1. yle.fi
  2. Uutiset

Kuuluuko Tuntematon sotilas yhä kansakunnan kaapin päälle? Tosifani, rauhanaktivisti ja kaksi teiniä kertovat mielipiteensä klassikosta

Klassikkoromaanista julkaistaan uusi äänikirja.

kirjallisuus
Juhani Laine, Eemil Mäkimattila, Arttu Kinnunen ja Päivi Armila
Juhani Laine, Eemil Mäkimattila, Arttu Kinnunen ja Päivi Armila kertovat, millaisia ajatuksia klassikkoromaani heissä herättää.Yle

Jokainen sen tuntee ja monella on siitä mielipide. Väinö Linnan Tuntematon sotilas saattaa olla Suomen luetuin kirja.

Mitä kirjasta ajattelevat sen kymmeniä kertoja lukenut tosifani, rauhanaktivismista kiinnostunut evakkojen lapsi ja nykyopiskelija?

Tuntematon sotilas on yhä ajankohtainen. Itsenäisyyspäivänä WSOY julkaisee siitä äänikirjan näyttelijä Eero Ahon lukemana. Aho näytteli Antero Rokkaa uusimmassa, Aku Louhimiehen ohjaamassa Tuntematon-filmatisoinnissa.

Juhani Laine, 78: “Tuntematon on kirja yksilön kärsimyksestä”

Juhani Laine
Juhani Laine on lukenut Tuntemattoman sotilaan kymmeniä kertoja ja tehnyt siitä väitöskirjan.Juhani Laineen kotialbumi

Olen lukenut Tuntematonta sotilasta kahdeksalla eri vuosikymmenellä.

Ensimmäinen kerta oli pian teoksen ilmestyminen jälkeen vuonna 1955. Isoisäpuoleni sai kirjan lainaan naapurilta ja luki sitä ääneen minulle ja isoäidilleni. Olin juuri täyttänyt 13 vuotta. Ääneen lukua harrastettiin silloin monessa talossa.

Aluksi kirja oli minulle puhtaasti seikkailutarina. Vaikka sodan päättymisestä oli vain kymmenen vuotta, minulla ei ollut omakohtaisia muistoja sota-ajasta. Oppikoululaisena luin itse ääneen kirjan opiskelukortteerini isäntäväelle. Muistan sieltä voimakkaat naurunremakat. Varmasti kirja palautti sodan kokeneille mieliin kipeitä asioita, mutta niitä ei tuotu ilmi.

Teini-ikäisten poikaporukassa kirja tuntui rohkealta ja ennakkoluulottomalta. Kirosanat kiinnostivat, samoin seksuaalisuuden kuvaukset.

Aikuisiällä luin Tuntemattoman noin kerran vuosikymmenessä. 1970-luvulla sotaan ja veteraaneihin suhtauduttiin hyvin kriittisesti. Kun itselle tuli ikää lisää, alkoi kirjassa nähdä muutakin kuin seikkailun ja huumorin.

Minua alkoi kiinnostaa yksilön kärsimys. Teos kertoo ihmisistä tiukassa tilanteessa. Siinä mielessä se on universaali ja ajankohtainen.

Suosikkihenkilöni on Riitaoja, säikky mies, joka pelkää hysteerisesti sodan ääniä, mutta kuitenkin kantaa panoslaatikoita, kun käsketään. Hän näyttää sen pelon, jota kaikki varmasti kokivat. Riitaoja on yhtä aikaa sankari ja antisankari.

Tuntematon sotilas on kiehtonut aina. Kun jäin eläkkeelle, päädyin tekemään teoksesta kirjallisuustieteen väitöskirjan. Se käsitteli henkilöhahmon sisäistä konfliktia kirjassa.

Tuntematon sotilas on Suomessa kansakunnan kaapin päällä. Minusta se kuuluu sinne. Jokaisella kansalla on oma suuri tarinansa ja meillä se liittyy sotiin.

Päivi Armila, 64: “Suomalaisuudessa voisi katsoa muuallekin kuin sotasankareihin”

Päivi Armila
Päivi Armila empi kirjaan tarttumista, vaikka Väinö Linna on hänen suosikkikirjailijoitaan.Päivi Armilan kotialbumi

Luin Tuntemattoman sotilaan vasta vähän yli 60-vuotiaana. En ollut tullut lukeneeksi sitä aikaisemmin, koska aiheena on sota. Tartuin kirjaan vähän velvollisuudentunnosta. Inhoan sotaa, mutta ajattelin, että nyt olen tarpeeksi iso tyttö lukemaan Tuntemattoman.

Kirjailija on minulle kyllä tuttu.Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla on mielestäni yksi maailman hienoimmista kirjoista. Luen sen säännöllisesti muutaman vuoden välein.

