1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Huume- ja lääkekuolemat

Pelko hävisi, mutta suru jäi – huumeisiin kuolleita surraan salaa

Huumeidenkäyttö on lisääntynyt Suomessa 2010-luvulla. Samalla myös huumekuolemien määrä on kasvanut. 

Huume- ja lääkekuolemat
Kynttilöitä Lahden sankarihautausmaalla Vapauden Hengetär -patsaan edessä
Päihderiippuvuus on sairaus, mutta usein narkomaanien tai heidän läheistensä uskotaan olevan vastuussa päihteiden tuomista ongelmista. Marjo Pirilä / Yle

Keskuudessamme elää yhä enemmän äitejä, isiä, sisaruksia ja ystäviä, jotka surevat huumeisiin kuollutta läheistään – usein muilta piilossa.

He surevat siitäkin huolimatta, että menehtyneen huumeidenkäyttö on aiheuttanut läheiselle paljon murhetta ja huolta.

THL:n mukaan välittömäksi huumekuolemaksi luokitellaan ne tapaukset, joissa peruskuolinsyynä on huumeiden käyttöön tai riippuvuuteen viittaava diagnoosi tai yliannostus. Vuonna 2018 tällaisia kuolemantapauksia oli 261.

Kun mukaan lasketaan huumeiden aiheuttamat välilliset kuolemat, on kuolemien määrä THL:n arvion mukaan ainakin kolminkertainen.

Kreetta Ahdin poika Anton ei tule näkymään tämän vuoden huumekuolematilastoissa. Antonin kuolinsyy oli itsemurha.

Kreetta Ahti istuu kahvilassa
Kun päihderiippuvuus on edennyt pitkälle, on vanhempien vaikea auttaa lastaan, vaikka haluaisi. Vanhemmat tarvitsevat itsekin apua ja tukea, sanoo poikansa menettänyt Kreetta Ahti. Marjo Pirilä / Yle

– Anton sanoi koko ajan olevansa bilekäyttäjä. Hän ei kokenut kannabista millään tavalla terveydelleen uhkaksi, vaikka hänellä oli syvä masennus ja ahdistus, kertoo Kreetta Ahti.

Anton oli hakenut apua ahdistukseensa koulukuraattorilta ja psykologilta. Kun yö- ja päivärytmi menivät täysin sekaisin, Anton oli edelleen sitä mieltä, että kannabiksen käytöstä ei ole haittaa.

– Kun tämä keskustelu käytiin, juna oli mennyt jo pitkälle.

Persoonallisuus alkoi muuttua, eikä poika sitoutunut käyttämään lääkärin määräämää masennuslääkitystä. Hän oli löytänyt oman lääkkeensä.

Tilanne johti psykoosiin ja psykiatriselle osastolle. Tänä syksynä Kreetta Ahti sai puhelinsoiton, jota oli jo ehtinyt etukäteen pelätä.

Kreetta Ahti haluaa jakaa tuntemuksiaan, sillä monet eivät ymmärrä, mistä päihderiippuvuudessa on kyse.

Tapahtuneesta on vasta vähän aikaa ja haava on vielä auki. Ahti on käynyt läpi tunteitaan Kondis ry:n läheisten verkostossa.

– Olen elänyt muutaman vuoden pelon ja surun kanssa. Nyt olen helpottunut siitä, että ei tarvitse enää pelätä. Mutta olen tosi surullinen siitä, että näin on käynyt.

Hän suree myös sitä, että vanhemmilla ei ole mahdollisuutta saada heti oikeanlaista apua.

Muiden ihmisten kommentit, joissa syyllisiä etsitään niin pojasta kuin kotioloistakin, ovat raastavia. Päihderiippuvaiset luokitellaan helposti toisen luokan kansalaisiksi sen vuoksi, että heillä on ongelma.

– Ihmiset eivät ymmärrä. He eivät pysty katsomaan tällaista sairasta ihmistä lämpimästi tai auttavasti, vaan tuomio annetaan heti sen perusteella, miltä hän ulkoisesti näyttää. Mediasta ja ihmisten kommenteista puuttuu tietty empaattisuus.

Kreetta Ahti tuli haastatteluun Ylen pyynnöstä. Hän haluaa herätellä nuoria huomaamaan kannabiksen vaaralliset puolet. Lisäksi hän haluaa vaikuttaa ihmisiin, jotka eivät ole eläneet arkea päihderiippuvaisen kanssa.

