Korkeasaaren karhut ovat valmiina talviunille. Eläintarhan mukaan karhut ovat osoittaneet väsymyksen merkkejä jo muutaman viime viikon ajan ja keskittyneet talvipesissään loikoiluun.
– Meillä on täällä äiti ja tytär. Äiti on oikeastaan jo ihan kohta untenmailla, mutta tytär vielä vähän puuhastelee, Korkeasaaren eläintarhan kuraattori Hanna-Maija Lahtinen kertoo.
19- ja 14-vuotiaista naaraskarhuista nuorempi keskittää puuhastelunsa sisätiloihin ja valmistelee vielä talvipesäänsä.
Karhut ovat saaneet itse valmistella pesänsä haluamaansa paikkaan. Pehmeää petiä verten eläintenhoitajat ovat tuoneet karhuille kokonaisen lavallisen puukuiviketta.

Eläimet ovat valmistautuneet talvilepoon koko syksyn ajan kerryttämällä rasvavarastojaan. Herkutteluun on kuulunut marjoja, hedelmiä sekä lihaa, eivätkä karhut enää kaipaa syötävää ennen unia.

Talviunessa karhun ruumiinlämpö laskee muutamalla asteella normaalista 37 asteeesta ja sen sydämenlyönnit hidastuvat noin kymmeneen kertaan minuutissa. Normaalisti sydän lyö noin 40 kertaa minuutissa.
Pitkän talven aikana karhu saattaa kääntää kylkeään tai havahtua ympäristön ääniin. Se saattaa myös nousta juomaan vettä, jatkaakseen sitten uniaan.
– Karhujen viereinen takakäytävä rauhoitetaan kokonaan. Automaattivesi on aina saatavilla, joten meidän ei tarvitse tietää milloin karhu haluaa mennä juomaan, ne voivat käydä juomassa oman aikataulunsa mukaisesti, Lahtinen lisää.

Tänä talvena karhut ovat käymässä maate normaaliin aikaan. Viime talvena unta kertyi karhuille poikkeuksellisen vähän, sillä ne vetäytyivät talviunille vasta joulun alla. Syynä vitkutteluun saattoi olla leuto talvi.
– Tämä on huomattavasti tyypillisempi aika täällä Etelä-Suomessa, mutta pohjoisemmassa Ranuan karhut ovat varmastikin menneet jo unille, Lahtinen arvioi.
Pisimmillään Korkeasaaren karhut ovat nukkuneet talviunta lähes neljä kuukautta. Tyypillisesti eläintarhan karhut heräilevät viimeistään maaliskuun alussa.

Korkeasaaren kuraattori Hanna-Maija Lahtinen sanoo, ettei eläintarha kuitenkaan kokonaan hiljene, vaikka karhut vaipuvatkin untenmaille.
– Joillakin eläimillä joulukuu on puolestaan kiima-aikaa, jolloin voi olla hyvinkin villiä ja vipinää.
Esimerkkinä Lahtinen mainitsee märehtijät, kuten markorit eli kierteissarvivuohet, joille joulu–tammikuu on kaikkein vilkkainta aikaa.