1. yle.fi
  2. Uutiset

Vilma Nurminen, 19, jalostaa karjaa ja viljelee maata, jota hän puolustaa seuraavaksi armeijassa

Nuori karjankasvattaja haluaa turvallista ruuantuotantoa. Hänen ideastaan kotitilalla kasvaa ensimmäinen alkionsiirtovasikka.

nuoret aikuiset
Vilma Nurminen vasikan kanssa
Vilma Nurmisen Stella-vasikka on tilan ensimmäinen brown swiss -risteytys.

Vilma Nurminen nousee tottunein askelin traktorin hyttiin ja peruuttaa traktorin ladon oviaukolle. Poninhäntä heilahtelee, kun hän kytkee peräkärryn traktoriin kiinni.

19-vuotias Nurminen on pienestä pitäen ollut mukana vanhempiensa maatilan arjessa. Jo vaahtosammuttimen kokoisena hän juotti vasikoille maitoa ja istui traktorin hytissä isänsä tai pappansa sylissä.

– Minulle pyhä asia lapsuudessa oli lypsykoneen käynnistys, hän muistelee.

Usko maatalouteen on kova. Niinkin kova, että hän on päättänyt jatkaa tulevaisuudessa perheen sukutilaa.

– Ihmisten täytyy syödä huomennakin. Vaikka välillä olisi tiukempaa, uskoa tulevaisuuteen on, Nurminen kertoo.

Vilma Nurminen maatilan töissä lapsena
Pienestä pitäen Nurminen on osallistunut maatilan töihin.Vilma Nurmisen kotialbumi

Veri vetää maatalouteen

Nurmisen satavuotiasta tilaa pyöritetään kolmen sukupolven voimin.

Vilman isoisovanhemmat ostivat Kauhajoella Kokonkylässä sijaitsevan tilan vuonna 1920.

1964 tila siirtyi Vilman isovanhemmille Mauri ja Sirpa Nurmiselle sekä vuonna 2000 Maurin pojalle Ville Nurmiselle ja hänen vaimolleen Kaisalle.

Pian sukupolvenvaihdoksen jälkeen vanha parsinavetta muutettiin nykyaikaiseksi pihatoksi, jossa lypsy ja eläinten ruokinta tapahtuu robotiikan avulla.

Suomalaisittain tila on keskikokoinen. Pihatossa on 50 lypsylehmää. Lisäksi tilalla on nuorta karjaa eli vasikoita ja odottavia lehmiä.

Jossain vaiheessa on tarkoitus toteuttaa uusi sukupolvenvaihdos, jolloin tila siirtyy tyttärelle. Ei kuitenkaan aivan vielä, sillä vanhemmat ovat vielä työikäisiä.

Vaikka Vilman suunnitelma on nyt jatkaa tulevaisuudessa tilanpitoa, itsestäänselvää se ei ollut.

Yläkouluikäisenä hän haaveili kotitalousopettajan ammatista ja aloittikin kaksoistutkinnon suorittamisen kokkilinjalta. Puolessa vuodessa hän kuitenkin huomasi haluavansa toisenlaisia haasteita.

– Veri veti nopeasti maatalouspuolelle.

Vilma Nurminen nousee traktorin ratista
Viime vuonna Suomessa oli vajaat 47 000 maatalous- ja puutarhayritystä. Tilojen määrä vähenee vuosittain noin tuhannella.Pasi Takkunen / Yle

Mielenkiintoa jalostukseen

Pirtinpöydän ääressä istuu kolme sukupolvea keskustelemassa maataloudesta ja tilan kehittämisestä.

– Millainen jälkeläinen Pontikalle seuraavaksi? kysyy isä Ville Nurminen tietokoneensa äärellä tyttäreltään.

Kotitilan arjen pyörittämiseen Vilma Nurminen osallistuu viikonloppuisin ja sesonkiaikaan. Tällä hetkellä hän työskentelee ulkopuolisella tilalla. Nurminen on mukana kuitenkin kotitilan päätöksenteossa, erityisesti jalostuksessa.

– Kotona tunnistetaan, että minulla on tuorein tieto, joten minulla on valtaa tehdä päätöksiä.

Esimerkiksi tilan ensimmäinen alkiosiirtovasikka oli Vilma Nurmisen idea.

Jalostuksessa häntä kiinnostavat valintojen vaikutukset karjaan. Valinnoilla parannetaan tuotoksia ja lehmien kestävyyttä.

Jalostus on pitkäpinnaisen hommaa ja valinnat näkyvät vasta useiden vuosien päästä. Tällä hetkellä suurimpana tavoitteena on rakenteen parantaminen.

– Suuri merkitys on laadukkaalla, hyviä ominaisuuksia periyttävällä sonnilla, mutta myös emällä. Toisin sanoen otetaan jälkeläisiä vain karjan parhaista yksilöistä, heikommat siemennetään liharodulla, eikä niiden jälkeläisiä pidetä itse.

Nurminen arvostaa rotujen puhtautta. Silti tilalta löytyy muutamia roturisteytyksiä, kuten ayshire- ja brown swiss -risteytys.

