1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. eutanasia

Eutanasian salliminen huolettaa monia asiantuntijoita: kohta ei enää keskustella, onko toisen surmaaminen sallittua, vaan kenelle se tehdään

Ongelma nimeltä eutanasia – moni kaipaa eutanasian sallivaa lakia, mutta miten se määriteltäisiin?

eutanasia
Kuvassa Reino Vesterinen.
Reino Vesterinen sairastaa parantumatonta, selkäytimessä kulkevien liikehermojen sairautta eli ALS:ia.Benjamin Suomela / Yle

Reino Vesterinen sairastaa parantumatonta, selkäytimessä kulkevien liikehermojen sairautta, ALS:ia.

Vesterinen on 63-vuotias. Häntä pelottaa kokonaan toisten varaan joutuminen. Se, ettei pysty liikuttamaan enää mitään kehossaan.

– Pelkään myös sitä, jos kipujani ei pystytä lievittämään riittävästi.

Vesterisen kanta eutanasiaan on selvä: se pitäisi sallia.

Ritva Pihlaja puolestaan ei ole niin varma.

Hänen 80-vuotias monisairas äitinsä kuoli vuosi sitten. Äiti, Pirjo Pihlaja, sairasti kahta dementoivaa sairautta. Hänellä oli myös Parkinsonin tauti, joka heikentää toimintakykyä ja vaikeuttaa liikkumista. Viimeiset puolitoista vuotta äiti oli täysin muiden avusta riippuvainen. Hän ei pystynyt puhumaan tai liikkumaan.

Jos eutanasiasta olisi tuolloin ollut laki voimassa ja joku olisi Pihlajalta kysynyt, olisiko hän halunnut, että äidin elämä olisi lopetettu, se ei olisi tullut kysymykseen.

– Omaisena en olisi voinut ottaa kantaa, koska se on sellaista valtaa, joka ei minulle kuulu. Äidin viimeistä tahtoa en voinut tietää, eikä äidiltä enää voinut sitä kysyä.

Kuvassa Ritva Pihlaja.
Ritva Pihlajan 80-vuotias monisairas äiti kuoli vuosi sitten.Benjamin Suomela / Yle

Suhtautuminen eutanasiaan on muuttunut myönteisemmäksi vuosien kuluessa niin Suomessa kuin Euroopassa. Silti kysymys ihmiselämän päättämisestä potilaan tai hänen läheisensä toiveesta on edelleen vaikea ja monimutkainen. Pitäisikö eutanasiasta säätää laki?

Tällä viikolla julkaistussa Lääkäriliiton kyselyssä (siirryt toiseen palveluun) puolet työikäisistä lääkäreistä on eutanasian laillistamisen kannalla, puolet laillistamista vastaan. Eutanasian kannatus ei ole juurikaan muuttunut edellisestä, vuoden 2013 kyselystä.

Kysyimme asiaa Reino Vesterisen ja Ritva Pihlajan lisäksi kolmelta asiaa pohtineelta lääkäriltä, koska eutanasia edellyttää paitsi potilaan omaa toivetta, myös aina lääkärin myötävaikutusta.

Sara Launio on nuori, erikoistuva lääkäri. Geriatri Sanna Maula hoitaa erityisesti vanhoja ihmisiä. Palliatiivisen hoidon professori Tiina Saarto toimii Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syöpäkeskuksen ylilääkärinä jaistuu ryhmässä, joka pohtii eutanasian laillistamista.

Mikä selittää eutanasiamyönteisyyden kasvua?

Haastattelemamme lääkärit selittävät lisääntynyttä eutanasiamyönteisyyttä sillä, että ihmiset haluavat yhä enemmän päättää asioista itse.

Itsemääräämisoikeuden korostuminen näkyy muussakin terveydenhuollossa, esimerkiksi synnytyksissä.

– Sektiosynnytysten suosio kasvaa ja alatiesynnytysten suosio on vähentynyt, koska ihminen haluaa hallita niin elämää kuin kuolemaakin. Se on varmaan suurin syy eutanasiamyönteisyyden kasvulle, professori Tiina Saarto sanoo.