– Toivoisin, että heitä voitaisiin käsitellä sairaina ihmisinä – ei pahoina. Sisimmässä on hyvin herkkä sielu, joka on jossain vaiheessa mennyt rikki.

Kynttilöitä Lahden sankarihautausmaalla Vapauden Hengetär -patsaan edessä
Kondis ry. tekee perhekeskeistä huumetyötä. Vertaistukiryhmiä on useilla paikkakunnilla ja verkossa toimii suljettuja keskusteluryhmiä. Marjo Pirilä / Yle

Kondis ry:n puheenjohtaja Jukka Riipinen on sitä mieltä, että keskustelu päihderiippuvuudesta on yksipuolista.

– Julkisessa keskustelussa nähdään usein vain kadulla notkuva narkomaani, narkkari tai nisti. Se satuttaa meitä läheisiä. Sellaiset kirjoitukset ja lausunnot kuvastavat sitä, että ihmiset eivät tiedä, mistä on kysymys.

Riipisen mukaan päihteidenkäyttäjien ajatellaan aina tulevan rikkinäisistä kodeista, joissa ei ole rakastettu tai luettu iltasatuja.

– Se tuntuu läheisistä tosi pahalta. He syyllistävät itseään ja häpeävät tilannetta. Syyllisyys ja häpeä estävät oman toipumisen alkamisen.

Usein vanhemmat haluaisivat tehdä kaikkensa saadakseen lapsensa lopettamaan päihteidenkäytön, mutta omat voimat loppuvat. Päihderiippuvuus ei ole itseaiheutettu ongelma, se on sairaus.

– Kokeilija päättää itse muutamat ensimmäiset kokeilukerrat. Sen jälkeen, kun tulee hyvänolon tunne ja huumeriippuvuus alkaa saada otetta, huume tekee päätökset käyttäjän puolesta. Se vie mukanaan.

Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus Lahden torilla 5.11.2020
Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus keräsi Lahden torille läheisensä menettäneitä 5.11.2020.Marjo Pirilä / Yle

Riipinen haluaa tietää, mitä poliitikkojen puhe hoitoonohjauksen tehostamisesta tarkoittaa. Päihderiippuvainen ei välttämättä halua hoitoa. Hoito kuntoutuksineen ja jatkohoitoineen kestää usein puolikin vuotta. Jos ylipäätään onnistuu saamaan hoitopaikan ja maksusitoumuksen niin pitkäksi ajaksi.

– Sen sijaan, että kamppailet vieroitusoireiden kanssa, voit ostaa torin nurkalta amfetamiinia ja pistää sitä suoneen. Sinulla on viidessä sekunnissa hyvä olo. Tämän kanssa me läheiset taistelemme.

Kondis ry:n puheenjohtaja Jukka Riipinen seisoo Lahden Alatorilla
Jukka Riipinen on tehnyt perhekeskeistä huumetyötä parikymmentä vuotta. Kondis ry. perustettiin neljä vuotta sitten. Riipisellä itsellään on pitkään päihteitä käyttänyt poika.Marjo Pirilä / Yle

Kondis ry. toimii Suomessa usealla paikkakunnalla, vertaistukiryhmiä on 13. Tänä vuonna ryhmissä on käsitelty kymmenen kuolemantapausta. Kuolemat ovat liittyneet yliannostuksiin ja väkivaltaan. Osa on ollut itsemurhia.

Samoissa ryhmissä on myös vanhempia, jotka ovat kokeneet, että toivoakin voi olla. Addikti on suostunut hoitoon, kuntoutus ja jatkohoito on käyty läpi ja raittiutta on takana useampi kuukausi.

Riipisen mukaan vertaistukiryhmissä vanhemmat miettivät usein tekivätkö he jotain väärin.

– Pohditaan johtuuko läheisen riippuvuus jostain minun tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni. Ryhmissä jaetaan tuskaa ja hätää, mutta annetaan myös toivoa. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa ja mahdollisuus muutokseen.

Tukea löytyy silloinkin, kun omaa lasta ei voi enää pelastaa.

–Kun lapsi on menehtynyt huumeisiin, pelko, hätä ja ahdistus on poissa, mutta suru on jäljellä.

Kondis ry:n puheenjohtaja Jukka Riipinen tietää, että vanhempien on mahdotonta taistella huumemaailmaa vastaan.
Lue seuraavaksi