1. yle.fi
  2. Uutiset

Suomen luonto on muuttunut hätkähdyttävästi jo muutamassa vuosikymmenessä – lintujen pesimäkausi on lyhentynyt ja yöperhosten määrä huvennut

Luonnon monimuotoisuus ja keskeiset ekologiset prosessit, kuten pölytys ja hajottajien toiminta, ovat uhattuina

luonto
Pääkallokiitäjä
Pääkallokiitäjän intensiivinen katse. Yöperhosten määrä on huvennut Suomessa, samalla hupenee ruoka esimerkiksi linnuilta ja lepakoilta.Malcom Schuyl / AOP

Luonnon monimuotoisuutta tutkivan Helsingin yliopiston Research Center for Ecologial Change (siirryt toiseen palveluun) -keskuksen (REC) aineistot kertovat, miten ihmisen toiminta on vaikuttanut suomalaiseen luontoon aina 1700-luvulta nykypäivään.

Pitkien luontoaikasarjojen kokoamisessa Suomi on aarreaitta, jopa kansainvälisellä mittakaavalla.

Aineistoja tutkittaessa on huomattu monia hätkähdyttäviä muutoksia.

RECin mukaan elinympäristöjen tuhoutuminen, pirstoutuminen, ilmastonmuutos ja monet muut ihmisen toiminnan vaikutukset muuttavat ympäristöä ennennäkemätöntä tahtia.

Sekä luonnon monimuotoisuus että keskeiset ekologiset prosessit, kuten pölytys ja hajottajien toiminta, ovat uhattuina.

Metsäsittiäinen
Metsäsittiäinen (Geotrupes stercorosus) on Suomen yleisimpiä lantakuoriaisia. Monia sen tärkeitä kollegoita uhkaa uhanalaistuminen.Timo Leponiemi / Yle

Esimerkiksi lantakuoriaiset ovat uhanalaistumassa maatalouden muutosten myötä. Suomessa tavatuista noin 50 lajista puolet on uhanalaisia tai vähintään silmällä pidettäviä.

Metsänhoito on toinen ihmisen aiheuttama välitön ympäristönmuutos. Päätehakkuut muokkaavat yhdeltä istumalta luonnontilaisen metsän kasvillisuuden uusiksi.

Pitkäaikaisseurannoissa on huomattu, että nämä muutokset saattavat näkyä hakkuupaikoilla jopa vuosisadan, kunnes lajisto palautuu.

Seurantatiedot kertovat etenkin muuttuvan ilmaston vääjäämättömästä vaikutuksesta luontoomme.

Lintujen pesimäkausi lyhenee, mutta riittääkö kaikille ruokaa?

Luonnossa on käynnissä jatkuvasti tärkeitä prosesseja, jotka määrittävät sen kiertoa: esimerkiksi ensimmäiset leskenlehdet, puiden silmujen avautuminen ja muuttolintujen saapuminen – varmat kevään merkit, jotka vielä näin joulukuussa ovat kaukana.

Tieteessä näitä aikasarjoja kutsutaan fenologisiksi tapahtumiksi. Pitkäaikaisseurantojen tulokset osoittavat, että lämpötilojen noustessa lajien fenologia laahaa perässä.

Eliöiden sisäinen kello ei taivu aikaistumaan samaa tahtia kuin ilmasto lämpenee, sillä lajit ovat hyvin sopeutuneita paikalliseen ilmastoon. Muutokset maailman rytmissä voivat vaikeuttaa selviytymistä.

Jos lajit eivät pysty vastaamaan ympäristön muutokseen nykyisillä ominaisuuksillaan, jää niiden selviäminen evoluution varaan. Jos evoluutiokin on liian hidasta, uhkaa lajeja uhanalaistuminen.

Fem fågelungar med stora gapande näbbar i ett fågelbo.
Monien lintulajien pesimiskausi on lyhentynyt. Kun pesintä ajoittuu monilla lajeilla samaan aikaan, on nälkäisiä suita useita, kuten tässä räkättirastaan pesässä.Marie Söderman / Yle

Yksi pitkään seurattu ja hyvin tunnettu luonnon kiertokulku pohjolassa on lintujen pesimäkausi, jota Suomessa on tutkittu ansiokkaasti.