– Brown swiss on rotuna kiinnostava mutta harvinainen.

Vilma Nurminen vasikan kanssa
Vilma Nurminen muistuttaa, että maatalous on tärkeä elinkeino poikkeuksellisina aikoina. Suomen huoltovarmuus pystytään takaamaan, jos maatilat tuottavat muun muassa vilja-, maito- ja lihatuotteita.Pasi Takkunen / Yle

Puhdasta ruokaa

Vuosi sitten Nurminen työskenteli tilalla Pohjois-Irlannissa, johon hän meni harjoitteluun koulun kautta.

Kokemus oli aikamoinen: tilalla oli 300 lypsävää lehmää. Lisäksi oli lihakarjaa näyttelyitä varten, noin 500 sikaa ja 500 lammasta. Tilalle myös suunniteltiin laajennusta, jossa lehmämäärä lisääntyisi vielä kahdellasadalla.

Työskentely opetti arvostamaan kotimaista maataloutta ja toi oppia, miten ei kannata toimia.

– Suomessa eläimiä kohdellaan hyvin ja ruoka on puhdasta. Esimerkiksi antibiootteja ei Suomessa käytetä, jos ei ole pakko. Ulkomailla antibiootit annettiin jopa juoma-automaattien kautta, että pysyivät terveinä.

Samankaltaista tehomaataloutta Nurminen ei halusi Suomeen.

Tavoitteena Nurmisella on suomalaisen huoltovarmuuden säilyttäminen. Tuottamalla kotimaista ruokaa, paranee Suomen kriisivalmius poikkeuksellisina aikoina.

– Aiheesta pitäisi puhua enemmän, ja nostaa asiaa enemmän päivittäiseen keskusteluun. Myös ulkomaisen ruoan heikkouksista tulisi kertoa kuluttajalle.

Vilma Nurminen haluaa muistuttaa, että maatalous tuo työpaikkoja muillekin kuin maanviljelijöille. Niin kauppaan, logistiikkaan, jatkojalostukseen ja rakennusalalle.

Vilma Nurminen Stella-vasikan kanssa
Nurminen suorittaa parhaillaan agrologin tutkintoa. Opintoja on takana jo vuoden verran.Pasi Takkunen / Yle

Maatalouden puolestapuhuja

Nurminen jakaa maatilan arkea myös satunnaisesti sosiaaliseen mediaan maatalousaiheiselle sivustolle, jossa tuottajat esittelevät arkea. Viimeksi ihmiset pääsivät ihastelemaan Pontikka-nimisen lehmän vasikkaa.

Erikoisen värinen vasikka hurmasi yleisönsä ja nimiehdotuksia tulokkaalle sateli, muun muassa Sahti, Shotti, Sandells, Skumppa. Vasikasta tuli lopulta Siideri.

Nurminen vastailee aktiivisesti kysymyksiin jalostamisesta ja maataloudesta.

– Alkutuotannossa ei uskalleta oikein kertoa, että miten ne asiat ovat. Ja jos uskaltaa, niin vain omassa porukassa. Sitä pitäisi tuoda enemmän julkiseen keskusteluun.

Vilma Nurminen
Nurminen toivoo, että puhuttaisiin enemmänkin mahdollisuuksista kuin uhkista ja unohdettaisiin vastakkainasettelu. On väärä linja lähteä arvostelemaan, onko toinen parempi kuin toinen.Pasi Takkunen / Yle

Maatilat jatkavat vähenemistään

Suomen maakunnista eniten maatiloja löytyy Etelä-Pohjanmaalta. Tiloista luopuminen on muita maakuntia vähäisempää ja suhde maaseutuun on pysyvämpää.

ProAgria Etelä-Pohjanmaan toimitusjohtaja Henri Honkalan mukaan syynä tähän on maakunnan yrittäjyysperinne.

– Maausko on Etelä-Pohjanmaalla vahva. On ollut tapana viljellä maata, mutta tämä on selvästi vähenemässä. Side maahan vähenee, Honkala kertoo.

Vuonna 2018 tehdyn ennusteen mukaan maatilojen määrän uskotaan vähenevän Etelä-Pohjanmaallakin vuonna 2025 kolmanneksella.

Maatalousyrittäjyys ei ole nykypäivänä perinteisin ammatti, etenkään nuorelle naiselle.

Pitkät työpäivät, tuottajahinnan alhaisuus ja säiden armoilla olevat sadot saavat monet kyseenalaistamaan ammatinvalinnan.

– Minulle on sanottu, että onko tuossa nyt mitään järkeä. Mutta tämä on oma päätökseni, oma valintani ja tällä mennään.

Nurmisen vanha isäntä, Vilman isoisä Mauri Nurminen on tyytyväinen, että tilalle on jatkaja, vaikka nykyajan maatalous on haastavaa.

– Aika tiukalla elävät. Turhan suureksi pitää kasvaa, että pitää olla monta sataa hehtaaria peltoa.

Mikäli tila tulevaisuudessa siirtyy pojantyttärelle, on vanhalla isännällä omat vinkit tulevaan.

