1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. työelämä

Heikki Hiilamon kolumni: Meidän on vähennettävä ilmastoa kuormittavaa työtä

Meillä on runsaasti mahdollisuuksia pohtia ilmastoystävällisemmän työn lisäämistä ja ilmastolle haitallisen työn vähentämistä, kirjoittaa Heikki Hiilamo.

Kuva: Antti Haanpää / Yle

Englantilainen William Morrisin julkaisi vuonna 1890 kirjan News From Nowhere. Herätessään kertoja on selittämättömästi päätynyt yhteiskuntaan, jossa unelma paremmasta maailmasta on toteutunut.

Yhteiskunnassa ei ole yksityisomistusta, ei köyhyyttä, ei auktoriteetteja, ei rahajärjestelmää, ei avioeroja, ei tuomioistuimia, ei vankiloita eikä yhteiskuntaluokkia. Yhteiskunta toimii koska ihmiset saavat tyydytyksen luonnosta ja työstään.

Kirja ilmestyi vuonna 1900 suomeksi nimellä Ihmemaa ja uudelleen vuonna 2008 nimellä Huomispäivän uutisia. Keskellä vuoden pimeintä aikaa ja syvenevää koronakriisiä tuntuu hyvältä pysähtyä pohtimaan parempaa tulevaisuutta. Millaista maailmaa haluamme rakentaa pandemian hellitettyä?

Utopioiden sijaan yhteiskunnallista keskusteluamme hallitsevat dystopiat. Ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta viimeisen vuosisadan, ehkä vuosituhansien, suurin keksintö on hyvinvointivaltio, joka mursi feodaaliyhteiskunnan ja varhaisen teollisuusyhteiskunnan pakkotyön kahleet.

Yhteiskuntapolitiikan iskusana on työhön kannustaminen, joka kuulostaa toisinaan melkein samalta kun pakottaminen.

Nyt pelkona on, että hyvinvointivaltio tuhoutuu, jos palkkatyötä ei lisätä. Yhteiskuntapolitiikan iskusana on työhön kannustaminen, joka kuulostaa toisinaan melkein samalta kun pakottaminen.

Toinen dystopia liittyy ilmastonmuutokseen. Maapallo uusiutumattomine luonnonvaroineen on pysynyt samana, mutta ihmislajin valta ja voima sen käyttäjänä on saavuttanut äärirajat. Luonnonvarat uhkaavat loppua (siirryt toiseen palveluun) ja fossiilisten polttoaineisen osalta loppuun käytettyinä tuhota ilmaston.

Monet yrittävät rakentaa parempaa maailmaa tekemällä ekologisia ostoksia. Haitallinen kuluttaminen ei ole kuitenkaan mahdollista ilman tuotantoa. Tuotanto puolestaan syntyy työstä. Yhteys on niin itsestään selvä, että sen sanominen melkein nolottaa. Tämä linkki kuitenkin usein puuttuu keskustelusta.

Työhön liittyvät päätökset muokkaavat yhteiskuntaa – myös tuotantoa ja kulutusta sekä siten ilmastokuormaa – tehokkaammin kuin yksittäisten kuluttajien ostopäätökset.

Työhön eli tulojen hankkimiseen liittyy vain harvoja mutta sitäkin suurempia päätöksiä. Jotkut palkansaajat tekevät työuransa aikana vain yhden päätöksen siitä, kenelle myyvät työpanoksensa. Palkansaajien ja koko yhteiskunnan työhön liittyvät päätökset muokkaavat yhteiskuntaa – myös tuotantoa ja kulutusta sekä siten ilmastokuormaa – tehokkaammin kuin yksittäisten kuluttajien ostopäätökset.

Toistaiseksi emme tiedä kovinkaan tarkasti erilaisten töiden ilmastokuormituksesta (siirryt toiseen palveluun) – lukuun ottamatta ilmeisiä esimerkkejä kuten hiilenpoltto, turvetuotanto, ilmailu, rakentaminen ja kaivostoiminta.

Tarvitsemme siis yhteiskuntapolitiikkaa, joka tukee esimerkiksi palveluiden tuottamista ja ympäristön tilaa parantavaa tuotantoa. Vastaavasti meidän tulisi vähentää työtä (siirryt toiseen palveluun) sellaisilla aloilla, jotka kuormittavat ympäristöä.

Pienen ja avoimen talouden on toki otettava huomioon kansainvälisen työnjaon vaatimukset ja pystyttävä tasapainottamaan tuonti ja vienti. Näiden rajoitusten puitteissa on runsaasti mahdollisuuksia pohtia ilmastoystävällisemmän työn lisäämistä ja ilmastolle haitallisen työn vähentämistä.

Myös sosiaaliturvalla on rooli muutoksessa (siirryt toiseen palveluun). Jos se tukee esimerkiksi perheen hoivapalveluita tai edistää palkkatyön ulkopuolellakin ihmisten terveyttä ja hyvinvointia – esimerkiksi osallistumistulon avulla – se voi samaan aikaan lieventää kestävyysvajetta ja hillitä ilmastonmuutosta. (siirryt toiseen palveluun)

Suurin toivo lienee kuitenkin uudessa teknologiassa. Jos onnistumme valjastamaan tekoälyn ja robotit kaikkien ihmisten palvelukseen, voimme vähentää dramaattisesti ikäviä ja luontoa kuormittavia töitä ja keskittyä elämässä siihen, mikä tuottaa meille eniten iloa.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa toimittajana Yleisradiossa.

Kolumnista voi keskustella 8.12. klo 23:00 saakka.