroa per kilo. Ronin tila on kooltaan 200 hehtaaria, ei kaksi neliökilometria.

Juttua korjattu 29.12. kello 10.10: Juttuun korjattu tieto, jonka mukaan komission ehdotusta arvostelleet 3 600 tutkijaa olisivat kaikki eurooppalaisia. Osa tutkijoista oli kotoisin myös muista kuin Euroopan maista.

Lisää aiheesta:

Euroopan maatalouden ilmastopäästöt kasvussa, Suomi perää silti vapaaehtoisuutta ilmastotoimiin – Leppä: "Jäsenmaille enemmän liikkumavaraa"

Luontojärjestöt: EU:n tukema tehomaatalous on uudistettava – Tuottaa yhden kasvilajin autiomaita, joissa eläimillä ei ole elinmahdollisuutta

Ilmastokunnianhimo on kadoksissa isossa maatalousuudistuksessa – Suomi ajaa löysää ympäristölinjaa

MOT: Mäntsälän isännän kapina

Lue seuraavaksi