Toisena keskeisenä syynä haastattelemamme lääkärit pitävät vanhojen ihmisten hoidon surkeaa tilaa.

– Vanhan ihmisen elämän loppuvaiheen hoito on liian usein ihmisarvoa alentavaa. Ja vaikka se korjaantuisikin, nyky-yhteiskuntamme arvostaa mielen kirkkautta. Muistisairaus ei sovi nykyiseen arvomaailmaan, professori Saarto sanoo.

Eutanasiamyönteisyyden kasvua selittää myös lääketieteen kehitys: on löydetty uusia parannuskeinoja ja ihmisiä pystytään pitämään elossa yhä pidempään. Tämä nostaa esiin kysymyksen kuoleman ajankohdasta uudella tavalla.

Tiina Saarto: Eutanasiaa sallivaa lakia ei pitäisi säätää

Tiina Saarto vastustaa eutanasian laillistamista, muttei vakaumuksellisista syistä. Saarto kertoo olevansa ateisti.

– Yksittäisen potilaan kohdalla laki olisi armelias, mutta laki ei saa vahingoittaa muita. Media ja julkinen keskustelu pyörivät paljolti yksittäisten ihmisten ympärillä. Myötätunto yksittäistä ihmistä kohtaan on tärkeää, mutta silloin emme hahmota lain kokonaisseuraamuksia.

Professori Saarto pitää tarkkarajaisen lain säätämistä mahdottomana.

– Käytännössä eutanasian rajaa on todella vaikea vetää. Kuin kierivään lumipalloon, aina tulee uusi elämäntilanne tai ryhmä, joka pitäisi ottaa eutanasian piiriin. Jos eutanasia sallitaan syöpäpotilaille, niin miksi ei muistisairaille tai mielenterveyspotilaille, Saarto kysyy.

Häntä huolestuttaa myös se, että keskustelu voi laajeta koskemaan myös kroonisesta kivusta kärsiviä.

– Tässä joudutaan uudelle polulle, joka muuttaa arvojamme. Emme enää hallitse mihin se johtaa. Tämän jälkeen emme enää keskustele onko toisen surmaaminen sallittua, vaan keskustelemme siitä kenelle se tehdään.

Kuvassa professori Tiina Saarto.
Palliatiivisen hoidon professori Tiina Saarto toimii Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syöpäkeskuksen ylilääkärinä.Benjamin Suomela / Yle

Kun sanotaan, että eutanasian pitää olla viimeinen keino kärsimyksen lievittämisessä, ja kaikki muut keinot pitää olla ensin koitettu, Saarto muistuttaa, että potilas voi aina kieltäytyä muusta hoidosta ja eutanasiaan edetäänkin oikotietä.

– Näinhän Hollannissa tehdään, sivuutetaan kivun hoito ja mennään suoraan eutanasiaan. Tämän vakaumukselliset eutanasian kannattajat hyväksyvät.

Saarto muistuttaa myös siitä, että lakia ei tosiasiassa olla säätämässä ensi sijassa saattohoitotilanteisiin, joissa kuolevan kärsimys poistettaisiin. Eutanasiaa käytettäisiin varhaisemmassa vaiheessa. Hän ottaa esimerkin niin sanotuista mallimaista: Yhdysvaltain Oregonin, Australian ja Kanadan. Siellä lääkärin avustamaan itsemurhaan kuuluu kahden viikon harkinta-aika.

– Pitkä harkinta-aikaa ei saattohoidossa ole, koska potilas on muutenkin lähiaikoina kuolemassa, Saarto sanoo.

Hänen mukaansa kaikki eutanasian kannattajat eivät myöskään pidä kuoleman läheisyyttä edellytyksenä eutanasialle. Osan mielestä eutanasia tulisi kysymykseen myös psykiatristen potilaiden kohdalla.

– Masennukseen ja psykiatrisiin sairauksiin kuuluu monesti kuoleman ajattelu. Usein elämää on paljon jäljellä ja tilanne voi muuttua ja kuolintoive väistyä. Rajanveto voi olla vaikeaa ja pelottavaa on se, jos hoitokeinoihin tulee surmaaminen.