– Oman voinnin mukaan on tehtävä töitä ja pidettävä vapaata. Vilman pitää saada itselleen myös hyvä kaveri rinnalle, isoisä sanoo.

Mauri Nurminen ja Vilma Nurminen
Mauri Nurminen on ylpeä pojantyttärestään, joka on kiinnostunut maataloudesta ja sen kehittämisestä.Pasi Takkunen / Yle

Enemmän verkostoitumista

Suomessa tuotantoeläintilat ovat tarkkoja hygieniasta ja ulkopuolisia ei päästetä tiloihin eläinlääkäriä lukuunottamatta. Siksi kuvaaja ja toimittaja eivät mene navettaan sisälle.

Valokuvia varten Nurminen taluttaa riimussa olevan vasikan navetan takana olevalle pellolle. Pienellä vasikallakin on jo paljon voimaa ja Nurmisella riittää työtä sen pitämisessä. Stella-vasikka kummastelee uutta ympäristöä, mutta rauhoittuu Nurmisen rapsuttaessa sitä päästä.

Talvisaikaan työtä maatiloilla on vähemmän, kun peltotyöt on tehty. Kesällä töitä tehdään kuitenkin lähes kellon ympäri. Normaalien navettatöiden lisäksi kun täytyy tehdä myös peltotyöt. Päivät venyvät pitkiksi ja jaksaminen on koetuksella.

Mediassa on paljon puhuttu maanviljelijöiden fyysisestä ja henkisestä kuormasta. Tämän myös tuleva viljelijä tiedostaa. Kun asuu työpaikalla, työt voivat olla mielessä yötä päivää. Tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta ja erotettava työ ja vapaa-aika.

Jaksamisen kannalta on tärkeää, että verkostot ovat kunnossa. Vilma Nurmisen lähimmät ystävät ovat samalla alalla, joten työstressiä voi purkaa heidän kanssaan. Myös ongelmiin voi löytyä heidän kauttaa ratkaisu.

– Aina on joku, jolle soittaa ja jolle puhua.

Nurmisella on itsellään hevonen, joka auttaa irtaantumaan navettatöistä. Tulevaisuus ei pelota, vaikka Vilma Nurminen tietää ettei yrityksen pyörittäminen ei ole mikään pikku juttu.

19-vuotias on vielä nuori ja uravalinta voi muuttua. Sen myös Vilma Nurmisen vanhemmat tiedostavat.

– Olemme kertoneet Vilman isän kanssa maatilan arjen hyvistä ja huonoista puolista. Vilma saa päättää itse jatkosta, mutta emme ole esteenä, kun intohimoa tilan jatkamiseen löytyy, äiti Kaisa Nurminen sanoo.

Vilma on kolmesta sisaruksesta vanhin. Keskimmäinen seuraa myös unelmiaan ja pelaa koripalloa Tampereella. Nuorimmaisella on vielä peruskoulu kesken.

Vilma Nurminen
Nurminen on toiminut maaseudun puolestapuhujana jo aiemmin mediassa. Hän on kirjoittanut maatalouden hyvistä ja huonoista puolista sosiaaliseen mediaan ja lehtien mielipideosastoille.Pasi Takkunen / Yle

Armeijan harmaisiin

Vuodenvaihteen jälkeen maatalous jää hetkeksi aikaa, kun Vilma Nurminen suuntaa Niinisaloon armeijaan.

Varusmieheksi pääseminen oli nuorelle naiselle haave.

– Pienestä pitäen on ollut itsestäänselvää, että menen armeijaan, vaikka kukaan lähipiirini naisista ei ole käynyt armeijaa. Ennemmin kyselisin itseltäni, että miksi minä en menisi.

Nurminen uskoo pärjäävänsä hyvin armeijassa, sillä muun muassa maataloustöiden ansiosta fyysinen kunto on jo valmiiksi hyvä.

– En ole sen suurempia treenejä alkanut vetää. Positiivisin ja avoimin mielin olen lähdössä.

Armeijalle ei ole asetettu suurempia tavoitteita, mutta johtajakoulutus kiinnostaa. Mitä Suomi sitten merkitsee?

– Kyllä Suomi merkitsee minulle paljon. Isänmaata ja sitä minä haluan puolustaa.

Normaalisti itsenäisyyspäivää Nurmisen perheessä vietetään rauhallisesti kotona. Perinteisiin kuuluu sankarihautausmaalla vierailu.

Nurminen painoi perjantaina päähänsä valkolakin kaksoistutkinnon suorittamisen merkiksi. Valmistumista juhlitaan viikonloppuna koronarajoitusten vuoksi vain oman perheen kanssa.

Opiskelut eivät kuitenkaan jää kaksoistutkintoon. Parhaillaan Nurminen suorittaa siltaopintojen kautta agrologin tutkintoa. Takana opintoja on jo vuoden verran. Opintoja on tarkoitus jatkaa armeijan jälkeen.

Suunnitelmia maatilan jatkamisesta armeija tuskin kuitenkaan sotkee. Niin kova palo nuorella naisella on olla kehittämässä vastuullista ja turvallista ruuantuotantoa.

– Silloin saadaan työt ja verorahat pysymään Suomessa.

Lue seuraavaksi