Mutta Tuntematon sotilas oli kammottava. Kirjasta jäi raskas olo.

Väinö Linna oli mestari tekemään henkilöistään lukijalle läheisiä. Siksi sota tulee kirjassa niin lähelle. Kirjassa on tolkuttomasti kuolemaa. Se on liian raadollinen ja rujo.

Tämä on miesten kirja. Mieshahmot siinä ovat ristiriitaisia. He ovat rehvakkaita velikultia, puolisoita ja perheenisiä, mutta taistelussa heistä tulee tappokoneita. Naiset ovat kirjassa miesten vaimoja, heidän äitejään tai huoria.

Olen kahden evakon lapsi ja rauhanaatteen sukupolvea. En haluaisi ylläpitää enää suomalaisen sotasankarin myyttiä. Sellainenkin on kirjasta luettavissa, vaikka minusta kirja on sävyltään sodanvastainen.

Jos kaltaiseni äiti- ja mummoihmiset saisivat päättää asioista, voisi suomalaisuudessa katsoa muuallekin kuin taaksepäin ja niihin sotasankareihin.

En ole varma, pitäisikö tätä kirjaa lukea enää kouluissa. Ennemmin hakisin katsetta itseen, maailmaan ja itsenäisyyteen tulevaisuuden näkökulmasta.

Eemil Mäkimattila, 18, ja Arttu Kinnunen, 17: “Sävy muuttuu tarinan myötä, kun aletaan tehdä Suur-Suomea”

Eemil Mäkimattila ja Arttu Kinnunen
Eemil Mäkimattilan (kuvassa vasemmalla) ja Arttu Kinnusen mielestä kirja ei tunnu vanhanaikaiselta.Laura Kosonen / Yle

Eemil Mäkimattila:

Olen lukenut kirjoja vain vähän, mutta Tuntematon sotilas on yksi harvoista. Luin sen ysiluokalla pari vuotta sitten äidinkielen lopputehtävää varten.

Kirjan henkilöhahmot ovat loistavat. Omia lemppareitani ovat Hietanen ja Rokka. He ovat tyyppeinä niin erilaisia ja muistuttavat omasta suvustani, josta puolet on Varsinais-Suomesta ja toinen puoli Pohjois-Karjalasta. Murteet ovat kirjassa ihan huippujuttu, ne tekevät hahmoista eläviä.

Minusta Tuntematon on selkeästi pasifistinen kirja. Siinä kuvataan sodan kauheuksia ja viesti on selvä: sodat eivät johda mihinkään, ihan turhaan kavereita pistetään kuolemaan.

Voisin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea jonkun klassikkoteoksen. Tuntematon sotilas on Suomessa erityisasemassa, mutta niin sen kuuluu ollakin.

Arttu Kinnunen:

Harrastan historiaa ja luen paljon Suomen sotia käsitteleviä kirjoja. Tuntemattoman elokuvaversiot olin nähnyt jo aiemmin ja puolitoista vuotta sitten ajattelin, että kirjakin on luettava. Kirja antoi paljon uutta tietoa ja syvensi hahmoja elokuviin nähden.

Kirjan henkilöistä on helppo pitää, vaikka oma arvomaailma olisi erilainen. Hahmojen kautta ymmärtää monia tapoja ajatella: esimerkiksi Lammio ja Rokka ovat hyvin erityyppisiä ihmisiä.

Kirjan sävy muuttuu tarinan myötä. Aluksi ollaan voittomarssilla ja mennään ottamaan maa, joka menetettiin. Sitten, kun kirjassa aletaan tehdä Suur-Suomea, hahmojen suhtautuminen muuttuu epäileväksi. Siinä mielessä kirja ei mitenkään ihannoi sotaa.

Minusta jokaisen suomalaisen pitäisi ainakin vilkuilla teosta. Se on niin perustavanlaatuinen osa kulttuuriamme.

Edvin Laineen elokuvaversion katsominen on kuulunut itsenäisyyspäivääni jo pitkään. Katsomme elokuvan aina yhdessä iskän kanssa. Itse asiassa Tuntematon sotilas oli ensimmäinen kirja, jonka isä aikoinaan luki. Hän oli saanut sen omalta isältään.

Mitä mieltä sinä olet Tuntematon sotilas -romaanista? Osallistu keskusteluun 6.12. klo 23:een asti.

Yle näyttää Edvin Laineen ohjaaman elokuvaversion tuttuun tapaan itsenäisyyspäivänä TV1:ssä kello 14.

Katso myös:

Aku Louhimiehen ohjaama tv-sarja klassikkoromaanista Yle Areenassa.

Lue seuraavaksi