1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Grönlanti

Tutkimusmatkailijan viimeisistä hetkistä Grönlannissa jäi tahra päiväkirjaan – kemialliset analyysit todistavat epätoivoisesta yrityksestä jäädä henkiin

1900-luvun alussa Grönlannin koillisin kulma oli kartoittamatta. Iso retkikunta onnistui saamaan selville paljon, mutta matkasta muistetaan ennen kaikkea se, että kolme tutkijaa ei palannut ankarista olosuhteista.

Jørgen Brønlund kuoli 29-vuotiaana toisella tutkimusmatkallaan Grönlannissa. Kuva: Historic Images / AOP

"Tulin tänne hiipuvassa kuunvalossa, enkä voinut enää jatkaa jalkojen paleltumien ja pimeyden vuoksi".

Nämä olivat viimeisiä sanoja, joita Jørgen Brønlund kirjoitti päiväkirjaansa pienessä luolassa Grönlannissa marraskuussa 1907, ennen kuin hän nääntyi nälkään ja pakkaseen.

Luonto oli jo nujertanut tanskalaisen retkikunnan johtajan Ludvig Mylius-Erichsenin sekä kartanpiirtäjä Niels Peter Høegh Hagenin.

Brønlund kirjoitti päiväkirjaansa heidän kuolinpaikkansa, mutta heidän ruumiinsa jäivät etsinnöistä huolimatta kadoksiin. Tukileiriin viime voimillaan yksin päässyt Brønlund löydettiin seuraavan vuoden kevättalvella.

Etelä-Tanskan yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkijat ovat nyt analysoineet Brønlundin päiväkirjan viimeisen sivun likahippusen, joka oli liimautunut viimeisten tekstirivien ja Brønlundin nimikirjoituksen alle.

Tahralla oli kokoa vain muutamia millimetrejä, mutta sen kemiasta irtosi paljon tietoa nykypäivän menetelmillä, muun muassa röntgendiffraktiolla ja massaspektrometrialla.

Hippusessa oli palanutta kumia, erilaisia öljyjä, petrolia ja ulostetta. Analyysi antoi elävän kuvan Brønlundin elämän viimeisistä tunneista, sanoo professori Kaare Lund Rasmussen.

Jørgen Brønlundin ja Ludvig Mylius-Erichsenin toinen yhteinen tutkimusmatka jäi molempien viimeiseksi. Kuva: History & Art Collection / AOP

28 miehen ja sadan rekikoiran retkikunta oli lähtenyt edellisenä vuonna tutkimaan Grönlantia, myös niitä pohjoisimpia alueita, jotka olivat edelleen tuntemattomia muille kuin alkuperäisasukkailleen, vaikka tanskalaiset olivat kartoittaneet Grönlantia 170 vuotta.

Retkueen tulkki, koiravaljakkovastaava ja päiväkirjanpitäjä Jørgen Brønlund oli ammatiltaan opettaja, mutta ei suinkaan tulokas Grönlannin ankarassa luonnossa.

Hän oli syntyisin Grönlannista, ja hänellä oli inuiittijuuret. Hän oli myös ollut jo yhdellä tutkimusmatkalla, Länsi-Grönlannissa 1900-luvun alussa.

Tuotakin retkikuntaa johti toimittaja-kirjailija Mylius-Erichsen. Hänellä ei ollut tiedetaustaa, mutta matka teki hänestä julkkiksen, jonka puhetilaisuudet Euroopassa keräsivät innostuneita kuulijoita. Se puolestaan lienee innostanut hänet uudelle, vielä vaativammalle retkelle.

Matkalaisia kiinnosti muun muassa, oliko 50 000 neliökilometrin Peary Land saari vai niemi, eikä kiinnostus ollut vain maantieteellistä. Länsimaissa oltiin sitä mieltä, että Peary Land olisi saarena kuulunut Yhdysvalloille, mutta niemimaa oli Tanskan, joka oli hallinnut Grönlantia vuodesta 1721.

Niemimaa on nimetty yhdysvaltalaisen tutkimusmatkailijan Robert Pearyn mukaan. Hän oli käynyt siellä 1800-luvun lopulla ja arvellut olevansa saarella.

Pearyn kartan epämääräisyys teki Mylius-Erichsenin johtaman kolmikon matkan vaikeaksi. Taival venyi, koska ranta kaartui eri suuntaan kuin Peary oli piirtänyt. Retkue joutui myös kiertämään odottamattomia vuonoja, jotka ulottuivat kauas rannikolta.