Pesimäaikataulujen muutoksista on saatu hyvä kuva rengastajien keräämästä lähes miljoonan havainnon aineistosta.

Tarkastelluista lajeista noin kolmasosan pesimäkausi on lyhentynyt neljänkymmenen vuoden aikana. Keväällä pesintä alkaa aiemmin, mutta sitäkin enemmän on aikaistunut kauden loppu.

Suomen luonnossa on kerrallaan siis entistä enemmän poikasia kilpailemassa ravinnosta. Uhkana on se, ettei hyönteistarjonnasta riitä ravintoa kaikille.

Perhosten ja kasvien ikiaikainen tanssi on häiriintynyt

Hyvän esimerkin fenologian synkronisaation pettämisestä antavat nääntyvät perhosentoukat.

Seurannat Ahvenanmaalla ovat osoittaneet, että aikaistuvat keväät sotkevat vuosituhansien aikana jalostunutta perhosten ja kasvien koreografiaa.

Toukat heräävät ja kehittyvät nopeammin kuin ravintokasvit kasvavat, joten syötävästä tulee pulaa.

Pääkallokiitäjä
Yöperhoslajeja on enemmän kuin aiemmin, mutta yöperhosyksilöitä vähemmän. Pääkallokiitäjä (Acherontia atropos) on yöaktiivinen perhonen, joka on helppo tunnistaa sen kuoloa henkivästä selkämyksestä.AOP

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana myös yöperhosten lukumäärät ovat taantuneet, vaikka lajien määrä on kasvanut.

Ilmaston lämpenemisen myötä maahamme virtaa lajeja lounaasta, mutta perhosia on silti kaiken kaikkiaan vähemmän.

Yöperhosten väheneminen vaikuttaa vääjäämättä myös muuhun luontoon, sillä ne ovat tärkeää ravintoa esimerkiksi lepakoille ja niiden toukat linnuille.

Ilmasto-olosuhteiden heittely uhkaa lajeja

Yksi ilmastonmuutoksen tunnuspiirteistä on sään ääri-ilmiöiden yleistyminen.

Viimeisen vuosikymmenen aikana ympäristöolosuhteet – ja sitä myötä perhoskannat – ovat ailahdelleet Ahvenanmaalla aiempaa enemmän. Tämä voi vaarantaa perhosten selviytymisen.

Esimerkiksi vuonna 2018 kuivuus romahdutti täpläverkkoperhosen kannan kokonaan.

Vain noin kaksi prosenttia perhospopulaatiosta selvisi Ahvenanmaan ketojen kasvillisuuden, josta lajin toukat elävät, kuihduttaneesta kuivuudesta.

Täpläverkkoperhonen.
Ahvenanmaa on täpläverkkoperhosen (Melitaea cinxia) tyypillisintä elinaluetta, mutta sitä tavataan muuallakin Euroopassa. Tämä yksilö kuvattiin Mercantourin kansallispuistossa Ranskan Alpeilla.AOP

Kaikkea sään ääri-ilmiöiden vaikutuksesta pohjoiseen luontoon ei vielä voida tietää. Ilmastonheittelyn vaikutukset voivat näyttäytyä lämpöaaltojen sijaan myös esimerkiksi äärevinä lumitalvina.

Samana vuonna, kun Ahvenanmaan perhoset kuolivat, peitti lumi Grönlantia pitkälle heinäkuuhun asti. Muuttolinnuille ei riittänyt ruokaa eivätkä saaren kasvit tai nisäkkäät päässeet lisääntymään.

Pitkäaikaissarjojen ansiosta voimme nyt havaita paremmin sitä, milloin sääilmiö on poikkeuksellinen, jopa äärimmäinen, verrattuna normaaliin vuosittaiseen vaihteluun ja sattumankauppaan.

Lue myös:

Tutkijaryhmä: Ilmaston pelastaminen saattaa sittenkin onnistua – toivonkipinöitä tuovat Kiina ja Joe Biden

Tutkijat: Luonto pitää ottaa huomioon kaikissa valmisteilla olevissa laeissa – luonnonsuojelulaki ei riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta

Lue seuraavaksi