Kuvassa professori Tiina Saarto.
Tulemme tähän maailmaan ryömien ja lähdemme täältä ryömien. Se vain on elämänkaari. Eutanasialla kärsimys ei lopu elämästä, Tiina Saarto sanoo.Benjamin Suomela / Yle

Lisäksi Saarto kantaa huolta eutanasian leviämisestä myös vanhoihin ihmisiin.

– Hollanti ja Belgia ovat jo varovaisesti raottaneet ovea. Se on vielä pienimuotoista, mutta yli 80-vuotiaat hoitolaitosten vanhukset ovat nopeimmin kasvava ryhmä. Niissä eutanasia lisääntyy kiivaimmin, Saarto varoittaa.

Professori Saarto sanoo, että eutanasialaki tarkoittaisi käytännössä sitä, että eutanasiasta tulisi lähes subjektiivinen oikeus, joka kuuluisi jokaiselle.

– Mikäli laki säädetään, se tarkoittaa sitä, että laista tulee hyvin liberaali. Kun kärsimys halutaan ratkaista eutanasialla, pitkällä tähtäimellä ei voida ajatella, että vain tietty kärsimys kuuluisi lain piiriin. On hyväksyttävä, että se koskee monia ihmisryhmiä.

Saarto pitää valtavana riskinä, jos yhteiskunta antaa jollekin instituutiolle vallan tuottaa kuolemaa.

– Tulemme tähän maailmaan ryömien ja lähdemme täältä ryömien. Se vain on elämänkaari. Eutanasialla kärsimys ei lopu elämästä. Ei tässä oikeastaan ole kysymys sietämättömästä kärsimyksestä, vaan kyse on itsemääräämisoikeudesta ja hallinnan tunteesta.

ALS:ia sairastavalle Reino Vesteriselle eutanasiassa kyse on itsemääräämisoikeudesta

Reino Vesterinen sairastui kuutisen vuotta sitten ALS:iin. Tauti on heikentänyt hänen lihaksistoaan niin, että kotona hän käyttää rollaattoria, ulkona sähkömopoa. Avustaja Vesterisellä on viitenä päivänä viikossa neljä tuntia päivässä.

Vesterisen ennuste on karu. ALS on etenevä sairaus. Vähitellen lihaksisto surkastuu ja heikkenee, keho lakkaa toimimasta. Menehtyminen tapahtuu hengityslihasten laman myötä, eli ihminen ei saa enää riittävästi happea.

Vesterinen sanoo kannattavansa eutanasiaa, hän kannatti sitä jo ennen omaa sairastumistaan.

– Saattohoidon huono saatavuus on yksi syy. Hyvä saattohoito voisi olla mielestäni myös eutanasian vaihtoehto.

Kuvassa Reino Vesterinen.
ALS on hekikentänyt Vesterisen lihaksistoaan niin, että kotona hän käyttää rollaattoria, ulkona sähkömopoa. Benjamin Suomela / Yle

Hän pitää parempana, että kuolema tapahtuisi lääkärien ohjauksessa.

– Siinä voi jättää hyvästit kaikessa rauhassa ja on tiedossa, miten kaikki menee. Voihan sitä tehdä itsemurhankin. Onko se sitten parempi vaihtoehto, Vesterinen kysyy.

Hänen mielestään on kyse ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Ihmisen pitää itse saada päättää elämästään.

– Ihmisellä pitää olla valinnanvapaus, jos loppuelämä on kärsimystä.

Geriatri Sanna Maula: Eutanasia voi jopa lisätä elämänhalua

Geriatrian erikoislääkäri, eli ikääntyvien hoitoon erikoistunut Sanna Maula suhtautuu myönteisesti eutanasiaan. Hänkin näkee, että siinä on kyse ihmisen itsemääräämisoikeudesta, mutta myös tasa-arvosta.