Tutkijoiden tarvikkeet liikkuivat koiravoimalla. Kuva: Photo 12 / AOP

Siinä taivaltaessa ehti tulla kesä. Koirien vetämältä reeltä katosivat kelit, ja miesten kengät, jotka oli tarkoitettu lumille, kuluivat kivikossa puhki. Sulavedet tekivät osaltaan etenemisestä hankalaa, ja matkalaisten voimat uupuivat myös nälän vuoksi, kun riistaa ei löytynyt.

Ratkaisevimman virheen Mylius-Erichsen oli tehnyt jo kesän kynnyksellä.

Vain kaksi kolmen miehen ryhmää oli edennyt Grönlannin koillisimpaan kolkkaan ja eronnut kevättalveksi uurastamaan tahoillaan. Toukokuussa ne kohtasivat uudelleen.

Toinen kääntyi paluumatkalle, mutta Mylius-Erichsen päätti toisin. Vaikka tarvikkeet olivat jo vähissä ja alle kolmannes ryhmän koirista hengissä, hän päätti jatkaa kartoitusta, koska tavoitetta ei ollut saavutettu.

Jørgen Brønlundn muistomerkki Nuukissa Grönlannissa Kuva: MJ Photography / AOP

Høeg Hagenin matka katkesi ensin. Puolitoista viikkoa myöhemmin kuoli Mylius-Erichsen, kirjoitti Brønlund päiväkirjaansa. Hän itse jaksoi vielä jatkaa 20 kilometrin päähän. Hänellä oli petrolilämmitin, tulitikkuja ja polttoainetta. Sytytysaine kuitenkin puuttui.

– Hänen piti yrittää sytyttämistä jotenkin muuten. Paperi tai öljytty kangas käy, mutta helppoa se ei ole. Luulemme hänen yrittäneen niillä öljyillä, joita hänellä oli, kertoo Lund Rasmussen.

Tällaiseen päätelmään kemistit tulivat, koska likatahrasta löytyi kasvisöljyä ja luultavasti kalojen tai muiden eläimien rasvojen tai vahakynttilän jäämiä.

Palaneen kumin he arvelevan olevan peräisin lämmittimen tiivisteestä, luultavasti Brønlundin viimeisestä epätoivoisesta yrityksestä saada lämpöä

– Näen sieluni silmin, miten heikentynyt Brønlund yritti likaisin ja vapisevin käsin sytyttää lämmitintä, mutta ei onnistunut, kuvailee Lund Rasmussen.

Suurennettu kuva viimeisestä jäljestä Jørgen Brønlundin elämästä. Kuva: Kaare Lund Rasmussen / Etelä-Tanskan yliopisto

Brønlundin ruumis ja päiväkirja löytyivät neljä kuukautta hänen kuolemansa jälkeen, kun kadonneita miehiä päästiin vihdoin etsimään. Kirjaa säilytetään Kööpenhaminan kuninkaallisessa kirjastossa. Pearyn niemimaalla on Jørgen Brønlundin kunniaksi nimetty vuono.

Mylius-Erichsenin ja Høeg Hagenin ruumiiden katoaminen jäljettömiin oli omiaan lietsomaan huhuja heidän kohtalostaan. Oliko Brønlund syönyt ruumiit, kysyivät jotkut.

Väitettiinpä sellaistakin, että he olivat hengissä ja elivät säänpuremina erakkoina jäisessä pohjolassa.

Matkalta palanneiden saavutukset jäivät kolmikon kohtalon varjoon. Esimerkiksi saksalainen meteorologi Alfred Wegener teki silloin ensimmäiset arktisten alueiden ilmastomittaukset. Laitteet hän kiinnitti ilmapalloihin ja leijoihin.

Wegener, joka oli myös geofyysikko, tuli myöhemmin hyvin tunnetuksi päätelmästään, että mantereet ovat aikoinaan olleet yksi supermanner. Hänen kuolemakseen kuitenkin koitui lopulta Grönlanti, runsaat 20 vuotta tuon ensimmäisen matkan jälkeen.

Brønlundin päiväkirjan tahran tutkimus on julkaistu Archaeometry-lehdessä. (siirryt toiseen palveluun)

Kuuntele Yle Areenasta: Suomalaisia tutkimusmatkailijoita -sarja.