– Ne suomalaiset, joilla on rahaa, voivat jo nyt matkustaa Sveitsiin, muilla eutanasian mahdollisuutta ei ole, Maula sanoo.

Sveitsissäkään varsinaisesti eutanasia ei ole sallittu, mutta avustettu itsemurha kyllä.

Maulan mukaan ihminen voi kokea elämän merkityksellisemmäksi, jos saa itse päättää kuolemastaan ja siitä, minkä määrän kärsimystä on valmis kestämään. Eutanasian mahdollisuus voi vähentää myös ahdistusta ja lisätä elämänhalua, kun tietää, että halutessaan voi kuolla.

– Jokainen määrittää kärsimyksen tason itse ja lääkäreiden tehtävänä on arvioida täyttyvätkö eutanasian kriteerit, Maula sanoo.

Sanna Maula
Sanna Maulalle eutanasian mahdollisuus toisi turvallisuuden tunnetta.Paula Collin / Yle

Yli 65-vuotiaiden ikäluokassa tehdään noin 200 (siirryt toiseen palveluun) itsemurhaa vuodessa. Maula uskoo, että eutanasian mahdollisuus voisi vähentää vanhojen ihmisten itsemurhia, jotka ovat aina katastrofi myös läheisille.

– Näistä osa tehdään juuri siitä syystä, että he kokevat olevansa taakkoja läheisille ja yhteiskunnalle, ehkä niiden määrä vähenisi.

Maulan mielestä lain pitäisi koskea myös psykiatrisia potilaita.

– Kysymykseni on, että miksi ei, koska meillä on parantumattomasti, vakavasti masentuneita ihmisiä, joihin kerta kaikkiaan mikään hoito ei auta, tai kaikkia hoitoja ei ole mahdollista välttämättä käyttää. Miksi fyysinen sairaus on tärkeämpi kuin psyykkinen, Maula kysyy.

Sanna Maula
Maula sanoo, että eutanasialain pitää olla tarkka, huolellinen ja valvottu, ettei tule järjettömyyksiä.Paula Collin / Yle

Maulalle itselleen eutanasian mahdollisuus toisi turvallisuuden tunnetta.

– Tietäisin, että silloin kun mikään muu ei auta, voin itse päättää, milloin riittää.

Eutanasialain riskeinä Maula pitää sitä, että vammaisia ja vanhoja ihmisiä ruvettaisiin painostamaan eutanasiaan. Myös lääkärit voisivat esimerkiksi omaisten taholta joutua painostuksen kohteeksi.

Maula sanoo, että eutanasialain pitää olla tarkka, huolellinen ja valvottu, ettei tule järjettömyyksiä. Hän myöntää, että riskinä on se, että lain soveltaminen leviäisi sellaisille alueille, joille se ei kuulu. Toisaalta liian jäykkä laki ei kuitenkaan saa olla.

– Jos laki on liian jäykkä, onko siitä kuitenkaan apua, jos se ei ole tarkoitettu lieventämään ihmisen kärsimystä katastrofaalisessa tilanteessa.

“Onko eutanasiassa kysymys kuolevan tuskasta vai omaisten tuskasta”

Ritva Pihlaja sanoo, että monisairaan äidin kuihtuminen oli kovaa seurattavaa.

– Kysyin toistuvasti, miksi hänen pitää kärsiä niin pitkään ja miksi hän ei kuole. Äidin paino tippui viimeisinä kuukausina 15 kiloa. Kuollessa äiti painoi noin 25 kiloa. Arkku oli kevyt kantaa, tytär kertoo.

Kaikesta huolimatta Pihlaja sanoo, että kauniita hetkiä oli loppuun asti.

– Päiväkirjoistani näkee, että vaikka kaikki äidissä kuihtui loppuvaiheessa lähes olemattomiin, silti hän miltei loppuun asti reagoi, kun veljeni kanssa tulimme hänen sänkynsä viereen. Silmien ja kasvojen vähistä ilmeistä ja hymyistä luimme toisiamme.

Kuvassa Ritva Pihlaja.
Pihlaja sanoo usein miettineensä, mistä eutanasiakeskustelussa lopulta on kysymys: Kuinka paljon kuolevan läheiset haluavat lievittää omaa tuskaansa ja kuinka paljon on kyse kuolevan tuskasta.Benjamin Suomela / Yle

Eutanasiakeskustelua kuunnellessaan Pihlaja sanoo usein miettineensä, mistä lopulta on kysymys.

– Kuinka paljon kuolevan läheiset haluavat lievittää omaa tuskaansa ja kuinka paljon on kyse kuolevan tuskasta.

Pihlaja sanoo, että hänen äitinsä kohdalla oikeaa hetkeä eutanasialle ei olisi ollut, eikä sellaista olisi voinut kukaan määritellä.

– Kuka olisi sellaista voinut päättää? Äiti kuitenkin nieli itse. Äidilläni ei ollut hoitotahtoa, mutta silti ajattelen elämän loppuneen niin kuin äitini olisi toivonut.

“Ei lakia, mutta jossakin tilanteessa olisin eutanasiaan valmis”

Sara Launio on terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri, joka työskentelee tällä hetkellä terveyskeskuksessa. Hän oli myös Nuorten Lääkärien Yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 2018-2019.

Jos Launio olisi nyt itse lainsäätäjä, hän ei laillistaisi eutanasiaa, koska laissa pitäisi olla hirvittävän tiukat reunaehdot, joiden määritteleminen on vaikeaa.

– Riskinä on, että eutanasia laajenee sen ulkopuolelle, mitä lääketieteellisesti on pidetty hyväksyttävänä. Euroopassa näin on jo käynyt. Se on jo laajentunut psykiatrisiin potilaisiin, mikä on mielestäni erittäin ongelmallista, koska monet sairauksista ovat hoidettavissa, jos hoito aloitetaan ajoissa.

Kuvassa Sara Launio.
Sara Launio sanoo, että oikeaa vastausta eutanasiaan ei ole. Emme ole niin fiksuja, että tietäisimme vastauksen. Benjamin Suomela / Yle

Toisena keskeisenä riskinä hän pitää sitä, että eutanasiapäätöksiä alettaisiin tehdä taloudellisin perustein.

– Mikä on ihmiselämän arvo, ja mikä elämä on arvokasta – siihen kysymykseen ei ole vastausta.

Ennen kaikkea palliatiivisen hoidon, eli oireita ja kärsimystä lievittävän hoidon ja saattohoidon, pitäisi Launion mielestä olla kaikesta hyvästä kehittämisestä huolimatta selvästi paremmalla tasolla ennen kuin eutanasiasta säädetään lailla.

Launio sanoo olevansa helpottunut, kun hänen oma isoäitinsä kuoli luonnollisen kuoleman sydämen vuoksi.

– Jos meillä olisi ollut laki eutanasiasta, se olisi saattanut viedä minut sen kysymyksen eteen, että minulla olisi ollut mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.

Silti, joissakin tilanteissa yksittäisen potilaan kohdalla, mikäli lainsäädäntö muuttuisi, hän sanoo olevansa valmis eutanasiaan.

– Potilassuhteen pitäisi olla pitkä, jotta tuntisin potilaan. Minulla pitäisi myös olla mahdollisuus konsultoida ja keskustella päätöksestä muiden kollegoiden kanssa, että päätös voitaisiin tehdä yhdessä.

Launio muistuttaa, että eutanasiassa on kyse yhdestä ihmiselämän vaikeasta eettisestä ongelmasta.

– Oikeaa vastausta eutanasiaan ei ole. Emme ole niin fiksuja, että tietäisimme vastauksen.

14.12. klo 10.02 Juttuun lisätty lause: Sveitsissäkään varsinaisesti eutanasia ei ole sallittu, mutta avustettu itsemurha kyllä.

Voit keskustella aiheesta 14.12. kello 23:een saakka.

Lue myös:

Lääkäriliiton kysely: Eutanasia jakaa yhä lääkärikunnan lähes kahtia – hyvä saattohoito tärkeintä

Lue seuraavaksi